| Timbuktun alue Région de Tombouctou | |
|---|---|
 Timbuktun alue Malin kartalla. | |
 Timbuktun alueen piirit. | |
| Valtio | Mali |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Timbuktu |
| Pinta-ala | 497 926 km² |
| Väkiluku (2009) | 674 800 |
| Infobox OK | |
Timbuktun alue (ransk.Région de Tombouctou) on hallintoalueMalin pohjoisosassa. Sen pinta-ala on 497 926 neliökilometriä. Alueen hallinnollinen keskus onTimbuktu.[1] Asukkaita on 674 800 henkeä (vuonna 2009)[2].
Timbuktun alue rajoittuu idässäKidalin jaGaon alueisiin, etelässäBurkina Fasoon sekäMoptin jaSégoun alueisiin, lännessäMauritaniaan ja pohjoisessaAlgeriaan. Sen luonnonalueita ovatGourmaNigerjoen oikealla rannalla, vasemman rannanHaoussa jaNigerin sisämaasuistoon kuuluva järvialue.[1]
Hiekkadyynit kattavat 95 % alueen pinta-alasta.Goundamin piirissä on kalliorinteiden ketjuja jaTaoudénitin altaassasora-aavikkoa.[3] Vesistöjä ovat Niger ja sen sivuhaaratBara Issa ja Haoussa Issa sekä tulvajärvet kutenFaguibine,Télé,Horo,Fati,Takara,Tanda jaKabara.Kamango,Haribomo,Dô jaNiangaye -järvet ovat kuivuneet käytännössä kokonaan.[4] Hyötykaivannaisia ovat Taoudénitinkivisuola,mirabiliitti jaglauberiitti, Goundamin piirin Alfahounkalkkikivi sekäGargandon kunnan Daouna Berin ja Daouna Kaïnandiatomiitti. Taoudénitin altaassa on mahdollisesti myösöljyä,maakaasua jauraania.[5]
Alueen eteläosa kuuluuSahelin ja pohjoisosaSaharan ilmastovyöhykkeseen. Vuodenaikoja on kolme: kuiva ja viileä kausi loka-helmikuussa, kuiva ja kuuma kausi maalis-heinäkuussa ja sadekausi elo-syyskuussa. Lämpötilat vaihtelevat vuodenajasta riippuen 10 ja 30 asteen välillä. Vuotuinen sademäärä on alle 200 millimetriä. Kuivaa aikaa leimaa koillisesta puhaltava tuuliharmattan.[3]
Pohjoista kohti vähenevä kasvillisuus koostuu etupäässä heinäkasveista sekä matalista puista ja pensaista. Eläinkunta ja etelän metsäalueet ovat kärsineet suuresti kuivuudesta ja ihmisen toiminnasta.Gourma-Rharousin piirissä tavataannorsuja, Nigerin varsillavirtahepoja ja pohjoisessagaselleja. Horojärvellä on vesilintujen suojelua varten perustettuRamsar-alue.[6]
Timbuktun alue käsittää viisi piiriä:Diré,Goundam,Gourma-Rharous,Niafunké jaTimbuktu. Niihin kuuluu 49 maalaiskuntaa ja kolme kaupunkikuntaa:Timbuktu,Diré jaGoundam.[7] Kaupunkiväestön osuus on 13,0 %[8]. Kyliä janomadiryhmiä on 969[7]. Nomadit muodostavat 5,6 % alueen kotitalouksista[9].
Alueella asuu 4,6 % Malin väestöstä[10]. Asukastiheys on Kidalin alueen jälkeen maan alhaisin, 1,4 henkeä neliökilometrillä[11]. Väestö on keskittynyt Nigerjoen varrelle sekä etelän sisämaasuistoon ja järvialueelle[12]. Maaseudun muuttoliike suuntautuu Timbuktuun, maan eteläosan kaupunkeihin ja naapurimaihin[13].
Asukkaista 33 % onsonghaita, 27 %tuaregeja jabelloja, 18 %fulbeja, 11 %bambaroita,bozoja jasomonoja sekä 7 %arabeihin kuuluviamaureja[14]. Puhutuimmat kielet ovatsonghai (45,8 %),tamašek (27,3 %),fulani (11,5 %),arabia (5,1 %),bambara (4,0 %) jamauri (3,4 %)[15]. Vallitseva uskonto onislam. Lisäksi onkristittyjä jaanimisteja.[13]
Timbuktun alueen pohjoisosasta päätettiin vuonna 2012 erottaaTaoudénitin alue[16]. Suunnitelmaa ryhdyttiin toteuttamaan vuonna 2016[17].
Alueen maantieverkosto on vähäinen.Niafunkén jaRharousin välillä on jokiliikennettä elokuusta joulukuuhun. Timbuktussa ja Goundamissa on lentokentät, joista vain ensimmäinen on epäsäännöllisesti käytössä. Postin jaSotelman lankapuhelinten lisäksi alueella onMalitelin jaOrangen matkapuhelinverkot. Timbuktussa, Diréssä, Goundamissa ja Niafunkéssa on sähkö ja vesijohto,Léréssä jaTonkassa vain vesijohtoverkot.[18]
Väestön pääelinkeinot ovat maanviljely, paimentolaisuuteen ja laiduntamiseen perustuva karjanhoito sekä kalastus. Tärkeimmät viljelykasvit ovatriisi,bataatti,vehnä,hirssi,durra,sipuli,maniokki,tomaatti,lehmänpapu,peruna jakeräkaali. Kotieläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet,kamelit,aasit, hevoset ja siipikarja. Karja tuottaa lihaa, maitoa, nahkaa ja vuotia ja sitä viedään elävänäNorsunluurannikolle,Ghanaan, Burkina Fasoon,Nigeriin,Senegaliin, Mauritaniaan ja Algeriaan. Kalaa myydään tuoreena, savustettuna, kuivattuna ja paistettuna. Lisäksi harjoitetaan puunhankintaa sekä kerätäänjujuboja,taateleita jaarabikumia.[19] Teollisuutta alueella ei ole pieniä leipomoita ja meijereitä lukuun ottamatta käytännössä lainkaan[20]. Talouden kehitystä vaikeuttavat väestön vanhoillisuus, luonnonolosuhteet ja puuttuva infrastruktuuri[21].
Ala- ja yläkoulujen lisäksi alueella toimii kolmelyseota, yksi tekninen oppilaitos ja kaksi opettajaopistoa (vuonna 2007)[22]. Vuonna 2009 koulua kävi 36,5 % alakouluikäisistä, mikä on huomattavasti alle Malin keskiarvon (68,4 %)[23]. Terveyspalveluihin kuuluvat aluesairaala, piirien poliklinikat, joukko terveyskeskuksia, muutama yksityisvastaanotto ja kymmenkunta apteekkia[22]. Kulttuurin infrastruktuuri käsittää viisi kirjastoa, kolme näyttelysalia, teatterisalin ja kahdeksan kulttuuritaloa (vuonna 2006)[24].
Alueen tärkein matkailukohde on Timbuktu historiallisine nähtävyyksineen[25]. Majoituspalveluja on tarjolla myös Goundamissa, Diréssä, Niafunkéssa ja Léréssä. Vuonna 2006 alueella toimi 15 hotellia, joissa oli yhteensä 361 vuodepaikkaa.[26]
