Tieto onfilosofian perinteisen määritelmän mukaanhyvin perusteltutosikäsitys. Tämän määritelmän mukaan tieto on inhimillinen käsitys, joka voidaan ilmaistaväitelauseiden avulla. Totuusehto erottaa tiedon epätosista käsityksistä.[1] Niin kutsutun heikon tiedon määritelmän mukaan väittämä on tietoa, jos se on tosi.[2] Perinteisen tiedon määritelmän sisältämä perusteluehto erottaa tiedon luulosta ja arvauksesta.[1]
Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaansuomen kielen verbitietää johtuu vanhemmastatie-sanasta. Sana on alun perin merkinnyt ’tuntea tie’ tai ’seurata jälkien muodostamaa uraa’. Tämän suppean merkityksen kautta sana on kehittynyt myöhemmin tarkoittamaan selontekoa asioista yleisemmin.[5] Suomen kielen tietoa merkitsevä sana on moniselitteinen. Tieto-sanalla saatetaan viitata tietoon,informaatioon,dataan taitosiasiaan, jotka esimerkiksienglannissa ovat selkeästi eri sanoja.[6]
PlatoninTheaitetos-dialogissa esittämä perinteinen tiedon määritelmä kuuluu ”hyvin perusteltu tosi käsitys”. Jotta siis esitetty väite olisi tietoa, sen on täytettävä kolme vaatimusta: 1) hyvin perusteltu, 2) tosi ja 3) käsitys. Niin kutsutun heikon määritelmän mukaanväitelause eli propositio on tietoa, jos se on tosi.[2]Tietoteoria on filosofian osa-alue, joka tutkii tietoa.Tieteenfilosofia on laajempi filosofian osa-alue, joka tutkiitieteellisen tiedon perusteita.[3]
↑Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X
↑Niiniluoto, Ilkka: Informaatio, tieto ja yhteiskunta. Filosofinen käsiteanalyysi. 5. täydennetty painos painos. Helsinki: Edita, 1996 (1. painos: Valtion painatuskeskus, 1989). ISBN 951-37-1997-9
↑Hick, John: Uskonnonfilosofia, s. 75. (Philosophy of Religion, 1963.) Suomentanut Taisto Nieminen ja Heikki Kirjavainen. 2. painos. Helsinki: Kirjapaja, 1992 (1. painos 1969). ISBN 951-625-167-6
