The Guardian on vuonna 1821 perustettubrittiläinensanomalehti, jonka omistaaGuardian Media Group -yhtymä. Maanantaista lauantaihin julkaistava lehti on poliittiselta kannaltaan keskustavasemmistolainen. Vuoteen 1959 asti lehden nimi oliThe Manchester Guardian. Lehden toimitukset ovatLontoossa jaManchesterissa. Lehden levikin on arvioitu olevan vuoden 2023 puolivälissä noin 74 183[4].
The Manchester Guardianin perustiJohn Edward Taylorin johtama manchesterilaisten liikemiesten ryhmä. Ensimmäinen numero julkaistiin 5. toukokuuta 1821 ja päivittäiseksi lehti siirtyi 1855, jolloin Britanniassa luovuttiin sanomalehtien leimaverosta.[5] Ensimmäiset viisi vuosikymmentä lehteä johti Taylorin suku ja sen linja oli varovaisenliberaali, whig-puolueen kantoja myötäilevä.[6].
Charles Prestwich Scott oli lehden päätoimittajana 57 vuotta vuodesta 1872 kuolemaansa asti, ja hän osti lehden Taylorin pojalta 1902. Scottin johdollaThe Guardianin poliittinen linja muuttui radikaalimpaan suuntaan.The Guardian tuki liberaalipääministeriWilliam Gladstonea ja ajoi tämän rinnalla itsehallinnon antamista Irlannille. Suositunbuurisodan näyttävä vastustaminen jopa ajoi lehden väliaikaisiin taloudellisiin ongelmiin.Ensimmäisen maailmansodan aikanaThe Guardian edusti tasapuolisempaa linjaa kuin monet muut brittilehdet, jotka julkaisivat saksalaisvastaista propagandaa, ja oli sen vuoksi rintamasotilaiden suosiossa. Lehti myös tukisionismia Scottin jaChaim Weizmannin ystävyyden vuoksi.[6]
Vuonna 1918 lehden Venäjän-kirjeenvaihtajana oliMorgan Philips Price, joka kirjoitti kokemuksistaan 1921 kirjanMy Reminiscences of the Russian Revolution. Vuosina 1919–1923 hän oliDaily Heraldin Saksan-kirjeenvaihtaja.
Charles Prestwich Scott kuoli 1932, ja kesäkuussa 1936 lehden omistus siirrettiin Scott Trust -säätiölle, joka omistaa sen edelleenkin. Lehden ohella säätiö omistaa koko Guardian Media Group -konsernin.[5] C. P. Scottin poika John Russell Scott oli säätiön ensimmäinen puheenjohtaja.The Guardian säilytti rohkean vasemmistoliberaalin toimituspolitiikkansa:Espanjan sisällissodan aikana se oli ainoa brittiläinen uutislähde, joka ei tukenutkonservatiivista kenraaliFrancisco Francon johtamaafalangistista liikettä.Toisen maailmansodan alla lehti vastustiAdolf Hitleriä jakansallissosialisteja, toisin kuin konservatiivinen valtalehtiThe Times, joka kannatti näyttävästimyöntyväisyyspolitiikkaa. Sodan alla ja aikana se vaati myös sotapakolaisten, erityisestijuutalaisten, vapaampaa pääsyä Britanniaan.Suezin kriisin aikanaThe Guardian oli yksi harvoista toisinajattelevista viestimistä, jotka kritisoivat Britannian toimintaa kriisissä. Tämä liike maksoi lehdelle tuhansia lukijoita.[6]
The Guardianin pääkonttori Lontoossa.
Vuonna 1959 lehden nimi lyhennettiinThe Manchester Guardianista pelkäksiThe Guardianiksi. Viisi vuotta myöhemminThe Guardianin päätoimitus muutti Manchesterista Lontooseen ja sitä alettiin painaa molemmissa kaupungeissa. Tämä muutos kuvasti lehden kasvua manchesterilaisesta paikallislehdestä yhdeksi suurimmista valtakunnallisista uutislehdistä.[6][5]
Vuonna 1983 lehti sai haltuunsa viranhaltija Sarah Tisdallin vuotamia dokumentteja, jotka koskivat risteilyohjusten sijoittamista Britanniaan. Lehti joutui luovuttamaan dokumentit oikeuden päätöksen jälkeen ja Tisdall tuomittiin.
Vuonna 1995The Guardian väittisaudiprinssiMohammad bin Fahdin maksaneen ministeriJonathan Aitkenin majoituksen PariisinHôtel Ritzissa, mistä Aitken haastoi lehden oikeuteen, mutta joutui lopulta itse 1999 tuomituksi oikeuden johtamisesta harhaan väitteiden osoittauduttua todeksi.
Heinäkuussa 2021 lehden levikki oli 105 134, ja sen jälkeen lehti on pitänyt levikkinsä omana tietonaan[9], mutta sen on arvioitu olevan vuoden 2023 puolivälissä noin 74 183.[10]
Lehden logo berliner-formaatin aikana 2005–2018[11]
Vuoden 2005 tienoilla kaupallinen paine sysi lehteä siirtymäänbroadsheetistä kohtitabloid-kokoa, mutta tabloidin sijaanThe Guardian siirtyi vain puolimatkaan,berliner-kokoon. Berliner-formaattia ei ollut Yhdistynessä kuningaskunnassa aiemmin nähty. Siirtymä edellytti 80 miljoonan punnan panostusta uusiin painokoneisiin.The Observer siirtyi berlineriin seuraavana vuonna.[12]
The Guardianin levikki vuonna 2005 oli 341 000, mutta vuoteen 2017 mennessä se oli laskenut 154 000:een. Rahan säästämiseksiThe Guardian jaThe Observer siirtyivät berlineristä tabloidiin vuonna 2018.[7]
