| The Cult | |
|---|---|
 The Cult esiintymässä vuonna 2010 | |
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1983–1995 1999–– |
| Tyylilaji | hard rock,post-punk,heavy metal,alternative rock,goottirock |
| Kotipaikka |  Bradford,Englanti |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet | |
| Entiset jäsenet | Les Warner |
| Levy-yhtiö | |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
The Cult onenglantilainenrock-yhtye, joka perustettiin alkuperäisessä kokoonpanossaanBradfordissa vuonna1981. Vuosien mittaan yhtyeen jäsenet ovat vaihtuneet. Pisimpään ovat jatkaneet laulajaIan Astbury ja kitaristiBilly Duffy, jotka molemmat kirjoittavat yhtyeen kappaleita.
The Cult yhdistelee laulujen sanoituksissa pseudomystiikkaa ja intiaaniteemoja. Musiikissaan se on yhdistellyt goottirockia, hard rockia ja poppia.
The Cult tunnettiin alun perin nimellä Southern Death Cult. 1980-luvun alussa Southern Death Cult oli Britteinsaarten post-punk-liikkeen yksi uusista ja nousevista nimistä, joka kierteli Britannian klubeja ja pubeja niittäen mainetta. Southern Death Cultilta on ilmestynyt vain yksi virallinen julkaisu vuonna 1983, joka kantaa yhtyeen omaa nimeä. Yhtye lyheni nimensä kitaristi Billy Duffyn liityttyä yhtyeeseen pelkäksi Death Cultiksi.[1]
Ennen ensimmäistä levyä orkesteri oli muovannut nimensä vielä yksinkertaisempaan muotoon: The Cult. The Cultin ensimmäinen albumiDreamtime julkaistiin vuonna 1984.[1] Levy sai hyvän vastaanoton, mutta kansainvälinen suosio alkoi vasta kolmannen, huhtikuussa 1987 julkaistunElectric-albumin myötä.[1]
Rick Rubinin tuottaman Electric-albumin ilmestyessäHelsingin Sanomien Markku Fagerlund luonnehti The Cultia 1980-luvunLed Zeppeliniksi: ”Ian Astbury laulaa kuinRobert Plant konsanaan, soitto jyrisee Billy Duffyn kitaran siivittämänä lujaa, peruskomppi on sekin tuhtia tavaraa.”[2]
Electric-albumin menestys – ja sen tukena olleet hyvin menestyneet kiertuepäivät – alkoivat kuitenkin rasittaa bändiä. Vancouverissa Astbury pidätettiin hänen riitaannuttuaan turvahenkilöstön kanssa. Teksasissa häntä syytettiin lavalla tapahtuneesta säädyttömyydestä. ”Paine purkautui monin tavoin”, laulaja kertoi vuoden 1987 kiertueesta muutamaa vuotta myöhemminRolling Stonen toimittajalle Michael Goldbergille. ”Alkoholi oli yksi keino, Itsetuhoinen käytös toinen.”[1]
Ongelmista ja Astburyn ja Duffyn välillä huhutusta kasvavasta vihamielisyydestä huolimatta The Cult suuntasi takaisin studioon. Massayleisön suosioon The Cult ylsi myös vuoden 1989 levylläänSonic Temple ja sen hittien ”Sweet Soul Sisterin” ja ”Fire Womanin” saaman radiosoiton ansiosta.Yhtyeen hittikappale ”Edie (Ciao Baby)” oli omistettu näyttelijäEdie Sedgwickin muistolle. RocklegendaIggy Pop ilmaisi ihailunsa bändiä kohtaan laulamalla taustoja albumin yhdellä kappaleella.[1]
_(cropped).jpg)
Viidennen studioalbuminsaCeremonyn (1991) aikoihin yhtyeen jäsenten välillä alkoi ilmetä jännitteitä ja luovia erimielisyyksiä. Tämä johti siihen, että albumin äänitykset tehtiin ilman vakaata kokoonpanoa. Astbury ja Duffy olivat yhtyeen ainoat viralliset jäsenet. Bassokitaraa ja rumpuja soittivat palkatut studiomuusikot. Riitaisa tunnelma säilyi myös seuraavien vuosien aikana, jolloin äänitettiin vielä yksi studioalbumi,The Cult (1994), jonka jälkeen yhtye meni tauolle.[1]
The Cult muodostettiin uudelleen ja vuonna 2001 julkaistiin sen seitsemäs studioalbumiBeyond Good and Evil. Albumin kaupallinen epäonnistuminen ja uudelleen nousseet jännitteet yhtyeen sisällä johtivat toiseen hajoamiseen vuonna 2002. The Cult yhdistyi jälleen vuonna 2006 ja on siitä lähtien julkaissut neljä studioalbumia lisää:Born into This (2007),Choice of Weapon (2012),Hidden City (2016) jaUnder the Midnight Sun (2022).
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaThe CultWikimedia Commonsissa