 | |
Tetrasykliini | |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 2-(amino-hydroksi-metyylideeni)-4-dimetyyliamino- 6,10,11,12a-tetrahydroksi-6-metyyli-4,4a,5, 5a-tetrahydrotetraseeni-1,3,12-trioni TAI 4-(dimetyyliamino)-1,4,4a,5,5a,6,11,12a-oktahydro- 3,6,10,12,12a-pentahydroksi- 1,11diokso-naftaseeni-2karboksamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 60-54-8 |
| ATC-koodi | A01AB13 |
| PubChem CID | 643969 |
| DrugBank | APRD00572 |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C22H24N2O8 |
| Moolimassa | 444,435 g/mol |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 60–80 % oraalisesti |
| Metabolia | ei metaboloidu |
| Puoliintumisaika | 6–11 tuntia |
| Ekskreetio | munuaisten ja ulosteen kautta |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria | D(US) |
| Reseptiluokitus | |
| Antotapa | oraalinen, suonensisäinen, lihaksensisäinen, paikallishoito |
Tetrasykliini ontetrasykliiniryhmään kuuluvaantibiootiksi luokiteltavalääkeaine. Se vaikuttaa sitoutumallabakteerinribosomin 30S-yksikköön, mikä aiheuttaa bakteerinproteiinisynteesin eston. Tetrasykliiniä käytetään mm. finnitaudin eliaknen hoitoon. Tetrasykliinit jadoksisykliinit ovat myös ainoa hoitohyljekäsisairauteen.
Ensimmäinen tetrasykliiniryhmän antibiootti nimeltäänklooritetrasykliini (C22H23ClN2O8) keksittiin vuonna 1948, kun yhdysvaltalainen kasvitutkijaBenjamin Minge Duggar eristi ainettaStreptomyces aureofaciens -bakteerista. Tetrasykliinille saatiinpatentti (US2699054)Yhdysvalloissa vuonna 1955.
Tetrasykliinin yleisimpiin sivuvaikutuksiin kuuluvatpahoinvointi,oksentelu,ripuli,ruokatorven vauriot ja hammasvauriot. Tetrasykliini voi myös aiheuttaa allergisia ihoreaktioita ja herkistää potilaan ihoa auringonvalolle. Harvinaisimpiin haittavaikutuksiin kuuluvat muun muassaanafylaksia, veren soluarvojen muutokset, pseudomembranoottinenkoliitti ja maksatoksisuus. Tetrasykliinejä ei tule käyttääraskauden jaimetyksen aikana, eikä niitä tule antaa alle 8-vuotiaille lapsille, niiden aiheuttamien hammas- ja luuvaurioiden takia[1].
