%2c_Bestanddeelnr_917-2185.jpg) | |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Terence Frederick Venables | ||
| Syntymäaika | 6. tammikuuta1943 | ||
| Syntymäpaikka | Dagenham,Lontoo,Englanti | ||
| Kuolinaika | 25. marraskuuta2023 (80 vuotta) | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O (M) | |
| 1960–1966 1966–1969 1969–1974 1974–1976 |  ChelseaTottenhamQPRCrystal Palace | 202 (26) 115 (19) 179 (19) 14 (0) | |
| Maajoukkue | |||
| 1964 | Englanti | 2 (0) | |
| Valmennusura | |||
| 1976–1980 1980–1984 1984–1987 1987–1993 1994–1996 1997–1998 1998–1999 2000–2001 2002–2003 2006–2007 | Crystal PalaceQPR FC BarcelonaTottenhamEnglannin maajoukkue Australian maajoukkueCrystal PalaceMiddlesbroughLeeds UnitedEnglannin maajoukkue (apuv.) | ||
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Terry Venables (6. tammikuuta1943 –25. marraskuuta2023) olienglantilainenjalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja.
Venables aloitti ammattilaisuransa 17-vuotiaanaChelseassa 1960. Hän nousi nopeasti joukkueen avainpelaajien joukkoon ja sai vastuuta myös kapteenina. MestaruudetEnglannin Valioliigassa jaFA Cupissa kiersivät Venablesin ja kumppanit kaukaa, mutta 1965 Chelsea juhliEnglannin liigacupin voittoa.
Vahvana persoonana tunnettu Venables ajautui ristiriitoihin päävalmentajaTommy Dochertyn kanssa ja hänet myytiinTottenhamiin 1966. Tottenhamin paidassa Venables pääsi juhlimaanFA Cupin voittoa, jonka makeutta lisäsi se, että finaalissa kaatui nimenomaanChelsea FC.
1969 Venables siirtyi TottenhamistaQueens Park Rangersiin, jossa hän pelasi viiden vuoden aikana 179 ottelua ennen kuin siirtyi 1974Crystal Palaceen. Crystal Palacessa Venables pelasi uransa loppuun, vuoteen 1976 saakka.
Englannin maajoukkueessa Venables pelasi vuonna 1964 kaksi A-maaottelua. Näin hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on pelannut maajoukkueessa jokaisessa ikäluokassa.
Venables aloitti valmennusuransaCrystal Palacessa, jossa oli pelannut viimeiset pelivuotensa. Seura pelasi kolmosdivisioonassa Venablesin tullessa päävalmentajaksi, mutta hänen johdollaan Crystal Palace nousi 1979pääsarjatasolle. Lokakuussa 1980 Venables jätti Crystal Palacen ja siirtyiQueens Park Rangersin päävalmentajaksi. Venables johdatti Queens Parkin pääsarjaan 1983 ja seuraavalla kaudella hienosti viidenneksi. 1982 Queens Park eteniFA Cupin finaaliin, mutta hävisiTottenhamille.
1984 Venables siirtyi Englannin kentiltä Espanjaan jaFC Barcelonan päävalmentajaksi.Bobby Robsonin suosittelema Venables peluutti Barcelonaa perienglantilaisella 4-4-2 muodostelmalla. Venablesin taktiikan yhtenä kulmakivenä oli keskikentän raatajaBernd Schuster. Venablesin opeilla Barcelona voittiEspanjan mestaruuden 1985 sekäCopa de la Ligan 1986.Euroopan Cupissa Venables johdatti Barcelonan finaaliin 1986.Steaua Bukarest vei kuitenkin finaalissa voiton rankkareiden turvin. Venables sai syyskuussa 1987 potkut Barcelonan päävalmentajan tehtävistä.
Marraskuussa 1987 Venables palasi valmentamaan Englantiin jaTottenhamin joukkueeseen. Venables johdatti TottenhaminFA Cupin voittoon 1991 ja hienosti kolmanneksi liigassa 1990. Venablesia pidettiin vahvimpana ehdokkaanaBobby Robsonin seuraajaksi Englannin maajoukkuevalmentajaksi 1990, mutta erimielisyydet sopimuksesta johtivatGraham Taylorin valintaan.
1991 Venables siirtyi Tottenhamin johtoryhmään, mutta erimielisyydet muun johtoryhmän kanssa johtivat Venablesin lähtöön keväällä 1993. Marraskuussa 1993Graham Taylor jätti tehtävänsäEnglannin maajoukkueen päävalmentajana, kun Englanti ei selvinnytMM-kisoihin 1994. Arvostettu ja karismaattinen Venables nimettiin maajoukkueen päävalmentajaksi tammikuussa 1994.
Venables johdatti Englannin komeasti menestykseen omissaEM-kisoissa 1996. Venablesin opeilla Englanti teki yhden kaikkien aikojen hienoimmista suorituksista etenemällä aina välieriin saakka. Matkalla kaatui muun muassaAlankomaat maalein 4–1. Lopullisen kruunun Venablesin suoritukselta vei välierätappioSaksalle rangaistuspotkukilpailun jälkeen.
Venables jätti maajoukkueen kisojen jälkeen ja siirtyiPortsmouthin palvelukseen konsulttina ja talousjohtajana. 1997–1998 Venables toimiAustralian jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana, mutta maa ei selvinnyt MM-kisoihin 1998, kun se hävisiIranille ratkaisevassa ottelussa.
Myöhemmin vuonna 1998 hän palasiCrystal Palacen päävalmentajaksi, mutta erosi tehtävistään tammikuussa 1999.
Vuonna 2000 Venables oli julkisuudessa tyrkyllä sekäWalesin maajoukkueen ettäChelsean päävalmentajaksi, mutta nuo työt menivätMark Hughesille jaClaudio Ranierille. Lopulta Venables siirtyiMiddlesbrough'n palvelukseen ja pelastiBryan Robsonin avulla Middlesbrough'n putoamiseltaEnglannin Valioliigasta. Hän kuitenkin erosi tehtävistään kesällä 2001.
Heinäkuussa 2002 Venablesista tuliLeeds Unitedin uusi päävalmentaja. Seura, joka oli hieman aikaisemmin menestynen aina Euroopan kenttiä myöten, vajosi nopeasti Venablesin alaisuudessa. Luottamuspula seurajohdon ja Venablesin välillä johti katastrofaalisiin tuloksiin ja lopulta maaliskuussa 2003 Venables sai potkut tehtävistään.
Kesällä 2006 Venables palasi valmennustehtäviin, kun hänestä tuliEnglannin jalkapallomaajoukkueen apulaisvalmentajaSteve McClarenin siirryttyä päävalmentajaksi. Hän sai potkut Steve McClarenin kanssa, kun Englanti jäi rannalleEM-kisoista 2008.
Joulukuussa 2007 julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Venables oli yksi seitsemästä ehdokkaastaBulgarian maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksiDimităr Penevin seuraajaksi.[1]
Tammikuussa 2008 Bulgarian jalkapalloliitto ilmoitti palkaneensaPlamen Markovin maajoukkueensa päävalmentajaksi. Venablesin kerrottiin olleen haluton muuttamaan Bulgariaan.[2] Syyskuussa 2008 brittimediassa uutisoitiin, että Venables olisi käymässä neuvotteluja kriisiin ajautuneenNewcastle Unitedin kanssa.[3] Neuvottelut päättyivät kuitenkin tuloksettomina. Venables perusteli päätöstään hylätä Newcastlen tarjous sillä, että seurajohto ei tarjonnut hänelle pitkää sopimusta, vaan pestiä ottelusta otteluun.[4]
Maaliskuussa 2012 Venables aloitti Englannin yhdeksännellä sarjatasolla pelaavanWembley FC:n neuvonantajana.[5]
Venables kuoli pitkän sairauden jälkeen 25. marraskuuta 2023.[6]
| Edeltäjä: César Luis Menotti | FC Barcelonan päävalmentaja 1984–9/1987 | Seuraaja: Luis Aragonés |
| Edeltäjä: David Pleat | Tottenhamin päävalmentaja 11/1987–5/1993 | Seuraaja: Peter Shreeves |
| Edeltäjä: Raul Blanco | Australian maajoukkueen päävalmentaja 11/1996–1/1998 | Seuraaja: Raul Blanco |
| Edeltäjä: Bryan Robson | Middlesbrough'n päävalmentaja 12/2000–2001 | Seuraaja: Steve McClaren |
| Edeltäjä: David O'Leary | Leeds Unitedin päävalmentaja 2002–3/2003 | Seuraaja: Peter Reid |
Winterbottom (1946–62) •Ramsey (1963–74) •Mercer (1974) •Revie (1974–77) •Greenwood (1977–82) •Robson (1982–90) •G. Taylor (1990–93) •Venables (1994–96) •Hoddle (1996–99) •Keegan (1999–2000) •Wilkinson (väliaikainen) (2000) •P. Taylor (väliaikainen) (2000) •Eriksson (2001–06) •McClaren (2006–07) •Capello (2007–12) •Pearce (väliaikainen) (2012) •Hodgson (2012–16) •Allardyce (2016) •Southgate (2016–24) •Carsley (väliaikainen) (2024) •Tuchel (2025–)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
