Teollisuusstandardi ei ole virallisesti sertifioitustandardi, vaan jonkin markkina-asemaltaan vahvan valmistajan luoma käytäntö, jossa käytetään sen kehittämiä teknisiä ratkaisuja laajasti yleisenä perusratkaisuna.[1] Tämä eroaaavoimesta standardista, joka on kehitetty tai hyväksytty standardointimenetelmän mukaan, mutta on julkaistu yleisesti vapaasti käytettävänä.[2]
1980-luvulla kunIBM PC:n kaltaisia samaa arkkitehtuuria käyttäviäIBM PC -yhteensopivia tietokoneita ryhdyttiin valmistamaan, laajeni IBM PC:n arkkitehtuurin perusratkaisu siinä määrin, että sen mukaisesti valmistettuja "kloonattuja"mikrotietokoneita alettiin kutsuateollisuusstandardin mukaisiksi. Esimerkkejä:Valokopioinnin alueella samankaltaisen standardin on muodostanut alan edelläkävijäXerox, joka kehitti tavalliselle toimistopaperille tulostavan kopiokoneen. Sähköisessä digitaalisessa muodossa olevien tekstien ja kuvien tulostamisen teollisuusstandardi on AdobenPDF. Automaattiaseiden valmistusta on Itä-Euroopassa yhdenmukaistanut ja siihen on vaikuttanutKalašnikov.
Teollisuusstandardista voi tulla standardi myöhemmin, mikäli se sertifioidaan johonkin standardointijärjestelmään kutenISO:on taiDIN:iin.
Myös joitakin virallisia standardeja kutsutaan teollisuusstandardeiksi. Tällöin ei enää ole kyseessä teollisuuden käyttämä tekninen perusratkaisu, vaan jo osa laajempaa virallista standardointijärjestelmää.
Suomessa yleiskäsitteiksi ovat tulleet muun muassamono, jolla tarkoitetaan murtomaahiihdossa käytettävää hiihtokenkätyyppiä. Nimitys tulee siitä, että yksi hiihtokenkien valmistaja oli nimeltään Mononen. Sodanjälkeisen rautasängyn nimitykseksi tuliheteka yleisesti, vaikka alun perin se viittasi Helsingin Teräshuonekalutehdas Oy:öön. Nämä eivät kuitenkaan ole teollisuusstandardeja. Kulutustavarat eivät yleisinäkään sinänsä kehity teollisuusstandardeiksi kuin epäsuorasti: edellisissä esimerkeissä tietyntyyppinen hiihtokenkä vaikutti yhdenmukaistavasti hiihtokengän kanssa käytettäviin suksisidetyyppeihin.