Sonera (vuoteen 1998Tele, vuoteen 2003Sonera, vuoteen 2017TeliaSonera) oli Suomessa toiminutteleoperaattori. Yhtiö toimii nykyään nimelläTelia Finland.
Yhtiön historia ulottuu vuoteen 1917 asti, jolloin perustettiinvaltion Lennätinlaitos.Venäjän keisarikunnan hallinnoima Lennätinlaitos oli toiminut Suomessa jo vuodesta 1855. Vuonna 1927 lennätinlaitos yhdistettiin Postiin. Vuonna 1981 Posti- ja lennätinlaitoksen nimi muuttui Posti- ja telelaitokseksi. Vuonna 1990 tuolloinenPosti- ja telelaitos muutettiinvaltion liikelaitokseksi, jonka taloudenpito siirrettiin ulos valtion tulo- ja menoarviosta.
Posti- ja telelaitos hallinnoi Suomen kauko- ja ulkomaanpuhelujen välittämistä aina vuoteen 1992 saakka, jolloinvaltioneuvosto alkoi myöntää muille telealan toimijoille toimilupia.Ahon hallitus teki myös syyskuussa 1992 periaatepäätöksen PTL:n yhtiöittämisestä. Samana vuonna Posti- ja telelaitos avasi myösGSM-verkkonsa.
Posti- ja telelaitos yhtiöitettiin vuoden 1993 joulukuussaSuomen PT Oy:ksi[1], jolloin sen liiketoiminta jaettiin kahteen yritykseen:Suomen Posti Oy jaTelecom Finland Oy (Tele). Saman vuoden aikana kauko- ja ulkomaanpuheluliikenne avattiinkilpailulle Suomessa. Samaan aikaan yhtiöittämisen seurauksena yhtiön henkilöstöä vähennettiin ns. "rankalla kädellä" noin 3 000 henkilöllä, jotta yritys saataisiin kilpailukykyiseksi.
Yhtiö toimi nimellä Telecom Finland Oy joulukuusta 1993 huhtikuuhun 1998.
Vuonna 1997Lipposen I hallitus hyväksyi Telecom Finland Oy:n osittaisenyksityistämisen ja tämän yhteydessä huhtikuussa 1998 yhtiön nimeksi tuliSonera Oy. Heinäkuussa 1998 Postia ja Teleä hallinnoiva Suomen PT Oy lakkautettiin ja viimeinenkin kytkös Postilaitokseen hävisi. Soneraa hallinnoivaksi emoyhtiöksi synnytettiinSonera-yhtymä Oyj. Samaisen vuoden marraskuussa yhtiö listautuiHelsingin pörssiin Suomen valtion myytyä yhtiön osakkeista 22,2 prosenttia[2].
Osakejärjestelyihin liittyvän luottamuspulan vuoksi Soneran hallitus vapautti yhtiön toimitusjohtajanPekka Vennamon (SMP) johtajuudestaan.[3] LiikenneministeriMatti Aura halusi ottaa vastuun asiasta ja pyysi eroa valtioneuvoston jäsenyydestä tammikuussa 1999.[3] Vennamon mukaan syyllinen potkuihin oli Merita-pankki, joka jostain syystä jätti merkitsemättä sisäpiirirekisteriin Vennamon osakkeiden myynnin tyttärilleen[4] sekä ministeriön virkamies, joka oli lehtihaastattelussa sanonut, että Soneran johtoa suosittiin osakemyynnissä.[5]
Vuonna 1999 pörssilistattu emoyhtiö Sonera-Yhtymä Oyj ja tytäryhtiö Sonera Oy sulautettiin. Uuden yhtiön nimeksi tuliSonera Oyj (engl.Sonera Corporation).[6] Valtio vähensi kahdessa osassa seuraavina vuosina edelleen omistusta yhtiöstään aina 52,8 prosenttiin asti.[7] Valtio tienasi Soneran yksityistämisellä kaikkiaan 40 miljardia markkaa.[8]
Sonera laajensi toimintaansa aggressiivisestiKaj-Erik Relanderin johdolla. Yhtiö pyrki nostamaan pörssikurssinsa todella korkealle, jotta se voitaisiin myydä ulkomaille hyvään hintaan. Silloin Soneran johtajat olisivatoptioiden avulla tulleet miljonääreiksi. Relanderin johdolla Sonera teki uhkarohkeita riskisijoituksia. Aluksi kurssi saatiinkin rajuun nousuun.[8] Helsingin Sanomien taloustoimittajaJyri Raivio varoitteli jo Vennamon osakekauppakohun yhteydessä kuplasta: vaikka Soneran liikevaihto oli viime ajat kasvanut 20 prosentin vauhtia ja kannattavuus lähes yhtä vauhdikkaasti, kännykkäbuumi ei voi kasvaa loputtomiin: jo viime elokuussa 1998 joka toisella suomalaisella oli kännykkä eikä kasvuvauhti voi jatkua vuosia maassa, jossa väkeä on kuitenkin vain viisi miljoonaa.[9]
Sonera Zed myi puhelimiin taustakuvia ja soittoääniä. Zedin markkinointiin Sonera tuhlasi miljardi markkaa, vaikka sen liikevaihto oli vain 40 miljoonaa. Yhdessä vaiheessa Zed arvioitiin jopa 100 miljardin arvoiseksi.[8]
Sonera pyrki laajenemaan myös ulkomaille. Kesällä 2000 se sijoittiSaksan kolmannen sukupolven matkapuhelinverkon (3G)UMTS-toimilupaan 8,4 miljardia euroa yhdessä espanjalaisen kumppaninsaTelefónican kanssa. Soneran osuus hinnasta oli 3,6 miljardia. Saksan lisäksi Sonera hankki UMTS-luvanItaliasta.[8] Teleoperaattorien kilpailu nosti 3G-lupien huutokaupoissa hinnat huikean korkealle: vuosina 1999-2000 EU-maiden toimilupia myytiin yhteensä 130 miljardin euron edestä.[10]
Soneran ja Telefónican yhteisyritys Quam ei kuitenkaan menestynyt Saksassa, vaan asiakasmäärä jäi pieneksi. Asiakkaat eivät tuossa vaiheessa kaivanneet 3G-tekniikkaa, sillä heille riittiGSM, lisäksi 3G-terminaalien tekninen kypsyys saavutettiin odotettua hitaammin. Sonera joutui pian tekemään Saksan ja Italian UMTS-toimiluvista peräti 4,3 miljardin euron alaskirjaukset. Kalliit luvat osoittautuivat arvottomiksi. Sonera oli maksanut miljardeja tyhjästä ilmasta.[8] Vastaavia tappioita tekivät monet muutkin operaattorit: esimerkiksi hollantilainen KPN alaskirjasi noin 20 miljardia euroa.[11]
Kauppojen seurauksena Sonera velkaantui pahasti. Kaj-Erik Relander erosi kesällä 2001.[8] Lokakuussa 2001 yhtiö ilmoitti osakeannista, jonka tarkoitus oli kerätä yhtiölle noin miljardi euroa. Suomen valtion osuus tästä oli 528 miljoonaa euroa[12]. Sonera vetäytyi Saksasta 2002. Edessä oli kulujen karsiminen ja velkojen lyhentäminen.
On arvioitu, ettei UMTS-kauppojen todellinen tarkoitus ollut tehdä rahaa vaan niin sanotusti ”päästä pelipöytään”. Kauppojen tavoitteena oli ostaa Soneralle vahva asema teleoperaattorien välisissä yhdentymiskeskusteluissa.[8]
Vuonna 2002 paljastui, että Sonera oli urkkinut useiden työntekijöidensä puhelutietoja. Väite nousi julkisuuteen kesäkuussa 2002 verkossa levinneessä, nimettömänä esiintyneiden kirjoittajien kirjassaMinne hävisivät Soneran rahat. Helsingin Sanomat julkaisi 11.10.2002 juttukokonaisuuden, jonka mukaan Sonera etsi tietovuotajia laittomasti tutkimalla ihmisten teletunnistetietoja.[13] Soneran johto kieltäytyi haastattelusta juttua tehtäessä.[13] Artikkelin julkaisun jälkeen Sonera julkisti oman kantansa, jonka mukaan Sonera Oyj:llä ei ole näyttöä viestintäsalaisuuden loukkaamisesta.[14] Sonera ilmoitti myös harkitsevansa oikeustoimia Helsingin Sanomia vastaan.[14] 24. lokakuuta Helsingin Sanomat uutisoi keskusrikospoliisin selvittävän puhelutietojen käyttöä Sonerassa.[14] Ensimmäiset pidätykset tehtiin marraskuussa 2002.[15] Yhtiön entinen toimitusjohtajaKaj-Erik Relander tuomittiin kahdesta törkeästä viestintäsalaisuuden loukkaamisesta ja turvallisuusyksikön johtajaJuha E. Miettinen tuomittiin 11 törkeästä viestintäsalaisuuden loukaamisesta ehdolliseen vankeuteen.[8][16]
Entiset pohjoismaisten valtioiden yhtiötTelia ja Sonera ilmoittivat 26. maaliskuuta 2002 yhdistymisaikeistaan.lähde?
Telia teki Soneran osakkaille vaihtotarjouksen syksyllä 2002. Yhdellä Soneran osakkeella sai 1,5144 Telian osaketta. Tarjouksella tavoiteltiin yhtiöiden yhdistymistä TeliaSoneraksi.[17]
Yhdistyminen toteutui 9.12.2002, kun 95 % Soneran osakkeenomistajista oli hyväksynyt vaihtotarjouksen tarjouksen. Samana päivänä yhtiön uudeksi nimeksi tuliTeliaSonera AB.[18] TeliaSonera teki vielä lunastustarjouksen lopuista Soneran osakkeista talvella 2002–2003 ja sai omistukseensa 98 % Sonerasta.[19]
Sonera Oyj:n osakekannan omistus siirtyi kokonaisuudessaan TeliaSonera AB:lle 21. maaliskuuta 2003, ja samalla Sonera Oyj:n nimi muuttui muotoonTeliaSonera Finland Oyj. Yhdistymisen tuloksena oli Pohjoismaiden ja Baltian suurin tietoliikennealan yhtiö.lähde?
TeliaSoneran muutettua organisaatiota maayhtiöistä toiminnallisiin yksiköihin 1. tammikuuta 2007 alkaen TeliaSonera Finlandin toiminta operatiivisena yksikkönä päättyi, mutta se oli olemassa juridisena yhtiönä konsernirakenteessa. Operaatiivinen toiminta maayhtiönä aloitettiin uudestaan 1. huhtikuuta 2015, kun organisaatio muutettiin jälleen maayhtiövetoiseksi.lähde?
23. maaliskuuta 2017 Suomessa otettiin käyttöön Telia-brändi Sonera-brändin tilalla. TeliaSonera Finland Oyj:n nimeksi vaihdettiinTelia Finland Oyj. Samalla myös Tele Finland-brändi yhdistettiin Telia-nimen alle.[20]
Sonera-yhtymä Oyj listautuiHelsingin pörssin pre-listalle 10.11.1998 ja päälistalle 17.11.1998. Tässä yhteydessä Suomen valtio myi 22,2 % yhtiön osakkeista noin 80 000 sijoittajalle[2] hintaan 45 mk/osake.[19] Osakemyynnin ehtoihin liittyibonusosake. Seuraavana vuonna osakkeen pörssikurssi nelinkertaistui. Valtio myi syksyllä 1999 lisää osakkeita sijoittajille. Tuolloin valtion omistusosuus laski 77,8 prosentista 57,6 prosenttiin.[6]
Sonera listautui 13.9.1999 myös yhdysvaltalaiseenNasdaq-teknologiapörssiin. Kauppaa osakkeilla käytiin ADS-muodossa (talletustodistus[18]).[6]
Telia ja Sonera yhdistyivät TeliaSoneraksi 9.12.2002. Pörssikauppa yhdistyneen TeliaSoneran osakkeilla alkoi jo samana päivänä sekä Helsingin pörssissä, Tukholman pörssissä että Nasdaqissa.[18]
Pörssikauppa jäljelle jääneillä Soneran osakkeilla jatkui vielä yhdistymisen jälkeen, mutta se päättyi 21.3.2003.[21] Loput Soneran osakkeet pakkolunastettiin kesällä 2003 hintaan 5,78 €/osake.[19]
| Nimi | Ajalla |
| Pekka Vennamo (Sonera) | 17.4.1998 – 4.1.1999 |
| Aulis Salin (Sonera) | 4.1.1999 – 1.1.2001 |
| Kaj-Erik Relander (Sonera) | 1.1.2001 – 1.8.2001 |
| Harri Koponen (Sonera) | 1.10.2001 – 31.12.2002 |
| Anni Vepsäläinen (TeliaSonera Finland) | 14.5.2003 – 26.4.2005 (?) |
| Esa Korvenmaa VP (TeliaSonera Finland) | 27.4.2005 – 10.10.2005 (?) |
| Juho Lipsanen (TeliaSonera Finland) | 11.10.2005 – 31.12.2006 |
| Esa Rautalinko (TeliaSonera Finland) | 1.1.2007 – 24.09.2009[22] |
| Juha-Pekka Weckström (TeliaSonera Finland) | 24.9.2009 – 13.5.2012[23] |
| Robert Andersson (TeliaSonera Finland) | 14.5.2012 – 1.4.2014[24] |
| Valdur Laid (TeliaSonera Finland) | 1.4.2014[25] – 31.12.2016 |
| Stein-Erik Vellan (TeliaSonera Finland / Telia Finland) | 1.1.2017[26] – 4.12.2019[27] |
TeliaSoneran yritysmyyntidivisioonan johtajaJuho Lipsanen jätti tehtävänsä heinäkuun lopussa 2008, oltuaan kolme vuotta yhtiön palveluksessa. Lipsanen aloitti vuonna 2005 TeliaSonera Finland Oyj:n toimitusjohtajana. Hänet nimitettiin vuoden 2007 alusta Integrated Enterprise Services liiketoiminta-alueen johtajaksi, ja hän toimi samalla Suomen maajohtajana.[28] Esa Rautalinko, joka toimi Mobility Services -liiketoimintayksikön johdossa Suomessa korvasi Juho Lipsasen TeliaSonera Finland Oyj:n toimitusjohtajana. Syksyllä 2009 Esa Rautalinko siirtyiHonkarakenne Oyj:n toimitusjohtajaksi ja TeliaSonera Finland Oyj:n toimitusjohtajaksi nimitettiin Broadband Services Finlandin johtaja Juha-Pekka Weckström. Weckström siirtyi Eurasian liiketoiminnan kehitysjohtajaksi toukokuussa 2012 ja uudeksi maajohtajaksi nimitettiinNokian johtokunnan jäsen ja strategisia kumppanuus- sekä bisneskehitystoimintoja johtanut Robert Andersson.
Turun Kaapelitelevisio oli turkulainen kaapelitelevisioyhtiö, jonka TeliaSonera omisti. Tätä aiemmin yhtiön oli omistanutTS-Yhtymä.
Sonera ilmoitti hankkivansa vuonna 2001 varsinaissuomalaisen Loimaan Seudun Puhelimen osake-enemmistön, joka oli samalla hankkinut määräysvallan Turun Puhelimessa.[29] PuhelinyhtiötLännen Puhelin,Salon Seudun Puhelin,Suomen 2G Oy jaDNA valittivatKilpailuviraston kauppaa puoltavasta päätöksestäKilpailuneuvostoon, joka kielsi Soneraa hankkimasta määräävää asemaa yhtiössä.[30] Lopulta vuonna 2002 Korkein hallinto-oikeus kumosi Kilpailuneuvoston päätöksen.[31] Vuonna 2003 Aurian edeltäjästä Loimaan Seudun Puhelin Oy:stä tuli TeliaSonera Finlandin tytäryhtiö ja vuoden 2006 päätteeksi Auria Oy ja Auria Networks Oy sulautettiin emoyhtiöönsä.
DIHarri Vatasen keksintöihin perustuva, Sonera SmartTrust, joka keskittyi erityisesti tietoturvapalveluihin. Pian SmartTrustin perustamisen jälkeen Sonera lohkoi kännykkäpalvelut tytäryhtiöihin ja yhtiöitti tietoturvapalveluja tarjoavan SmartTrust- ja kännykkäpalveluita tuottavanZed-yksikön joulukuussa 1999.[32] SmartTrust ja mm. luottokorttiyhtiöMastercard International aikovat kehittää yhdessä langattomia maksuratkaisuja matkapuhelimiin,[33] seurauksella, että Soneran pörssikurssi nousi rajusti. Kehittäminen oli kallista ja vuonna 1999 Zediin ja Smarttrustiin investoitiin liki 420 miljoonaa markkaa. ToisaaltaMerrill Lynch julkisti alkuvuodesta 2000 optimistisen arvion Sonerasta: investointipankki arvioi, että Soneran tytäryhtiö Zedin ja SmartTrustin sekä osakkuusyhtiö Turkcellin arvo olisi yhteensä 190 miljardia markkaa.[34] Suomen valtio myikin osan Sonerasta 12 miljardilla markalla samaan aikaan.
SmartTrust laajensiWAP-ratkaisujaan keväällä 2000 samaan aikaan kun Sonera osti ruotsalaisenAcross Holding Ab:n koko osakekannan. Ensimmäinen SmartTrustin asiakas oliLeonia-pankki, jonka tarjoamat pankkipalvelut tulivat käyttöön marraskuussa 1999. Tehtiin Across Wireless –yrityskauppaselvennä ja SmartTrust työllisti kolmisensataa tuotekehittelijää.[35] Kesällä 2000 Sonera osti ruotsalaiseniD2-technologies tietoturvayhtiön, ajatuksena saada tietotaitoa mm.älykorttiteknologiasta. Osakkeenomistajat eivät kuitenkaan luottaneet Soneraan ja yhtiön pörssikurssi kääntyi laskuun. Yhtiön silloinen toimitusjohtajaKaj-Erik Relander vaihtoi SmartTrustin toimitusjohtajan syksyllä 2000, ja Harri Vatanen siirtyi vastaamaan Soneran "Enabling Technologies" –yksiköstä. SmartTrustin vt. toimitusjohtajaksi nimitettiin yhtiön kakkosmies, ruotsalainenBjörn Gustavsson.[36] Yritysjohdon saamatoptiot olivat näyttävästi esillä julkisuudessa. Gustavsson teki itsemurhan tammikuussa 2001 ja SmartTrustin johtajaksi nousi toimitusjohtajan sijainenAntti Vasara. Soneran ulkomaan matkaviestintähankkeista aiemmin vastannut johtajaPirjo Kekäläinen-Torvinen erosi yhtiön palveluksesta keväällä 2001, samoin kuin aiemmin olivat eronneetMika Uusitalo ja Soneran matkaviestinnästä vastannut johtajaMatti Makkonen.
Alkoi saneeraus. Toimitusjohtajaksi noussut Antti Vasara aloitti rajut säästötoimet, joiden seurauksena satoja SmartTrustin tuotekehittelijöitä jouduttiin irtisanomaan. Samaan aikaan keväällä 2001, kun Soneran ja Vatasen välillä oli vakavapatenttikiista, yhteistyö ja luottamus myös toimitusjohtajaKaj-Erik Relanderin välillä alkoi rakoilla.selvennä Soneran johtoryhmään ja SmartTrustin hallitukseen nimettiinNiklas Sonkin, jonka vastuulle annettiin myös turvatekniikkaa kehittävä SmartTrust. Relander erosi yhtiön palveluksesta heinäkuussa 2001 henkilökohtaisiin syihin vedoten[37], kun samaan aikaan puuhattiin kovaa vauhtia pohjoismaista telefuusiokuviota. Sonera laajensi saneerauksia ja irtisanoi noin tuhat työntekijää. Esille julkisuuteen nousi erityisesti hallituksen puheenjohtajaTapio Hintikka, kun emoyhtiö Soneralle etsittiin uutta toimitusjohtajaa. SmartTrustille etsittiin kuumeisesti ostajaa.[38] Harri Vatanen oli keskittynyt 2001 SmartTrustista lähdön jälkeenMy Origo -käyttöliittymäteknologiaan. Sonera myi enemmistöosuuden raskaasti tappiollisesta tytäryhtiöstään SmartTrustista kolmelle pääomasijoittajalle loppukesästä 2002. PääomasijoittajatCarlyle Group,GE Equity jaEqvitec Partners maksoivat vajaan 60 prosentin osuudestaan 35 miljoonaa euroa. SmartTrustissa työskenteli tuolloin 250 työntekijää, joista nelisenkymmentä Helsingissä.
TeliaSonera Finland Oyj perustiTele Finland Oy:n vastatakseen kysyntään edullisemmistaGSM-puheluista. Yhtiö oli Soneran nk. "halpaoperaattori". Soneran edeltäjän nimeä "Tele" kantava operaattori perustettiin 17. toukokuuta 2004. Tele Finland Oy oli aluksi TeliaSonera Finlandin tytäryhtiö, mutta sefuusioitiinemoyhtiöönsä 31. joulukuuta 2005. Tele Finlandilla oli oma asiakaspalvelu, oma hinnoittelu ja omat ehdot verrattuna Soneran liittymänhaltijoihin. Periaatteena oli kylkiäisten ja puheaikatarjousten puuttuminen.
Vuonna 2017 Sonera ja Tele Finland -operaattorit sulautettiin Teliaksi.