 Lotus | |
|---|---|
 | |
| Koko nimi | Team Lotus |
| Päämaja | Hethel,Englanti |
| Perustajat | Colin Chapman Hazel Chapman[1] |
| Henkilökunta | Maurice Phillipe,Peter Wright, Gérard Ducarouge,Frank Dernie,Chris Murphy, Sam Michael |
| Tunnetuimmat kuljettajat | Jim ClarkGraham Hill Emerson Fittipaldi Jochen Rindt Mario AndrettiNigel MansellAyrton SennaNelson Piquet Mika HäkkinenMika Salo |
| Moottorit | Borgward,Coventry Climax,BRM,Maserati,Ford-Cosworth,Pratt & Whitney,Renault,Honda,Judd,Lamborghini,Mugen-Honda |
| SaavutuksetFormula 1:n MM-sarjassa | |
| Ensimmäinen kilpailu | Monacon GP 1958 |
| Kilpailuja | 491 (489 starttia) |
| Valmistajien maailmanmestaruuksia | 7(1963,1965,1968,1970,1972,1973,1978) |
| Kuljettajien maailmanmestaruuksia | 6(1963,1965,1968,1970,1972,1978) |
| Voittoja | 74 |
| Paalupaikkoja | 102 |
| Nopeimpia kierroksia | 65 |
| MM-pisteitä | 1 322 (1 368) |
| Viimeinen kilpailu | Australian GP 1994 |
| Infobox OK | |
Team Lotus olibrittiläinenautourheiluvalmistaja ja -talli.
Team Lotus kilpailiFormula 1 -sarjassa kausina1958–1994. Sinä aikana talli otti osaa 491 osakilpailuun ja valmistajana se saavutti kaikkiaan 79 voittoa, 107 paalupaikkaa, 71 nopeinta kierrosta, seitsemän valmistajien mestaruutta (1963,1965,1968,1970,1972,1973,1978) sekä kuusi kuljettajien mestaruutta (1963, 1965, 1968, 1970, 1972, 1978). Lotus on historian neljänneksi parhaiten menestynyt Formula 1 -talliFerrarin,McLarenin jaWilliamsin jälkeen.
Lotus-nimi palasi F1-sarjaanMalesian valtion ja malesialaisten yrittäjien yhteenliittymän tukemana jälleen kausiksi2010–2011.[2][3] UudellaLotus-tallilla ei ollut kuitenkaan nimen lisäksi muuta tekemistä 1990-luvulla lopettaneen Lotuksen kanssa, samoin oli myös F1-sarjassa kausina2012–2015 kilpailleen brittiläisenLotus F1 Teamin laita.
Urheilu- ja F2-autojen kauttaLotus Cars eteni rakentamaan F1-autoja 1958. Ensimmäisen voittonsa Lotus sai automerkkinäMonacon GP:ssä kaudella1960, kunStirling Moss löiRob Walkerinyksityistallin Lotuksella ylivoimaisina pidetytFerrarit, ja Moss voitti myösYhdysvaltain GP:n saman vuoden syksyllä.[4][5]
Jim Clarkin tultua mukaan talliin alkoi Lotuksen ensimmäinen kultakausi. Aluksi tiimin testikuljettajan virkaa pitänyt Clark saavutti lopulta brittitallissa kaiken urallaan (25 voittoa, 33 paalupaikkaa, 28 nopeinta kierrosta, 274 MM-pistettä, kaksi maailmanmestaruutta ja ajoi 72 kilpailua). Kaudella1963 Clark voitti seitsemän kauden kymmenestä kilpailusta ja vei maailmanmestaruuden ylivoimaisesti.[6] Toisen mestaruutensa hän voitti1965.[7] Clark jäikin Lotuksen historian menestyneimmäksi kuljettajaksi pitäen lähes kaikkia tallin henkilökohtaisia ennätyksiä hallussaan, lukuun ottamatta osakilpailuiden määrää. Sitä pitääitalialainenElio de Angelis, joka ajoi tallissa 90 kilpailua. Angelesin lisäksi myösyhdysvaltalainenMario Andretti on ajanut enemmän kilpailuja tallissa kuin Clark (79).
Kaudelle1966Lotus 43 -autoon talli valitsiBRM:n moottorit, mikä oli virhe. BRM H16 -moottori oli painava eikä se ollut luotettava. Sääntömuutoksen myötä moottorien suurin iskutilavuus tuplaantui 1,5 litrasta kolmeen litraan ja BRM:n moottori oli kaksi pienempää moottoria yhdistettynä, josta johtuen siinä oli kaksi kampiakselia ja kahdeksannokka-akselia.[8]
Lotus 49 ja Cosworth DFV:n tulo kaudelle1967 palautti tallin voittojen tielle. Voitto uudella moottorilla tuliHollannin osakilpailusta, jonka Clark voitti.[9]Graham Hill voitti mestaruuden1968,Jochen Rindt1970 jaEmerson Fittipaldi1972.[10][11][12]
1970-luvun puolivälissä Lotuksen insinöörit alkoivat tutkia aerodynaamista maaefektiä ja kauden1978 MM-sarjassa Lotus oli ylivoimainen.Mario Andretti voitti silloin maailmanmestaruuden, mutta sen jälkeen alkoi Lotuksen alamäki.[13] Chapman oli alkanut kehitellä aktiivijousitusta F1-autoon, kun hän kuoli yllättäen vuonna 1982. Yhteistyö Ford–Cosworth moottoritoimittajan kanssa päättyi kauteen1983.[9] Chapmanin jälkeen Lotuksen tallipäälliköksi nousiPeter Warr. Hän palkkasi talliin ranskalaisen insinöörin Gérard Ducarougen, joka suunnitteli Lotus 97T:n. Talli kuului keskikastin kärkipäähän kausina 1979–1984.
Uuteen nousuun talli alkoi lähteä kunAyrton Senna palkattiin kuljettajaksi kaudelle1985, jolloin Lotus saavutti paalupaikkoja sekäElio de Angelis ja Ayrton Senna voittivat kolme GP:tä. Lotus voitti kaksi kilpailua vielä kaudella1986 ja1987, mutta sen jälkeen menestysjoukkue alkoi hajota. Senna lähtiMcLarenille kaudelle1988 ja Ducarouge päätti palata Ranskaan. Tallin lopullinen alamäki alkoi.
Joulukuussa 1990 entiset Lotuksen työntekijät Peter Collins ja Peter Wright ostivat taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneen tallin Chapmanin perikunnalta ja esittelivät uuden Team Lotuksen. Sen kuljettajiksi oli valittuMika Häkkinen jaJulian Bailey.[14][15] Rahanpuute näkyi autojen suorituskyvyssä, mutta Häkkinen ajoi kuusi kertaa pisteille kaudella1992 ja hänen lähdettyäänJohnny Herbert neljä kertaa kaudella1993. Sen jälkeen Lotus-talli ei enää saavuttanut MM-pisteitä.
Tallin velkataakka kasvoi, se ei pystynyt kehittämään autojaan ja lokakuussa 1994 Lotus vaihtoi taas omistajaa. EnglantilainenDavid Hunt osti tallin, mutta jo neljä kuukautta myöhemmin hän ilmoitti Lotuksen sulautuneenPacific-talliin ja Lotuksen kaksi viimeistä kilpailua ajoivatMika Salo jaAlessandro Zanardi.[16][17] Se oli Lotuksen komean historian surullinen loppu.
Lotuksella on ollut yllä mainittujen lisäksi useita muita tunnettuja F1-kuljettajia, kuten muun muassaRonnie Peterson,Nelson Piquet,Nigel Mansell,John Watson,John Surtees,Graham Hill,Carlos Reutemann,Phil Hill,Gunnar Nilsson,Giancarlo Baghetti,Jacky Ickx jaJack Brabham.
Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa,kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvättäältä.
Cliff Allison (1958)Graham Hill (1958–1959, 1967–1969)Alan Stacey (1958–1960)Pete Lovely (1959)Innes Ireland (1959–1961)
Alberto Larreta (1960)Jim Clark (1960–1968)Ron Flockhart (1960)John Surtees (1960)Trevor Taylor (1961–1963)
Willy Mairesse (1961)Mike Spence (1963–1965)
Pedro Rodríguez (1963)Peter Arundell (1964)
Gerhard Mitter (1964–1965, 1967–1968)Walt Hansgen (1964)Moises Solana (1964–1965)
Geki (1965–1966)Giancarlo Baghetti (1967)Jackie Oliver (1968)
Bill Brack (1968)Mario Andretti (1968–1969, 1976–1980)Jochen Rindt (1969–1970)Richard Attwood (1969)John Miles (1969–1970)Emerson Fittipaldi (1970–1973)
Reine Wisell (1970–1971)
Dave Charlton (1971)David Walker (1972)Ronnie Peterson (1972–1976, 1978)Jacky Ickx (1974–1975)Tim Schenken (1974)Jim Crawford (1975)Brian Henton (1975)John Watson (1975)Gunnar Nilsson (1976–1977)Bob Evans (1976)Jean-Pierre Jarier (1978)Carlos Reutemann (1979)Elio de Angelis (1980–1985)Nigel Mansell (1980–1984)Roberto Moreno (1982)Geoff Lees (1982)Ayrton Senna (1985–1987)Johnny Dumfries (1986)Nelson Piquet (1988–1989)
Satoru Nakajima (1987–1989)Martin Donnelly (1990)Derek Warwick (1990)Johnny Herbert (1990–1994)Mika Häkkinen (1991–1992)Julian Bailey (1991)Michael Bartels (1991)Alessandro Zanardi (1993–1994)
Pedro Lamy (1993–1994)Philippe Adams (1994)Éric Bernard (1994)Mika Salo (1994)
