Nelikopterilla ilmasta kuvattu video Toomemäellä TartussaNäkymä vanhan Tarton keskustaan.
Tartto[3] (vir.Tartu) onViron toiseksi suurin kaupunki,[4] jossa asui 1. tammikuuta 2023 97 435 asukasta.[5]Emajoen varrella sijaitseva Tartto on Etelä-Viron jaTartumaan maakunnan keskus.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedianlaatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmattarkemmin. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Tarkennus:Monet osapinta-alat suudempia kuin kokonaispinta-ala, lähteetöntä yms
Tartto sijaitsee Emajoen keskijuoksullaVõrtsjärven jaPeipsijärven välillä. Emajoen laakso halkaisee kaupungin luoteesta kaakkoon 800–2 000 metriä leveänä. Laakeaa laaksoa ympäröivät aaltoilevat moreenitasanteet. Tarton keskusalueella sijaitsee tasalakinenToomemägi, jota ympäröivät pienemmät notkelmat.[9]
Kaupungin pinta-alasta 38,97 km² on veronalaista maata eli 58 prosenttia. Tonttimaata on 11,0 km², soista vesijättö- ja joutomaata 4,7 km², maatalousmaata 4,3 km², katuja 6,2 km² ja rautateitä 5,3 km², puistoja ja viheralueita 3,8 km² sekä teollisuusalueita 5,9 km²[1].
Tartto jakautuu 17 kaupunginosaan (linnaosa) ja 31 alueeseen (asum), joiden asukasluku ja pinta-ala vaihtelevat suuresti. Runsasväkisimmät kaupunginosat ovat itäinen lähiökaupunginosaAnnelinn (27 000 asukasta), puutalokaupunkiKarlova (9 000 as.) sekä omakoti- ja viheralueTammelinn (8 000 as.). Väestömäärältään pienimpiä ovatMaarjamõisa (400 as.) ja läntisimpänä sijaitsevaRänilinn, maaseutumainenIhaste keskustan kaakkoispuolella ja puutaloalueSupilinn (1 800 as.). Pinta-alaltaan suurimmat kaupunginosat ovat Annelinn (540 ha), Ihaste (424 ha) ja eteläinenRopkan teollisuusalue (354 ha). Alueeltaan pienimpiä kaupunginosia ovat Supilinn (48 ha),Vaksali (76 ha) jaVariku (77 ha).[10]
Saksalaiset ristiritarit valloittivatLiivinmaan jaVironmaan useita kertoja. Vuonna 1224 Tartto päätyi saksalaisten käsiin.[13] Saksalaiskaudella kaupunki oli piispan valtapiirissä. Piispanlinna mainitaan kirjallisissa lähteissä 1234.[14] Venäläiset hyökkäsivät Tarttoon vuonna 1262, ja aiemmin on oletettu että kaupunginmuurin rakentaminen alkoi pian sen jälkeen. Kuitenkin uudemmat tutkimukset ajoittavat muurin rakentamisen 1300-luvun alkupuolelle, jolloin kaupungin suunnitelma oli valmis.[15] Muurin rakentamisen aloituksesta ei ole kirjallisia mainintoja.[16]
Tuolloin kaupungista käytettiin nimeä Tarbatu. Vanhat linnoitusrakennelmat jäivät saksalaisten piispanlinnoituksen muurien alle. Toomemäen pohjoisosaan alettiin rakentaaBaltian suurinta kirkkoa,Pyhän Dionysiuksen tuomiokirkkoa, joka jäi pois käytöstäuskonpuhdistuksen levittyä alueelle vuonna 1525.[17][18]
1200-luvun lopusta lähtien Tartto kuuluiHansaliittoon saksalaisella nimelläDorpat. Kun Pihkova ja Novgorod joutuivat Moskovan valtapiiriin, Tarton merkitys kauppakaupunkina väheni.[13]
Liivinmaan sodassa 1500-luvun jälkipuolella venäläiset valloittivat Tarton. Sen jälkeen kaupungissa valta vaihtui tiuhaan tahtiin, kun venäläisten jälkeen tulivat puolalaiset, sitten ruotsalaiset, kunnes taas puolalaiset. Venäläisvalta kesti pisimpään, eli vuodet 1558–1582, mutta Venäjän–Puolan rauhansopimuksessa vuonna 1583 Tartto jäi Puolalle.Jesuiitat perustivat Tarttoon vuonna 1583 Viron ensimmäisen korkeakoulun, kymnaasin.[13] Kaupunkiin saapuneet jesuiitat alkoivat käännyttääkatolisuuteen takaisin virolaisia, jotka eivät olleet ehtineet omaksua uudistettua,luterilaista uskoa. Käännytysyritykset eivät vaikuttaneet saksalaisiin, jotka pysyivät luterilaisina[19][20].
Kaupunki joutui jälleen Ruotsin valtaan vuonna 1625,[13] ja jesuiittojen käännytystyö päättyi[19]. Vuonna 1630 ruotsalaiset perustivat kaupunkiin kymnaasin[21] ja vuonna 1631 kirjapainon. Seuraavana vuonna perustettiinTarton yliopisto,Academia Dorpatensis,[22] josta kaupunki erityisesti tunnetaan. Kansalta alettiin edellyttää lukutaitoa, ja siksi tarvittiin opettajia. Tarttoon perustettiin koko Ruotsin valtakunnan ensimmäinen kyläkoulunopettajien seminaari, niin sanottuForseliuksen seminaari.[23]
Suuressa Pohjan sodassa venäläisetvaltasivat jälleen Tarton. Ruotsalaiset siirsivät yliopiston sodalta turvaanPärnuun, ennen kuin sen toiminta lakkasi kokonaan.[22] Ruotsalaisten paluuta pelätessään venäläiset karkottivat vuonna 1708 kaupungin lähes kaikki saksalaiset asukkaatVenäjälle[24] ja hävittivät kaupungin talot ja puolustusrakennelmat.[25]
Kaupunki toipui sodasta hitaasti, ja 1700-luvun kuluessa kaupunkia tuhosivat myös tulipalot vuosina 1755, 1763 ja pahimmin 1775, jolloin kaupungista tuhoutui kaksi kolmasosaa. Sen jälkeen, keisarinnaKatariina Suuren hallintokaudella, Tartto rakennettiin lopullisesti uudelleen. Keisarinna lahjoitti kaupungille myösKivisillan,[26] joka oli ensimmäinen pysyvä silta joen yli ja koko Baltian ensimmäinen kivisilta[27][28].
Vuodesta 1782 lähtien Tartto ei ole ollut enää linnoituskaupunki. Tuolloin Toomemäki siirtyi kaupungin hallintaan. Asukkaita kaupungissa oli 1800-luvun alussa 3 500.[29] Yliopisto avattiin uudelleen vuonna 1802[26]. Sen ansiosta kaupungin elämä vilkastui, ja se alkoi kasvaa nopeaan tahtiin, niin että ensimmäisen virallisen väestönlaskennan mukaan vuonna 1881 asukkaita oli 30 000[30] ja vuonna 1897 jo 42 000.[31] Vuonna 1876 Tartto sai rautatien, joka yhdisti senTallinnaan ja sitä kauttaPietariin. Myöhemmin rautatieyhteyttä jatkettiinValgaan jaRiikaan.[32]
Tartto oli yliopiston ansiosta koko Vironmaan ja Liivinmaan henkinen keskus. Siitä tuli myös Viron kansallisen heräämisen keskipiste 1800-luvun loppupuolella.[33] Kaupungissa alkoi ilmestyäEesti Postimees -sanomalehti[34] ja siellä perustettiin 1865Vanemuine-yhdistys[35]. Tartossa perustettiin myösEesti Kirjameeste Selts (Viron kirjailijoiden seura)[36] jaÕpetatud Eesti Selts (Viron sivistysseura)[37]. Tartossa aloitti toimintansa myös ensimmäinen vironkielinen oppikoulu,Miina Härman koulu vuonna 1906[38].
Lokakuun vallankumouksen jälkeen tilanne Virossa oli pitkään epäselvä. 24. helmikuuta 1918Viro julistettiin itsenäiseksi, mutta käytännössä saksalaiset miehittävät maan ja etenivät etelästä kohti Tallinnaa, jolloin Tarttokin joutui saksalaisten ankaran miehityksen alle.[39] Vallankumous Saksassa pakotti saksalaiset miehitysjoukot lähtemään, ja seuraavaksi kaupunki joutui Viron työkansan kommuunin joukkojen hirmuhallinnon alle 22. joulukuuta 1918.lähde?Viron joukot vapauttivat kaupungin lopulta 14. tammikuuta 1919Julius Kuperjanovin johdolla[40].
Kaupungin nimi oli vuosina 1893–1919 jälleenJurjev (ven.Юрьев).[11][12] Tämän nimisenäLiivinmaan kuvernementin kihlakuntakaupunkina se on esimerkiksi vuoden 1897 väestönlaskennassa.[41]
Viro liitettiinNeuvostoliittoon 6. elokuuta 1940, ja sen jälkeen aloitettiin suuria sosialistisia muutoksia. Kaupungin budjetti kasvoi peräti kolminkertaiseksi, kun terveydenhuoltoa ja sivistystointa tehostettiin. Yritykset ja kiinteistöt kansallistettiin, ja monia omistajia vainottiin.Ensimmäiset suurkarkotukset olivat virolaisille suuri järkytys: 14. kesäkuuta 1941 alkoivat virolaisten kuljetukset karjavaunuissaSiperiaan,[44] ja Tartosta vietiin lähes tuhat henkeä.
KunSaksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941, alkoivat Tartossa pakkoevakuoinnit ja summittaiset vangitsemiset. Taistelu Tartosta alkoi 10. heinäkuuta ja kesti kaksi viikkoa. Taistelu käytiin aluksi pääasiassa virolaisten sissien elimetsäveljien jaNeuvostoliiton armeijan välillä saksalaisten pysäytettyä hyökkäyksensä etelämmäksi. Tarttoon saapui vain kaksi kuorma-autollista saksalaisia sotilaita, mutta puna-armeija vetäytyi keskustasta Emajoen toiselle puolelle, koska luuli Saksan aloittaneen suuremman hyökkäyksen. Neuvostojoukot pitivät puoliaan Emajoen toisella puolella tuhottuaan joen yli vievät sillat, muun muassa historiallisen Kivisillan. Saksan armeija jatkoi hyökkäystään ja valtasi Tarton 25. heinäkuuta.[45]
Vaikka saksalaiset otettiin aluksi vastaan vapauttajina, pian huomattiin, että hirmuhallinto oli vain vaihtunut toiseen. Saksalaiset tuhosivat niin vasemmistoaktivistit,juutalaiset kuinromanitkin[46]. Saksalaiset perustivat kaupungin laidallekeskitysleirin.[47] Teloitukset suoritettiin kaupungin etelälaidalla, eikä panssarikaivantoihin haudattujen ruumiiden määrää tiedetä nykyisinkään.
Puna-armeija alkoi lähestyä Viroa murrettuaanLeningradin saartorenkaan. Elokuussa 1944 puna-armeijan joukot saapuivat Tarttoon etelästä Peipsijärven eteläpuolelta. Tällä kertaataistelu kaupungista oli ankarampi kuin 1941. Saksalaiset polttivat kaupunkia vetäytyessään. Keskikaupunki jäi puna-armeijan haltuun 25. elokuuta.[48] Saksalaiset onnistuttiin ajamaan Emajoen takaa vasta 17. syyskuuta. Taisteluissa ja tykistön tulituksessa kaupungista raunioitui kaksi kolmasosaa, muun muassa kaikki sillat,Armas Lindgrenin suunnittelema Vanemuine-teatteri.[49] MyösRaadin kartano, jossa toimiViron kansallismuseo, tuhoutui[33]. Yliopisto ja raatihuone sen sijaan säästyivät.
Sodan jälkeen kaupunkilaiset velvoitettiin mittaviin raivaus-, purku- ja rakennustöihin. Vaativimmat rakennustyöt jäivät saksalaistensotavankien vastuulle. Kaupungin keskustassa olevat puistot ja viheralueet ovat peräisin sodanjälkeiseltä ajalta, sillä kaupunginarkkitehtiArnold Matteus vaati, että keskikaupunkiin jätettäisiin tilaa.
Vuoden 1949 suurkarkotus oli suunnattu erityisestikulakkeja vastaan, eikä se kohdistunut niinkään kaupunkiväestöön. Tartosta vietiin noin 700 henkeä, maakunnasta kaikkiaan 3 800 henkeä.
Nikita Hruštšovin aikana asuntopulan tyydyttämiseksi alettiin rakentaa nopeasti yksinkertaisia asuinrakennuksia. Näiltä ajoilta ovat peräisin ensimmäiset tyyppitalot, viisikerroksiset harmaatiiliset asuintalot, joita nimitetäänhruštšovkaksi. MyösBrežnevin kaudella, niin sanottunapysähtyneisyyden aikana, rakennustoiminta oli vireää. Tuolloin siirryttiin kuitenkin tehokkaampaan elementtirakentamiseen. Erityisesti Emajoen itäpuolella Annelinnassa on laajoja elementtitalolähiöitä elimikrorajooneja.
Neuvostoliiton aikana Tartto oli osittain ulkomaalaisilta suljettu sotilaskaupunki, sillä kaupungin itäosissa,Raadilla, oli yksi Neuvostoliiton suurimpia sotilaslentokenttiä.[50][51] Lentotukikohdan henkilökuntaa varten rakennettiin kaupungin itäosiin kokonainen uusi kaupunginosa.
Raadin lentokenttä oli pitkään joutomaata, kunnes sinne rakennettiinViron kansallismuseon uusi päärakennus, joka avattiin syksyllä 2016[52].
Tartto oli henkisenä pääkaupunkina[33] ja yliopistokaupunkina myös Viron vapaustaistelun keskus. 1980-luvulla kuuluisa venäläistämistä vastustava ”40:n kirje” oli päivätty Tartossa ja Tallinnassa[53] ja vuoden 1987fosforiittisota[54]. Tartossa käytettiin julkisesti ensimmäistä kertaa kansallisvärejä eli sinistä, mustaa ja valkeaa, kun kansallisperintöä vaalivaMuinsuskaitse Selts (Muinaismuistoyhdistys) piti siellä joukkokokoontumisen vuonna 1988[55].
Vuonna 1989 Tartossa oli asukkaita 113 000,[56] mutta vuoteen 2000 mennessä se oli laskenut 101 000:een.[57] Itsenäisyyden aikana Tartto on joutunut kilpailemaan pääkaupunki Tallinnan kanssa. Uusi poliittis-taloudellinen järjestelmä toi mukanaan aluksi elintason laskun, työttömyyttä, sosiaalisia ongelmia ja kaupunkikuvan kurjistumista. Taloudellinen ja sosiaalinen tilanne on kuitenkin kehittynyt 2000-luvun alkuvuosikymmenillä hyvään suuntaan.
Kaupungissa sijaitsevasta yli 8 000 yrityksestä kolmannes toimii kaupan, palveluiden ja kiinteistönvälityksen alalla. Tartossa on kehittynyt huonekalu-, kone- ja tekstiiliteollisuus. Lisäksi elintarviketeollisuuden alalla toimii kaksi suuryritystä:A. Le Coq -juomatehdas[59] jaSalvest-säilyketehdas[60]. Tarttoon on sijoitettu myös useita valtakunnallisesti tärkeitä instituutioita yliopiston lisäksi, esimerkiksiBaltic Defence College,korkein oikeus,Viron opetus- ja tiedeministeriö sekä muun muassa Viron kansallismuseo jaViron kirjallisuusmuseo.
Tarton asukasluku ylitti ensimmäisen kerran 100 000 asukkaan rajan vuonna 1977. EnnenNeuvostoliiton hajoamista suoritetussa väestönlaskennassa väkiluku oli 113 977,[63] mutta väheni 1990-luvulla jatkuvasti, kunnes alkoi vuoden 2002 jälkeen vähitellen kasvaa.[57]
Tuoreimmat väkiluvut Tilastoviraston mukaan. 1.1.2016 alkaen laskentaperuste on muuttunut, siten että asuinpaikka on väestörekisterin ilmoittama.[64]
Viron muiden suurten kaupunkien tapaan Tartossakin on merkittävä venäjänkielinen vähemmistö. Tarton kaupungissa oli kaupungin oman tilaston mukaan 1.1.2015 asukkaita 97 079, joistavirolaisia oli 79 %,venäläisiä 15 % ja muita 6 %.[1] Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan muut kansallisuudet olivat tarkemmin jaoteltuna:ukrainalaiset 0,9 prosenttia,suomalaiset 0,7 prosenttia javalkovenäläiset 0,4 prosenttia.[69]
Tartto oli neuvostoaikana melkein suljettu kaupunki[70]. 1990-luvulta lähtien matkailu on Tartossa kuitenkin kasvanut jatkuvasti. Samalla kun kysyntä eli turistien määrä on kasvanut, on kehittynyt myös tarjonta, esimerkiksi majoituspalvelut. Vuonna 2010 Tartossa oli hotelliyöpymisiä noin 140 000, joista ulkomaalaisten osuus oli 47 prosenttia[71].
Toomemägi on saanut nimensä mäelle rakennetuista Tarton tuomiokirkosta ja piispanlinnasta. Vuonna 1708 venäläiset tuhosivat alueelta lähes kaikki keskiaikaiset linnoitteet. Nykyisin paikka on Tarton omaleimaisin puisto, jota kaunistavat yliopiston maineikkaimmille opiskelijoilleen ja opettajilleen pystyttämät muistomerkit sekä puukujanteet.[72][73]
Tarton tuomiokirkko oli aikanaan koko Baltian merkittävimpiägoottilaistyylisiä tiilirakennuksia. Nykyään tiloissa toimii Tarton yliopiston museo. Tornit on kunnostettu näköalapaikaksi, jotka ovat yleisölle avoinna kesäkausina.[18][74] Raunioissa järjestetään kesäisin teatteriesityksiä ja konsertteja.
Tuomiokirkon vieressä onKristjan Jaak Petersonin (1801–1822) patsas. Hän loi vironkielisen kirjallisuuden perustan.[75] Toinen muistomerkki Toomemäellä onK. E. von Baerin (1792–1876) patsas. Hän oli 1800-luvun monipuolisimpia luonnontieteilijöitä.[76]
Toomemäelle johtavien katujen yli on rakennettu kaksi siltaa:Enkelinsilta jaPirunsilta. Vuonna 1816 valmistunut ja 1836 nykyiseen muotoon korjattu Enkelinsilta on suosittu nähtävyys.[81][82] Toomemäen toisella puolella sijaitseva vaatimattomampi Pirunsilta on rakennettu 1913Romanovien hallitsijasuvun 300-vuotisjuhlien kunniaksi.[83]
Nykyinenraatihuone on jo kolmas samalla paikalla. Se rakennettiin vuosina 1782–1786 arkkitehtiJ. H. B. Waltherin suunnitelmien mukaan.[84]
Raatihuoneen edessä olevaRaatihuoneentori kapenee Emajokea kohti.[85] Torin yläpäässä on suutelevia opiskelijoita kuvaava suihkulähdeSuudlevad tudengid[86]. Aukio päättyy etelässä Emajoen yli rakennettuunKaarisiltaan, jonka paikalla oli toiseen maailmansotaan saakka Kivisilta[87].
Torin Emajoen-puoleisessa päässä on kiinnostava Tarton taidemuseon rakennus, Barclay de Tollyn talo eli niin sanottu vino talo (1793). Julkisivu on kallellaan vasemmalle, sillä sen oikea sivu on rakennettuvanhan kaupunginmuurin päälle ja vasen paalujen varaan.[88]
Tarton yliopiston toiminta keskeytyi sadaksi vuodeksi suuren Pohjan sodan alettua. Se avattiin uudelleen vuonna 1802, ja vuonna 1809 se sai uuden, J. W. Krausen suunnitteleman,empireklassistisen päärakennuksen. Päärakennuksen kauniissa juhlasalissa pidetään yliopiston tärkeimpiä tilaisuuksia ja konsertteja[89]. Rakennuksen vasemmassa siivessä toimii myös yliopiston taidemuseo,[90] ja yläkerrassa on vanha arestihuone[91]. Yliopistoon perustettiin vuonna 2006 humanistisen tiedekunnan viron ja suomalais-ugrilaisen kielitieteen laitokselle suomen kielen ja kulttuurin professuuri.[92] Osasto toimii päärakennuksessa.
Päärakennuksen takana on yliopiston perustajanKustaa II Aadolfin patsas. Patsas paljastettiin vuonna 1928, ja se poistettiinneuvostovallan aikana vuonna 1950. Vuonna 1992 valmistuneeseen uuteen muistomerkkiin saatiin tukea Ruotsista.[93] Kustaa II Aadolf allekirjoitti Tarton yliopiston perustamisasiakirjan sotaleirillä lähelläNürnbergiä 30. kesäkuuta 1632[94].
Johanneksen eli Jaanin kirkko on kunnostettu nykyaikana.
Johanneksen eli Jaanin kirkko rakennettiin todennäköisesti 1300-luvun ensimmäisellä kolmanneksella, torni 1300-luvun jälkipuoliskolla. Kirkko on tunnettu terrakottaveistoksistaan, joita on alun perin ollut yli tuhat, ja niitä on edelleen jäljellä huomattava määrä. Kirkko vihittiin uudelleen käyttöön pitkällisten korjaustöiden jälkeen 2005. Kirkon tornissa on yleisölle avoin galleria ja näköalatasanne.[96]
Johanneksen kirkkoa vastapäätä sijaitsee Tampereen kaupunginTampere maja,[97] Tarton ystävyyskaupunkiTampereen kulttuuri- ja yhteistyökeskus, jossa on pieni hotelli ja galleria.[98] Tampere Majan rakennus on tyypillinen 1700-luvun loppupuolella rakennettu puinen porvaristalo. Tällaisia taloja Jaaninkadun varressa ovat myös Kaupunginmuseon porvariskotimuseo jaUppsala maja, joka Tampere Majan tapaan on ystävyyskaupungin eliUppsalan varoilla kunnostettu hotelliksi[99][100].
Lutsunkadulla on lisäksi Tarton Lelumuseo[101] ja Antoniuksen käsityökillan talo, jossa voi käydä tutustumassa työpajojen toimintaan ja tehdä ostoksia. Killan pihalla pidetään myös konsertteja ja muita tapahtumia.[102] Lutsun teatteritalo Lutsunkadun yläpäässä sisältää viereisen lelumuseon lisätiloja[103].
Kasvitieteellinen puutarha ja kaupunginmuurin rauniot
Tarton kaupunginmuuria rakennettiin todennäköisesti 1200-luvulta alkaen. Muuri oli kahden kilometrin pituinen. Siinä oli 27 tornia ja niissä yhdeksän porttia. Muurista on säilynyt kolme lyhyttä osaa. Vallihautaa on kunnostettuyliopiston kasvitieteellisen puutarhan lammeksi.[105]
Tarton yliopiston kirjaston edessä on abstrakti patsas, jonka aiheena onJuri Lotman[106].
Tartossa on Tampere Majan lisäksi paljon Suomeen ja suomalaisiin liittyviä kohteita.Suomen Viron-instituutin tiloissa Viron kirjailijaliiton talossa on pieni kirjasto-lukusali ja galleria.[107] Kolmas kohde on Turun kaupungin infopiste (Ülikooli 1:n sisäpiha), jossa on Turku-infon lisäksi myös pieniä näyttelyitä.[108] Hotelli Pallaksen tiloissa on Suomenkunniakonsulaatti,[109] ja Vironinkerinsuomalaisten liiton toimisto, niin sanottu Inkerin talo, on osoitteessa Veski 35. Siellä voi arkisin käydä lounaalla, ja myös majoittuminen on mahdollista.[110]
Tampere Maja on tamperelaisen, suomalaisen ja tarttolaisen kulttuurin kohtaamispaikka.
Lähellä korp! Sakalan taloa on myös Eesti Üliõpilaste Seltsin (Viron ylioppilasseuran)kansallisromanttinen tiilirakennus (Georg Hellat, valm. 1902). Talossa käytiin Suomen jaNeuvosto-Venäjän väliset rauhanneuvottelut ja solmittiinTarton rauha 14. lokakuuta 1920.[113] Edelleen etelämpänä Riian maantiellä on Tarton merkittävin suomalaisarkkitehtuurin näyte,Paavalin eli Paulusen kirkko. Massiivisen tiilikirkon on suunnitellutEliel Saarinen vuonna 1913, ja se valmistui lopullisesti 1919. Kirkon ulkoasusta on Saarisen tyyli helposti tunnistettavissa, ja se luokitellaan yhdeksi suomalaisen kansallisromantiikan merkkiteoksista. Kirkko paloi vuonna 1944, ja sodan jälkeen se korjattiin, mutta kirkkosali jaettiin niin, että vain osa siitä toimi kirkkona. Kirkon lähes kymmenen vuotta kestänyt entistäminen, korjaaminen ja laajentaminen valmistui syyskuussa 2015.[114]
Toisin kuin Suomessa, Virossa on vielä runsaasti jäljellä laajoja puutaloalueita. Sodanjälkeisinä vuosikymmeninä oli suunnitelmia purkaa puutaloalueita. Paikallisten kaupunkisuunnittelijoiden vastarinnan vuoksi alueita ei purettu, mutta ne rapistuivat.Neuvostokauden jälkeen heikossa kunnossa olleet puutaloalueet ovatkin viime vuosina kohentuneet huomattavasti. Virolaiset ovat myös uskollisia perinteisille rakennustekniikoille, minkä vuoksi puutalojen kunnostuksessa on muodissa niin sanottu kestävä rakentaminen. Kaupunki palkitsee vuosittain parhaiten toteutettuja kunnostuskohteita.
Tarton keskustasta kaakkoon sijaitsevaa 400 puutalon Karlovan kaupunginosaa on kunnostettu uudelleen itsenäistymisen jälkeen.[95]. Se keskittyy Kalevin- ja Tähenkaduille sekä niiden välisille pienille poikkikaduille.
Tarton kuuluisimmaksi puutalokaupunginosaksi mainittu Supilinn (suom.keittokaupunki) on saanut nimensä kasvisten mukaan nimetyistä kaduistaan. Se sijaitsee Emajoen varressa[115] keskustasta luoteeseen. Tyyliltään puutalot ovat 1800–1900-luvun vaihteesta ja 1900-luvun alusta. Enimmäkseen ne ovat kaksikerroksisia ja suomalaisesta näkökulmasta puutaloiksi suuria. Useat ulkoisesti kivitalolta näyttävät kookkaat rakennukset ovat hirsirakenteisia ja rapattuja.
Myös keskustasta lounaaseen sijaitsevan Kastaninkadun varressa on joukko isoja 1900-luvun alun puurakenteisia asuintaloja.[116]
Kansanlaulu- ja -tanssitapahtumaEuropeade järjestettiin vuonna 2011 Tartossa. Yksi tapahtumapaikoista oli Tarton laululava Tähtveren asuinalueella.
Tartossa on 147 urheiluseuraa, joista nuorten seuroja on 60 ja niissä jäseniä 9 528. Urheiluhalleja on 35, stadioneita kuusi, sisäuimahalleja viisi.[117]
Tartolla on lukuisia ystävyyskaupunkeja eri puolilla Eurooppaa ja yksi Yhdysvalloissa.[120] Aktiivisimmat ja tiiveimmät suhteet Tartolla on Tampereen, Turun ja Uppsalan kanssa, joilla on Tartossa oma edustustonsa.
↑Tilastoviraston tulostama sivu, jonne ei voi linkittää suoraan, vaan on tehtävä haku.
↑Statistitšeskija tablitsy o sostojanii gorodov Rossijskoi imperii (Tilastotaulukoita Venäjän keisarikunnan kaupungeista (1840). Kaupunki löytyy nimellä Derpt (Дерпть) julkaisun sivulta 19/41 otsikon Liftljandskaja gubernija (Liivinmaan kuvernementti) yhteydestä) dlib.rsl.ru. 1840. Pietari. Viitattu 2.5.2013. (venäjäksi)
↑Holmila, Paula: Tarton Paavalinkirkko on yksi Eliel Saarisen merkkitöistä. Betoni, 2016, nro 1, s. 38. Helsinki: Betoniteollisuus ry.Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 5.11.2016.
