| Osa artikkelisarjaa |
| Talous |
|---|
 |
Taloustieteessä on useita erilaisia koulukuntia, joilla on erilaisia käsityksiä taloustieteen metodologiasta, teoreettisesta perustasta tai talouden toiminnasta. Puhuttaessa koulukuntien näkymyseroista viitataan yleensä näkemyseroihinmakrotaloustieteestä. Siinä tunnetuin jako syntyi1970-luvulla, jolloinmonetaristit kyseenalaistivat siihen asti vallinneenkeynesiläisen teorian.
Nykyään taloustieteen voi katsoa jakautuvan valtavirran hyväksymään teoriapohjaan, jota opetetaan lähes kaikissa yliopistoissa sekä useisiin pieniin koulukuntiin. Valtavirtana mikrotaloustieteessä pidetäänuusklassisen koulukunnan yhtenäistä teoriaa yksittäisten taloudellisten toimijoinen käyttäytymisestä ja niiden aggregoimisesta koko kansantalouden tasolle. Yleensä taloustieteilijät hyväksyvätmarkkinahäiriöiden olemassaolon.
Makrotaloustieteessä katsotaan yleisesti, että teorialla tulee ollamikrotaloudelliset perusteet. Makroteorian hajanaisuuden vuoksi erilaisille lähestymistavoille on enemmän tilaa kuin mikroteorian puolella. Valtavirtana voidaan pitää uusklassisen koulukunnan ja keynesiläisen koulukunnan yhdistelmää. Valtavirran sisällä on erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka tehokasta keynesiläinen elvytyspolitiikka on. MonetaristitMilton Friedmanin johdolla suhtautuvat elvytykseen erityisen kriittisesti. Uuskeynesiläiset ovat taas omaksuneen uusklassisen teoriapohjan malleilleen, mutta painottavat analyysissaan keynesiläisiä teemoja kuten hinta- ja palkkajäykkyyttä.
1960-luvulla keynesiläiset ja monetaristit kiistelivät inflaation syistä ja vaikutuksesta työllisyyteen (ks.Phillipsin käyrä), rahan kysynnän korkojoustosta ja siitä, onko finanssipolitiikalla toivottua vaikutusta kokonaiskysyntään. ProfessoriVesa Kanniaisen mukaan empiiriset tosiasiat ratkaisivat kiistan monetarismin voittoon ja keynesiläisten uskofinanssipolitiikan ylivertaiseen kykyyn hoitaa työttömyysongelma on kuollut.[1]
Vuosien 2007-2008finanssikriisin jälkeen jotkut taloustieteilijät kutenNouriel Roubini ovat arvioineet, että onnistunutta talouspolitiikkaa ei voida harjoittaa, jos otetaan johtotähdeksi vain toinen näistä teorioista.
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. |
Heterodoksisia koulukuntia yhdistää se, että niillä on jyrkästi valtavirtataloustieteestä poikkeavia näkemyksiä. Niiden keskinäiset näkemyserot ovat vielä suurempia. Monet koulukunnista syntyivätmarginalismin vallankumouksen jälkeen 1800-luvun lopussa. Useat niistä ovat edelleen olemassa, mutta niiden vaikutus on hyvin heikko verrattuna valtavirtaan. Tärkeimmät näistä koulukunnista ovatinstitutionaalinen taloustiede,marxilainen taloustiede jaitävaltalainen taloustiede.
John Hicksin muodostaman keynesiläisyyden ja uusklassisen taloustieteen synteesin jälkeen keynesiläisyys siirtyi osaksi taloustieteen valtavirtaa. Tiukimmat keynesiläiset valtavirran kriitikot ovat muodostaneet jälkikeynesiläisen koulukunnan.
Useimmat heterodoksisista koulukunnista ovat kapitalismin kriitikoita, mutta itävaltalainen taloustiede on näistä poikkeus.Itävaltalaisen taloustieteen edustajat, pääosassaLudwig von Mises, kehittivätprakseologiaksi kutsutun opin, jonka mukaanihmisen toiminta onredusoitavissafilosofisenlogiikan perusteisiin. Nykyään tyypilliset itävaltalaisen taloustieteen kannattajat ovatrothbardilaisiaanarkokapitalisteja, mutta useimmat liberaalit taloustieteilijät kutenBryan Caplan jaMilton Friedman ovat argumentoineet koulukunnan keskittyvän liian vähän valtavirtataloustieteelliseen empiiristen havaintojen käsittelemiseen ja teoretisointiin.
Historiallinen tai preussilainen koulukunta puolestaan puolusti näkemystä, jota he kutsuivathistorisismiksi. Sen mukaan historian tarkastelu on yhteiskunnan ja talouden lainalaisuuksien selvittämisen päälähde. Koska talouden toiminta on kulttuurista riippuvaista eivät he hyväksyneet taloustieteen teoreemoista johdettuja tuloksia.
Tuoreempia koulukuntia ovat muun muassa evolutionaarinen, feministinen, vihreä taloustiede jaekonofysiikka.