Hiukkasen kulkiessa ylivalonnopeutta sen ei voida nähdä lähestyvän. Mutta, kun se ohittaa havaitsijan läheltä, sen voi nähdä hetkellisesti kahtena kuvana, jotka liikkuvat vastakkaisiin suuntiin kuvan osoittamalla tavalla. Musta viiva kuvastaaTšerenkovin säteilyn shokkiaaltoa.
Takyoni on hypoteettinen hiukkanen, joka kulkee aina valoa nopeammin.[1] Jos sen energia ja liikemäärä ovat reaalisia, sen lepomassa on imaginaarinen. On vaikea tulkita, mitä kompleksinen massa voisi todellisuudessa olla. Takyonin näkemä aika on myös imaginaarinen. Se ei voi koskaan kulkea valoa hitaammin. Teorian mukaan sen nopeus myös lisääntyy, kun energia vähenee.
Nimitystakyoni tulee kreikan sanastaταχύς (takhys), ’nopea’, johon on liitetty yleinen alkeishiukkasten nimissä esiintyvä sananloppu-oni.[2]
Takyonin olemassaolon esitti ensimmäisen kerran saksalainen fyysikkoArnold Sommerfeld vuonna 1904.[3] Termitakyoni on kuitenkin peräisinGerald Feinbergiltä, joka ensimmäisenä käytti sanaatachyon hypoteettisista, valoa nopeammista hiukkaista.[4]
Takyonit olivat fyysikoiden kiinnostuksen aiheina 1960–1970-luvuilla, mutta mielenkiinto niihin loppui kokeellisen näytön puuttuessa. Ajateltiin myös, että ne rikkoisivat kausaliteettia.[3][5] Tästä huolimatta takyonit ovat yhä jonkin verran fyysikoiden tutkimuksen kohteena. Jotkinsäieteoriat sisältävät takyoneja. Lisäksi takyoneista ollaan kiinnostuneitakvanttioptiikan jatunneloitumisen yhteydessä.
Takyoni tunnetaan lähinnäStar Trekin,The Flashin jaBabylon 5:n kaltaisistatieteissarjoista, joissa niitä tyypillisesti käytetään selittämään nykytieteelle tuntemattomia tai mahdottomia ilmiöitä kutenaikamatkustusta. Takyonit esiintyvät myös Alan Mooren palkitussa Watchmen-sarjakuvassa.
↑Scott I. Chase: Tachyons (html) University of California, Departmen of Mathematics. (englanniksi)
↑Martin Rivas: Kinematical Theory of Spinning Particles: Classical and Quantum Mechanical Formalism of Elementary Particles, s. 121. Springer, 2001. ISBN 9781402003561Google book (limited preview). (englanniksi)
