Alus tilattiin 16. marraskuuta 1935 Blohm+Vossin Hampurin telakalta, missä köli laskettiin 1. heinäkuuta 1936. Alus laskettiin vesille 14. helmikuuta 1939 kumminaanOtto von Bismarckin lapsenlapsi,Dorothea von Loewenfeld. VesillelaskuseremoniassaAdolf Hitler piti uhmakkaan palopuheen.[1] Alus otettiin palvelukseen 24. elokuuta 1940.[2]
Ensimmäisten koeajojen päätyttyä ja oltuaan telakalla viimeisteltävänä alus oli valmis operaatioihin keväällä 1941. Hitler vieraili 5. toukokuutaBismarckilla. Hän oli aluksella neljä tuntia, jona aikana alus teki häneen hyvin suuren vaikutuksen[3]. Alus lähti 18. toukokuuta 1941 Gdanskistaraskaan risteilijänPrinz Eugenin kanssa murtautuakseen Atlantilleoperaatio Rheinübungissä.
Operaatio Rheinübung ja Royal Navyn vastatoimenpiteet ilmahyökkäyksineen.
Alusten tehtävänä oli tuhota Atlantilta tavoittamansa kauppalaivat, jotka kuljettivat tarvikkeita Yhdysvalloista Britanniaan. Alukset havaittiin kuitenkin joKattegatissa[4]. Alukset tankattiinNorjassa Kalvanesissa lähelläBergeniä, missä ne havaittiin uudelleen jaNorjan vastarintaliike lähetti sanoman Britanniaan. BrittiläinenSupermarine Spitfire valokuvasi alukset 21. toukokuuta[5].Prinz Eugen tankkasi, muttaBismarck ei[6].
County-luokan raskas risteilijäHMS Suffolkin (komentaja Robert Ellis) tutkaoperaattori havaitsiBismarckin 23. toukokuuta. Sen jälkeen risteilijätSuffolk jaHMS Norfolk varjostivat saksalaisaluksia.
Britannian amiraliteetti lähetti taisteluristeilijäHMS Hoodin (vara-amiraali Lance Holland/kommodori Ralph Kerr) ja keskeneräisen taistelulaivanHMS Prince of Walesin (kommodori John C. Leach) pysäyttämään saksalaisalukset. Alukset kohtasivat toisensa 24. toukokuuta TanskansalmessaGrönlannin jaIslannin välissä.
Bismarck tulittamassa Tanskansalmen taistelussa
Hood aloitti taistelun ampumallaPrinz Eugenia, jota mahdollisesti erehtyi luulemaanBismarckiksi.Bismarck vastasi tuleen. Alusten välillä käytiin vain kolmen minuutin mittainen tykistötaistelu, kunBismarckin ampuma kranaatti läpäisiHoodin ohuen kannen ajopanosvarastoon ja räjähdyksen voimasta katkennut laiva upposi parissa minuutissa.[7]
Hoodin 1 418 hengen miehistöstä[8] pelastettiin vedestä vain kolme eloonjäänyttä. UpotettuaanHoodin molemmat saksalaisalukset keskittivät tulenPrince of Walesiin, joka irtautui pahoin vaurioituneena taistelusta ja liittyiSuffolkin jaNorfolkin seuraan. Tappion jälkeenBismarckin tuhoamisesta tuli briteille pakkomielle.[9]
Bismarckiin osui muutama tykin ammus, joista yksi muodostui tärkeäksi. Se osui keulan öljytankkeihin, päästi merivettä öljyn sekaan ja öljyä mereen sekä tuhosi venttiilit, joiden kautta öljyä olisi voitu käyttää.[10] Vaurioitunut alus alkoi jättää öljyvanaa ja ennen kaikkea öljy oli nyt niin vähissä, että laivan oli pakko suunnata Ranskaan korjattavaksi[11].
Keskiyöllä 24.–25. toukokuuta KotilaivastonlentotukialusHMS Victoriousilta nousseet yhdeksänFairey Swordfish -torpedokonetta hyökkäsivätBismarckin kimppuun. Ne saivat yhden 18 tuuman torpedon (338 naulan taistelukärki) osumaan keskilaivaan 320 millimetrin panssarivyöhön juuri savuhormin etupuolelle. Räjähdys aiheutti shokkiefektin ja surmasi yhden ja haavoitti kuutta merimiestä. Kattilahuoneen riippumattojen kiinnikkeet irtosivat laipiosta, mikä mahdollisti vuodon osastossa. Lisäksi räjähdyksen voima aiheutti aiemmin keulaan tehtyjen paikkausten saumojen repeämisen.[12]
Norfolk jaSuffolk olivat seuranneetBismarckia jaPrinz Eugenia yli vuorokauden eivätkä huomanneet niiden eroamista illalla 25. toukokuuta. Pian torpedohyökkäyksen jälkeenBismarck kaarsi ensin länteen, sitten pohjoiseen ja lopuksi itään siten, että se ylitti lopuksi oman reittinsä. Vaurioiduttuaan Tanskansalmen taistelussaBismarck suuntasiBrestin satamaan. Britit hukkasivat tässä vaiheessaBismarckin ja alus pääsi karkuun[13].
Kello 10.35, noin 30 tuntia sen jälkeen kun britit olivat kadottaneet saksalaisaluksen näkyvistään,Consolidated Catalina -lentovene havaitsi sen ja onnistui nipin napin pakenemaan paikalta täynnä ilmatorjunnan aiheuttamia reikiä.
LentotukialusHMS Ark Royalilta nousi 26. toukokuuta kello 14.50 viisitoistaFairey Swordfish -torpedokonetta komentajakapteeni J. A. Stewart-Mooren johtamana. Lentäjille oli ilmoitettu, että alueella ei ole omia aluksia.Force H:n risteilijäSheffield oli kuitenkin jo ehtinyt alueelle. Noin puolen tunnin lennon jälkeen tutkalla varustettu Swordfish havaitsi aluksen ja laivue hyökkäsi sen kimppuun. Yhdestätoista laukaistusta torpedosta kaksi räjähti pudotessaan veteen ja kolmeSheffieldin takana aallokossa. Loput aluksen onnistui väistää. Laivue palasiArk Royalille kello 17.20.[14]
Ark Royalilta nousi kello 19.15 samat viisitoista Swordfishiä tällä kertaa komentajakapteeni Cooden johtamana. Hyökkäysosastoon kuului neljä810, neljä818 ja kolme820 laivueen konetta.Sheffield ohjasi koneet maaliinsa. Ainoastaan kaksi torpedoa osui vaurioittaenBismarckia. Hyökänneet koneet palasivat lentotukialukselle kello 22.05, jolloin kolme konetta tuhoutui laskussa.[15]
Aluksen perään osunut torpedo jumitti peräsimen akselin. Korjausmiehistö sai peräsimen vapautettua, joten alusta kyettiin ohjaamaan hitaasti käsin. Huonon sään vuoksi näin ohjattuna alus oli ainoastaan osittain hallittavissa.[16]
Kommodori Philip VianinTribal-luokanhävittäjistä koostuva 4. hävittäjälaivue hyökkäsi seuraavaksi laukaisten kuusitoista torpedoa. Laivueen johtoalusHMS Cossack sekäHMNZS Maori (komentaja Harold T. Armstrong) jaHMIS Sikh (komentaja Graham H. Stokes) havaiten kaksi osumaa. Laivueen aluksistaPuolan laivastonORP Piorun (komentaja E. Plawski) meni uhmakkaasti lähimmäsBismarckia tulittaen sitä kaikilla aseillaan, kunnes konehuoneeseen tulleen osuman johdosta joutui vetäytymään.[17]
TaistelulaivatHMS Rodney (9 x 406 mm) (kommodori Frederick H. G. Dalrymple-Hamilton) ja laivaston lippulaivaHMS King George V (10 x 354 mm) (amiraali John Tovey/kommodori Wilfred Patterson) pääsivät lopulta taistelukontaktiin avaten tulen kohtiBismarckia kello 8.47.[18]
Bismarck vastasi tuleen, mutta täpäristä ohilaukauksista huolimatta se ei osunut kertaakaan. Se sai kaksi pahaa osumaa komentotorniin ja tulenjohtolaitteisiin, ja alle tunnissa alus oli ilmiliekeissä. Suurin osa siitä ei enää muistuttanut taistelulaivaa, ja miehistö oli joko veden varassa tai kannella tekemässä kuolemaa.[19]
Bismarckin päällikköErnst Lindemann antoi hieman kello 10 jälkeen miehistölle käskyn avata pohjaventtiilit ja aktivoida niiden runkoläpivienteihin sijoitetut aikasytytteiset räjähteet. Kun näin oli tehty, Lindemann määräsi kaikki miehet hyppäämään yli laidan.[20]
HMS Dorsetshire pelastaaBismarckin miehistöä 27. toukokuuta 1941.
County-luokan raskas risteilijäHMS Dorsetshire (kommodori Benjamin Martin) ampui alukseen kolme torpedoa, joista yksi räjähti keskilaivassa ja yksi aluksen perässä, repien peräosan kokonaan irti. Puoli yhdentoista maissa, 27. toukokuuta, puolentoista tunnin taistelun jälkeen,Bismarck vajosi aaltoihin. Silminnäkijöiden mukaan päällikkö Lindemann seisoi uppoavan laivan keulassa tehden kunniaa seurassaan henkilökohtainen lähettinsä, joka käskystä huolimatta ei jättänyt päällikköään.[21] Ennen uppoamistaan laiva kääntyi ylösalaisin, jolloin sen kannella laakeriensa varassa olleet neljä päätykkitornia irtosivat. Lopulta alus vajosi pinnan alle kääntyen vajotessaan oikein päin. Uppoamisesta aiheutuneen virran voima repi laivan komentosillan, savupiipun ja maston irti. Upotessaan alus törmäsi vedenalaiseen vuoreen ja liukui seinämää pitkin 4 790 metrin syvyyteen.[22]
Pelastusveneitä ei kuitenkaan voitu laskea mereen kovan merenkäynnin vuoksi. Saksalaisia yritettiin pelastaa heittämällä heille köysiä, mutta monet olivat niin pahoin haavoittuneita, etteivät jaksaneet vetää itseään ylös. Lisäksi vesi oli vain 13–asteista ja siinä kelluva öljy teki köysistä liukkaat. Juuri kun pelastustoimet oli saatu käyntiin, brittialukset joutuivat poistumaan sukellusveneuhan vuoksi paikalta mukanaan vain ne 110 saksalaista, jotka olivat jo kiivenneet laivoihin tai roikkuivat vielä köysissä.Cossackin miehistö pelasti hylyn kappaleilla ajelehtivan öljyturkkisenBismarckinlaivakissan, jonkaCossackin miehistö nimesiHerr Oskariksi[23].
Seuraavana päivänä Saksan laivastonsukellusveneU-74 pelasti vielä kolme ja huoltoalusSachsenwald kaksi miehistön jäsentä[24]. Kuultuaan taistelun lopputuloksen puolueettomanEspanjan diktaattori kenraaliFranco lähetti uppoamispaikalle espanjalaisen laivasto-osaston, mutta enempää pelastuneita ei löytynyt[25].Bismarckin miehistöstä sai surmansa kaikkiaan 1 977 miestä, mukaan lukien amiraaliGünther Lütjens ja aluksen päällikkö Ernst Lindemann.[26]
Koop, Gerhard & Schmolke, Klaus-Peter: Battleship of the Bismarck Class - Bismarck and Tirpitz: Culmination and Finale of German Battleship Construction. Lontoo: Greenhill Books, 1998. ISBN 1-85367-320-X(englanniksi)
Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0(englanniksi)
Kennedy, Ludovic: Pursuit: The sinking of the Bismarck. Lontoo: Cassell, 2004. ISBN 0-304-35526-7(englanniksi)
Tippelskirch, Kurt von: Toisen maailmansodan historia, osa II. Porvoo: WSOY, 1959. ISBN 951-0-03601-3
Tamelander, Michael & Zetterling, Niklas: Bismarck: taistelu Atlantin herruudesta. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30305-4
Roberts, John: The Final Action: The Sinking of Bismarck, 27 May 1941. Warship, 1983, VII. vsk, nro 4, s. 262-271. Lontoo: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-309-5(englanniksi)
Jameson, William: Ark Royal – The Life of an Aircraft Carrier at War 1939-41. Penzance, Cornwall: Periscope Publishing Ltd, 2004. ISBN 1-904381-27-8(englanniksi)
Konstam, Angus: The Bismarck 1941 – Hunting Germany´s greatest battleship. Oxford, UK: Osprey Publishing Ltd, 2011. ISBN 978-1-84908-383-6(englanniksi)
Ballantyne, Iain: Killing the Bismarck – Destroying the Pride of Hitler's Fleet. Barnsley, UK: Pen & Sword Maritime, 2010. ISBN 1-8441-5983-3(englanniksi)
.svg)
