Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Taide tarkoittaa yleisesti kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminenaistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia. Usein sanalla viitataan erityisestikuvataiteisiin.[1]
Taide on yksikulttuurin peruskäsitteistä. Se koostuu erilaisten elementtien tarkoituksellisen järjestelyn tuloksista ja prosesseista, joilla pyritään vaikuttamaantunteisiin taiajatteluunsubjektiivisella tasolla. Taide onilmaisun,viestinnän, kannanoton jamielihyvän tuottamisen väline. Se, onko jokin teos taidetta, riippuu paljolti tarkastelijan omaksumastataidekäsityksestä. Taidetta voi olla myös sellainen, joka aiheuttaa kokijassaan muitakin kuinesteettisyyden tunteita.
Kuvataiteet kuuluvat niin sanottujenvapaiden taiteiden tai kaunotaiteiden (ransk. beaux-arts, engl. fine arts) traditioon. Kaunotaiteiksi kutsutaan niitä taiteenlajeja, joilla pyritään puhtaastiesteettiseen lopputulokseen. Sana juontaa antiikin ajalta peräisin olevaan perinteiseen määritelmään, jonka mukaan kaunotaiteita ovat maalaustaide, kuvanveisto, arkkitehtuuri, runous ja musiikki. Kuvataiteessa on ollut erilaisia tyylisuuntauksia esihistorialliselta ajalta ja antiikin ajalta nykyaikaan saakka.[2] Myöstaidemusiikissa eli klassisessa musiikissa on ollut aikojen kuluessa monenlaisia tyylejä.[3]
Kaunotaiteiden vastakohtana ovat niitä soveltavat eli soveltavat taikäyttötaiteet. Ne ovat käytännön tarkoituksia palvelevaa taidetta, esimerkiksi taideteollisuuden tuotteita ja mainosgrafiikkaa. Taideteollisuutta hyödynnetään esimerkiksi tekstiilien suunnittelussa.[4] Julisteet ja kirjan piirretty kuvitus ovat tämän ajattelun mukaan käyttötaidetta.[5] Rajanvedot ovat kuitenkin historiallisesti nopeasti muuttuvia.
Immanuel Kantin mukaan ihminen ei voi saada tietoa ympäristön todellisesta olemuksesta, vaan ympäröivä todellisuus ilmentyyhavainnoissamme sellaisena, kuinaistimme ne hahmottavat.Estetiikka ei siis myöskään kerro mitään tarkasteltavasta esineestä itsestään, vaan tarkastelijan tunnepohjaisesta suhtautumisesta esineenmielikuvaan. Kantin toisen määritelmän mukaantaideteoksia voidaan verrata luonnon tuotoksiin: luonnossa kaikki on välttämätöntä seuraustaluonnonlaeista, ja vaikka taideteokset syntyvät ikään kuin vapaudessa, noudattaa taiteilija niissäkin luonnon määräämiä sääntöjä, ja taide jäljittelee siten luontoa.Taiteen teorian keskeinen käsite onmimesis, joka tarkoittaa luonnon tai todellisuuden jäljittelyä ja esittämistä taiteen keinoin. Taideteos voi äärimmillään olla tarkkajäljennös jo olemassa olevasta kohteesta tai jotain sellaista, mitä emme kykene edes hahmottamaan. Teoksen ei tarvitse olla kuitenkaan esine, vaan se voi olla vaikkapateatteri-,musiikki- taiperformanssiesitys ja sellaisenaan mahdoton toistaa.
Platon ajatteli, että taide vain jäljittelee jo olemassa olevia esineitä. Esimerkiksi tehdessääntuolia puuseppä jäljitteleetuolinideaa, kun taas tuolia maalaavataidemaalari jäljittelee jäljitelmää, missä Platonin mukaan ei ole järkeä.
Kaikilla taiteilla onhistoriansa, joissa tarkastellaan niiden kehitystä. Taiteen tekemiseen on vaikuttanut aina myöstaiteen tutkimus.Taidesuuntaukset ovat historian eri aikoina vallinneitatyylejä. Taiteen vastaanottajan on hyvä tuntea niitä, sillä tunnetun mietelmän mukaan taide on velkaa toisille taideteoksille usein enemmän kuin todellisuudelle.
DosenttiKalle Puolakan mukaan taiteella ei ole tehtävää. Yhteiskunnallisesti kantaa ottava taideteos voi olla vastuuton, se voi saada omaksumaan väärin ymmärretyn näkökulman yhteiskunnalliseen kysymykseen ja sellaisia näkökulmia voi saada paremmin harkittuina ja perusteltuina journalismista ja tieteestä kuin taiteesta.Aihetta vailla oleva taideteos voi puolestaan olla hyvin tarpeellinen. Teoksia tulee arvioida yksilöinä.[6]
Taideteoksella ei tarvitse myöskään olla käytännön tehtävää. Silti myös käytännölliset asiat voivat olla taidetta. Teos voi olla esimerkiksi samanaikaisesti sekä esteettisen mielihyvän, ettäkaupankäynnin kohde.Typografialla on tarkasti määritelty tehtävä, edistää luettavuutta. Yleisesti sanottuna taiteen tekemisen tarve johtuu itseilmaisun tarpeesta.[7]
Taiteet voidaan jakaa esittäviin ja ei-esittäviin.Esittävät taiteet, kutenteatteri,elokuva,tanssi taimusiikki esitetään ajallisessa jatkumossa ja esitys suunnitellaan siten, että yleisön oletetaan seuraavan esitystä alusta loppuun. Esittävät taiteet perustuvat esityksiin, joilla on tavallisesti selkeä alku, keskikohta ja loppu.
Arkkitehtuuri,maalaustaide,grafiikka,kuvanveisto,muotoilu taikirjallisuuden eri lajit eivät perustu aikaan sidottuihin esityksiin, vaan katsoja tai lukija valitsee ja päättää itse katselutilanteen pituuden tai lukemisajankohdan. Tämän takia niitä kutsutaan ei-esittäviksi taiteiksi.
Taiteentekijöitä ovattaiteilijat. Sana on yleisnimitys eri taiteita tekeville. Taiteilija-sanaa voidaan käyttää esimerkiksi musiikin, kirjallisuuden, teatterin, kuvataiteen tai muotoilun harjoittajasta. Kaikilla taiteen aloilla on tunnettuja ja tunnustettuja tekijöitä, jotka ovat saavuttaneet vakiintuneitayleisöjä. Useimmilla taiteenaloilla kirjallisuutta lukuun ottamatta on oma ammatillinen koulutus. Ensimmäisenä varsinaisena taidekouluna pidetäänGiorgio Vasarin Firenzeen vuonna 1563 perustamaaAccademia del Disegnoa.
Professori Tyler Cowenin mukaan paras taide on yleensä syntynyt markkinoille,markkinavoimien ohjaamana. Markkinavoimat stimuloivat sekä korkea- että matalakulttuurin tuotantoa ja tuottavat moninaisempaa ja erikoistuneempaa taidetta kuin ilman niitä olisi mahdollista. Siksi nyt on entistä vaikeampaa luoda sitä kulttuurimonopolia, johontotalitaariset valtiot pyrkivät. Sen sijaan ihmiset voivat itse valita laajasta kulttuuritarjonnasta. Kapitalismin tuottama vauraus on myös aikaansaanut pidemmän eliniän ja enemmän vapaa-aikaa, joten taiteentekoon jää enemmän aikaa.[8]
Taiteenlajit ovat syntyneet ja vakiintuneethistorian kuluessa eri taiteen muodoista. Esimerkiksibaletti syntyi Italiassarenessanssin aikaan 1400-luvulla. Alussa balettia esitettiin vain pieninäepisodeinaoopperoissa tai musiikkiesityksissä, mutta se siirtyi myöhemmin Ranskaan, alkaen kukoistaa itsenäisenä ilmiönä kuninkaallisten hoveissa. Itsenäiseksi lajiksi baletti muodostui vasta 1700-luvun toisella puoliskolla.
Jokaisella taiteenlajilla on historia jaestetiikka. Tekeminen javastaanotto tapahtuu tavallisesti vakiintuneiden esteettistennormien mukaan ja niitä muuttamalla taiteenlajit muuttuvat. Historian joinakin aikoina taiteenlajien väliset rajat ovat jyrkkiä, joskus ne madaltuvat. Esimerkiksi aikaisemmin korostettiinvalokuvan ja maalaustaiteen erilaisuutta, kun taas nykytaiteessa niiden välinen raja on kaventunut.
Myös taiteen teoriaa on pidetty tärkeänä. EsimerkiksiArthur Danto määrittelitaidemaailman käsitteen vuonna 1964, jossa hänen mukaansa: ”Taiteen teorioiden rooli, niin tänään kuin aina ennenkin, on aikaansaada taidemaailma ja taide mahdolliseksi.”
↑Nykysuomen sanakirja. Viides osa, S–Tr, s. 483. (Teettänyt Suomalaisen kirjallisuuden seura. 15. painos. Alkuperäinen julkaisu: Porvoo: WSOY, 1951–1961) Porvoo Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26971-9
Billgren, Ernst: Mitä on taide ja sata muuta tositärkeetä kysymystä. ((Vad är konst och 100 andra jätteviktiga frågor, 2009.) Suomentanut Martti Anhava) Helsinki: Teos, 2010. ISBN 978-951-851-279-3
Hämäläinen-Forslund, Pirjo: Tervetuloa taidenäyttelyyn. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20630-X
Itkonen, Satu: Taidekuvan äärellä. Katso, koe, jaa. Helsinki: Kansanvalistusseura, 2011. ISBN 978-951-9140-57-5
Kallio, Rakel ym. (toim.): Taiteen pikkujättiläinen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16447-X
Konttinen, Riitta & Laajoki, Liisa: Taiteen sanakirja. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-12841-8
_-_The_Girl_With_The_Pearl_Earring_(1665).jpg)
