Taarapita eliTarapita,Tooru taiTaara oli suosittujen käsitysten mukaan muinaistenvirolaisten jaliiviläisten palvomajumaluus.Baltian ristiretkien jälkeen, kun virolaiset oli käännytettykristinuskoon, Taaran palvonnasta ei enää ole tietoja,[1] vaikkakinTaara-sana vaikuttaa säilyneen osana tiettyjä paikannimiä.[2] Länsi-Virossa jaSaarenmaalla mahdollisesti sama hahmo tunnettiin nimelläTooru.[3]
Tiedot Taara-jumalasta ovat alkuaan peräisinHenrikin Liivinmaan kronikasta, jossa kerrotaan pakanallisten saarenmaalaisten palvoneenTharapitha-nimistä jumalaa. Nimen on ajateltu itse asiassa viitanneen huudahdukseen ”Taara, avita!” eli ”Taara, auta!”. Tätä oletettua Taara-jumalan nimeä on verrattu skandinaavienThórr (Þórr) -jumalan nimeen; erityisesti sen kanssa yhteen sopisi Viron länsiosista tunnettuTooru-nimi.[3] Urmas Sutrop on esittänyt, että Taara-sanapalautuu vanhaanuralilaiseen sanaan, jonka merkitys on 'korkea'.[4] Hänen mukaansa Taara-nimityksen sukulaissanoja olisivatsaamenTiermes jahantinTorem.[5] Nimityksen Taarapita loppuosa puolestaan olisi samaa kantaa kuinsuomen sanapitkä;pita-sanan merkitys olisi tällöin 'suuri'.[5] Sutropin etymologiaa on kuitenkin pidetty jo äänteellisistäkin syistä heikosti perusteltuna.[6]
Henrikin Liivinmaan kronikassaTaarapita-nimitys mainitaan viisi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kerrotaan, että Taarapitalla oli palvontapaikkaVirumaallaEbaveren mäellä. Toisen kerran Taarapita mainitaanMuhun valloittamisen yhteydessä vuonna 1227. Tällöin Henrik kertoo, kuinka Taarapita on ajettu pois kansan kastamisen kautta.[7]
Varsinaisesta Taaran palvonnasta ei virolaisessa kansanperinteessä ole luotettavia tietoja. 1800-luvulla käsitys Taarasta muinaisten virolaisten ylijumalana levisi virolaisten keskuuteenFr. R. Faehlmannin jaFr. R. Kreutzwaldin luomienkansallisromanttisten pseudomytologioiden kautta, ja muun muassaTarton kaupungin nimeä yritettiin johtaa Taaran nimestä. MyösKalevipoeg-eepoksessa Taara-jumala mainitaan useita kertoja.[8]
Taara-jumalaan liittyvien uskomusten pohjalta luotiin Virossa 1920-luvulla kansallismielinen uuspakanallinen uskonto,taarausko.
Kansanperinteen mukaanRaplamaalla sijaitsevanPalukülanHiidenmäen yksi nimi on ollutTaaralepa mägi. Palukülan mäki on rahvaanuskonkulttipaikka, jaTaaralepp-sana viittaa mäellä kasvaneisiin yhteen tai useampaanleppäpuuhun, joita on todennäköisesti pidetty pyhinä. Taara-sana tavataan paikannimen osana myös muualtaVirosta.[2] MyösJanakkalassaKanta-Hämeessä sijaitsee Tarinmaa-niminen kylä, jonka yhteydessäLaurinmäellä olevanLaurinlähteen on väitetty olleenesikristillisellä ajalla Taara-jumalan uhrilehto.[9]
Suomalais-karjalaisessa tarustossa esiintyviä Tuuri- ja Tuura-nimiä on toisinaan yhdistetty virolaisten Taara(pita)-jumalaan.Kalevalassa mainitaan, kuinka taivaanhalki putoaatulikipuna ”Tuurin uutehen tupahan”, josta se päätyyAluen järveen. Sen seurauksen palaa paljon maita "suurena palo kesänä" ja Auluen järvi kuohuaa tulena yli puiden latvojen. Lopuksi kolme kalaa nielee jälleen vettyneessä järvessä pudonneen punasorosen ja piiloutuu kipua kivikkoon.Kalevalassa Tuurin uuden tuvan kerrotaan olevan laeton eli ilman kattoa. KirjassaanHopeanvalkea Viron entinen presidenttiLennart Meri spekuloi Tuurin vanhan tuvan sijainneen Ebaveren mäellä, josta Taarapita lensi Saarenmaalle synnyttäenKaalin kraatterijärven. Janakkalassa lähelläHakoisten linnavuorta sijaitsee pyhän Laurin lähde, jota on käytetty Taaran palvomiseen. Lisäksi Tuurin rinnakkaisnimi Palvoinen viittaa palvottuun jumaluuteen.
Fredrik Oskar Groundstroem on tallentanut 1800-luvun loppupuolellaSoikkolasta,Inkeristä runon, jossa Tuuri osallistuumaailmaluontiin suistamallapääskysen munat mättäältä mereen, jolloin surullinen pääskyemo pyytääseppää keräämään särkyneet munat rautaisella haravalla.
SKVR III1 486.