Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Tarkennus:Uskottavaa tarinaa, mutta mistä?
TGV (train àgrandevitesse, suomeksisuurnopeusjuna) onranskalainensuurnopeusjuna, jonka ovat kehittäneet GEC-Alsthom (nykyäänAlstom) jaSNCF, Ranskan valtiollinen rautatieyhtiö. Ensimmäinen TGV-reitti avattiinPariisin jaLyonin välille vuonna1981.
Lyonin-yhteyden menestys johti verkon nopeaan laajentamiseen. Uusia suurnopeusratoja rakennettiin maan etelä-, länsi- ja koillisosiin. Naapurimaat kutenBelgia,Italia jaEspanja ovat hyötyneet TGV:stä ja alkaneet rakentaa siihen liittyviä suurnopeusratoja. TGV:stä kehitettyThalys-juna kulkeeBelgian kauttaSaksaan jaAlankomaihin, ja ensimmäinenEurostar-juna e300 yhdistää Ranskan ja BelgianYhdistyneeseen kuningaskuntaan.Toursin kaltaisista kaupungeista on tullut osa Pariisin työmatkavyöhykettä.
TGV:t kulkevat nopeimmillaan 320 km/h, mikä on mahdollista junille rakennettujen erillisten, nopeiden ja suorien raiteiden (lignes à grande vitesse – LGV) sekä junien teknisten ominaisuuksien ansiosta. Näitä ovat muun muassa voimakkaatsähkömoottorit, alhainen akselipaino, lentokonemainen kevyt rakenne ja aerodynamiikka, sekä automatisoitu kulunvalvonta, jonka ansiosta kuljettajan ei tarvitse nähdä opastimia suurissa nopeuksissa. TGV:t valmistaa pääasiassa ranskalainen Alstom, yhteistyössä kanadalaisenBombardierin kanssa. TGV:t ovat matkustajajunia lukuun ottamatta pientä sarjaa Pariisin ja Lyonin väliseen postiliikenteeseen käytettyjä junia. TGV:n pohjalta suunniteltuja junia on käytössä myösEtelä-Koreassa (KTX) jaEspanjassa (AVE S-100).
Matkustus TGV:llä on suureksi osaksi korvannut lentomatkustuksen TGV:n yhdistämien kaupunkien välillä lyhyempien matka-aikojen, helpompien turva- ja muiden muodollisuuksien ja rautatieasemien keskeisen sijainnin vuoksi.
3. huhtikuuta2007 modifioitu TGV POS -juna, koodinimeltäänV150, teki uuden raiteilla tavanomaisesti kulkevien junien nopeusennätyksen.LGV Est -rataosuudella juna saavutti nopeuden 574,8 km/h. Kokeissa oli aiemmin ylitetty 550 km/h nopeus. Entinen ennätys 515,3 km/h oli vuodelta 1990.[1][2]
Ideaa TGV:stä ehdotettiin ensimmäisen kerran1960-luvulla, kunJapani oli aloittanutShinkansenin rakentamisen vuonna1959. Ranskan hallitus suosi voimakkaasti uusia teknologioita ja tutkiilmatyyny- jamaglev-junien, kutenAérotrainin, rakentamista. Samanaikaisesti SNCF aloitti perinteisillä raiteilla kulkevien suurnopeusjunien kehittelyn.
Alun perin TGV:n, joka siihen aikaan oli lyhenne sanoistatrès grande vitesse (todella suuri nopeus) taiturbine grande vitesse (suurnopeusturbiini), ajateltiin käyttävän voimanlähteenään kaasuturbiinia. Turbiinit valittiin niiden pienen koon, painon ja voimantuoton hyvän suhteen sekä kestävyyden vuoksi. Ensimmäinen prototyyppi,TGV 001, oli ainoa tämäntyyppisellä moottorilla rakennettu TGV.Öljyn nopean hinnannousun jälkeen vuonna1973 kaasuturbiineja alettiin pitää epäkäytännöllisinä ja uudeksi voimanlähteeksi valittiin sähkö.
TGV 001 ei prototyyppinä mennyt kuitenkaan hukkaan. TGV 001:llä pystyttiin testaamaan muun muassa suurnopeusjarruja, aerodynamiikkaa ja opastimia. Juna oli nivelletty, eli kahden vaunun välissä oli molemmille yhteinen teli, joka salli vaunujen liikkua vapaasti toisiinsa nähden. Prototyyppi saavutti 318 km/h:n nopeuden, joka on yhä ei-sähkökäyttöisten junien maailmanennätys. TGV 001:n sisä- ja ulkotilat suunnitteli brittiläinen muotoilija Jack Cooper, jonka työ muodosti pohjan tulevien TGV-mallien suunnittelulle.
TGV:n muuttaminen sähköiseksi vaati suuria muutoksia. Ensimmäinen täysin sähkövetoinen prototyyppi, lempinimeltään Zébulon, valmistui vuonna1974. Testauksen aikana prototyyppi kulki lähes miljoona kilometriä. Vuonna1976 Ranskan hallitus antoi täyden rahoituksen TGV-projektille, ja ensimmäisen suurnopeuslinjanLGV Sud-Estin rakentaminen alkoi. Linjalle annettiin lyhenne LN1,Ligne Nouvelle 1 (Uusi Linja 1).
Kun kahta esivalmisteista junaa oli testattu ja muuteltu huomattavasti, ensimmäinen lopullinen TGV toimitettiin liikenteeseen25. huhtikuuta1980. TGV aloitti henkilöliikenteenPariisin jaLyonin välillä27. syyskuuta1981. Alkuperäinen kohderyhmä olivat kahden kaupungin välillä matkustavat liikemiehet; liikennevälineenä TGV oli huomattavasti tavallisia junia, autoja tai lentokoneita nopeampi. Junista tuli kuitenkin pian suosittuja myös alkuperäisen asiakasryhmänsä ulkopuolella, ja yleisö näki ne nopeana ja tervetulleena liikennevälineenä kaupunkien välille.
Eurostar-junat, jotka yhdistävät Manner-EuroopanLontooseenKanaalitunnelin kautta, aloittivat liikennöintinsä vuonna1994. Ensimmäinen vaihe Yhdistyneen kuningaskunnan puoleista suurnopeuslinjaa,Channel Tunnel Rail Linkiä, valmistui vuonna2003. SNCF:n insinöörien avustuksella toteutettu projekti valmistui vuonna2007. Matka LontoostaBrysseliin kestää enää vain 2 tuntia ja Lontoosta Pariisiin 2 tuntia 15 minuuttia.
TGV ei ollut maailman ensimmäinen kaupallinen suurnopeusjuna: Shinkansen yhdisti JapanissaTokion jaOsakan1. lokakuuta1964, lähes 17 vuotta ennen ensimmäistä TGV:tä. TGV:llä on kuitenkin hallussaan nopeusennätys perinteisille junille (Japanilla on ennätys maglev-junille). Vuonna1990 TGV saavutti 515,3 km:n tuntinopeuden tavallista lyhyemmällä junalla (kaksi sähkömoottorivaunua ja kolme matkustajavaunua). Viime aikoina tyypillisen matkan keskinopeudeksi on mitattu 263,3 km/h.
Kesällä1995 otettiin käyttöön kaksikerroksiset junarungot (TGV Duplex), joiden matkustajakapsiteetti on 512.28. marraskuuta2003 TGV kuljetti miljardinnen matkustajansa liikenteen aloituksen jälkeen vuonna 1981. Luku jää toiseksi vain Shinkansenin vuonna 2000 saavuttamalle 5 miljardille matkustajalle. 2 miljardin rajan uskotaan menevän rikki vuonna 2010.
Vuonna 2017 tulivat käyttöön ensimmäisetTGV inOui -brändätyt junat. Koko TGV-brändin on tarkoitus muuttua premium-tason inOuiksi ja halvemman tasonOuigoksi. Vanhoja TGV-junia on päivitetty inOuiksi ja uusi kalusto tulee olemaan suoraan uudessa brändissä. Uudistusprojektin tarkoitus on pitää SNCF:n junat kilpailukykyisinä uusia kilpailevia juna- ja bussiyhtiöitä vastaan.[3]
TGV-junia varten rakennetut suurnopeusradat merkitty sinisellä ja TGV-junien käyttämät tavanomaiset radat mustalla värillä
