Tökötti elikoivuterva elituohiterva (lat.pyroleum betulae)[1] onkoivun kuoresta jatuohestakuivatislaamalla tehtyä jäykähköä, tummanruskeaa massaa.[1]Kivikaudella tököttiä valmistettiin kuumentamalla tuohta hapettomassa astiassa tai tiukkana käärönä. Tällöin tuohi ei syttynyt palamaan, vaan lämpeni, ja siitä irtosi tummaa,tervan kaltaista ainetta. Sekoittamalla massaan eläinten karvoja,mehiläisvahaa tai muuta vastaavaa muodostui pihkamaista liimaa, joka pehmeni lämpimänä ja kovettui jäähtyessään. Nykyisin sellaista ainetta kutsuttaisiinkuumaliimaksi.[2] Suomessa tököttiä on valmistettu oman kotitalouden tarpeiksi ja vähän myös teollisuuden raaka-aineeksi 1950-luvulle saakka.[3]
Sanatökötti onlainaavenäjän kielen sanastadjogot (ven.дёготь), joka tarkoittaa tervaa. Nykykielessä tökötillä kuitenkin tarkoitetaan mitä tahansa epämääräistä ainetta.
Tökötti sisältää moniafenoleja kutenguajakolia,kreosolia jakresolia. Se liukeneedietyylieetteriin jabentseeniin sekä osittainetanoliin. Tökötin pystyy erottamaan aistinvaraisesti muista tervalaaduista siten, että tökötin vaaleankeltaiseen vesiseokseen lisätäänrautakloridia, jolloin seos muuttuu vihreäksi, kun taas havupuuterva muuttaa värin punaiseksi.[1]
Kivikautista huipputeknologiaa oli vaihtoteräiset metsästysvälineet. Vaihtoteräisen veitsen varsi oli tehty hirven reisiluusta tai sääriluusta. Luu on puuvartta sitkeämpää ja paljon sitä kovempaa. Luun kärkeen kaiverrettuun uraan kiinnitettiinkvartsista taipiikivestä tehty kiviterä, jolla oli tietty leveys, pituus ja muoto. Kiviterä kiinnitettiin luuhun tökötin avulla. Kun kiviterä särkyi, saatiin tökötti juoksevaksi lämmittämällä sitä, jolloin terä oli helppo vaihtaa samankokoiseen varaterään. Uusi terä lukittui paikalleen luun uraan tökötin jäähtyessä.[2]
Tökötti on soveltunut myösparkitsemiseen jakansanomaiseen lääkintään, jossa sillä on hoidettu ihotauteja.[1] Sitä käytettiin 1900-luvun alkupuolella myös nahan voitelemiseen etenkin Venäjällä, vaikka se aikaansai nahkaan tietyn ominaishajun.[4] Puhdistetussa koivutervassa (lat.oleum betulinum rectificatum) on perusaineesta vain vesihöyryn kanssa haihtuvat osat. Sitä on aiemmin käytetty lääkkeenä ihon,kihdin jareumatismin hoitoon.[5]