T-kirjain ääntyy useimmissa kielissäsoinnittomana alveolaarisena klusiilina, jota vastaafoneettinen merkki[t]. Suomen kielessät ääntyy kuitenkin pikemminkindentaalisena klusiilina, jolloin se tarkkaan ottaen tulisi merkitä foneettisesti[t̪].[2] Yksinkertaistetussa merkintätavassa, esimerkiksi koulukirjoissa, näitä äänteitä ei useinkaan eroteta toisistaan.lähde?
T on suomen yleiskielen kolmanneksi yleisin kirjain ja yleisin konsonantti.[3]
↑abcWichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. (Hakusana T) Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
↑Ojutkangas, Krista & Larjavaara, Meri & Miestamo, Matti & Ylikoski, Jussi: Johdatus kielitieteeseen, s. 95. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2009. ISBN 978-951-0-32577-3
↑Pääkkönen, Matti: A:sta ö:hön. Suomen yleiskielen kirjaintilastoja. Kielikello, 1991, nro 1, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
