Syyttömyysolettama on keskeisiinihmisoikeuksiin kuuluvaperiaate, jonka mukaantodistustaakka rikosasioissa kuuluu ainasyyttäjälle ja jokaista, todennäköisin syinepäiltyäkin, on pidettävä syyttömänä. Hänen ei tarvitse todistaa syyttömyyttään välttyäkseenrangaistukselta. Kun syyte hylätään, eituomioistuin tuomitse syytettyä syyttömäksi vaan hän on ollut sitä koko ajan.Oikeudenkäynnin jaesitutkinnan aikana ei siis periaatteessa pitäisi olla epäselvää tilannetta, jossa haetaan vastausta onko henkilö syyllinen vai syytön. Tuomioistuimen tehtävänä on vastata vain siihen kysymykseen osoittaako syyttäjän näyttö syytetyn syylliseksi.
Periaate ilmaistaanYK:n ihmisoikeusjulistuksen 11 artiklassa:Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.
Myös muun muassaEuroopan ihmisoikeussopimuksessa on asiasta säännös. Sen 6 artiklan 2 kappaleen mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Artiklan 1 kappaleessa taas edellytetään, että rikossyytteet tulee käsitellä nimenomaan riippumattomassatuomioistuimessa, niitä ei voi jättää minkään hallinnollisen viranomaisen ratkaistavaksi. Edelleen vaaditaan, että tuomioistuimen menettelyn tulee täyttääoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.
Esitutkintalain 4 luvun 2 § mukaan rikoksesta epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä.[1] Myöshyvään journalistiseen tapaan kuuluu syyttömyysolettama. Suomalaisten journalistin ohjeiden mukaan oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.[2]
