| Syyrian suuri kapina | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
Syyrian kapinalliset | |||||||
| Komentajat | |||||||
Syyrian suuri kapina oli tuolloinRanskan mandaattialueenaan hallitsemassaSyyriassa syttynyt kansannousu mandaattihallintoa vastaan vuosina 1925–1927. Kansannousuun osallistui useita eri kapinallisryhmiä ja heidän onnistui hetkellisesti vallata esimerkiksiDamaskos jaHama Lopulta ranskalaiset kukistivat kapinan sotilaallisesti.
Syyrian kuningaskunta itsenäistyiympärysvaltojen voitettuakeskusvaltoihin kuuluneen ja Syyriaa hallinneenOsmanien valtakunnanensimmäisessä maailmansodassa.Arabikapinan aikana arabijoukkoja johtanutFeisal oli kruunattu Syyrian kuninkaaksi vuonna 1920. Alueellemandaattivaltansa ulottaneetranskalaiset kukistivat kuningaskunnan sotilaallisesti kuitenkin jo samana vuonna.[1]
Ranskalainen mandaattihallinto koettiin kyvyttömäksi ja laittomaksi. Vihaa hallintoa kohtaan herätti esimerkiksi turvallisuuspalveluService des Renseignementsin toiminta. Sen upseerien toimintaan lukeutuivat mielivaltaiset rangaistukset, paikallisten valvonta ja puuttuminen tavallisesti perheen tai uskonno piiriin kuuluvaksi katsottuihin asioihin.Gabriel Carbillet oli erityisen huonossa maineessa kuvernöörinä Syyriandruusialaueella. Samoihin aikoihin Syyriassa oli taloudellisia vaikeuksia. Alueella oli kärsitty useampia vuosiakuivuutta. Sadot olivat pienentyneet, mutta verot kasvaneet.[2]
Välitön syy kapinalle oli Syyriandruusien ja ranskalaisten välillä käyty yhteenottoHawranissa 19. heinäkuuta 1925. Mandaattihallinnon ylin virkamiesMaurice Sarrail oli määrännyt druusit luovuttamaan viranomaisille kaksi ranskalaisia paennutta syyrialaista. Druusit kieltäytyivät johtajansaSultan Atrashin johdolla. 19. heinäkuuta druusit ampuivat alas ranskalaisen tiedustelukoneen ja samalla he hyökkäsivät ranskalaisten asemia vastaan Hawranissa. Atrash julisti itse suureksi kapinaksi nimittämänsä kansannousun ranskalaisia vastaan. Atrash nimitti itsensä kansannousun ylipäälliköksi ja sijaisekseenSyyrian kansanpuolueen perustaneenRahman Abd al-Shahbandarin.[3]
Kapina levisi druusialueilta myös muiden kapinallisryhmien keskuuteen ja maaseudulta myös kaupunkeihin. Eri kapinallisryhmät muodostuivat usein yksittäisen alueen tai kaupunginosan asukkaista. Niitä johtivat usein osmanien armeijan entiset upseerit, joilla oli koulutusta sissisodankäynnistä. Jäseniä ryhmillä oli vaihdellen muutamasta kymmenestä useampaan sataan. Ne iskivät nopeasti ranskalaisia vastaan kadoten yhtä nopeasti paikalta. Eri ryhmien motiivit kapinoinnille vaihtelivat mandaattihallinno vastustamisesta tavalliseen maantierosvoiluun.[3]
Ranskalaiset vastasivat kapinointiin lentokoneiden tekemillä ilmaiskuilla ja tykistötulella.Damaskoksen ympärille rakennettiin piikkilangasta ja konekivääriasemista muodostunut puolustusvyöhyke. Mandaattihallinto ei kyennyt puolustamaan kaikkia kaupunkeja.Fawzi al-Qawuqjin johtamat joukot valtasivat Syyrian kolmanneksi suurimman kaupunginHaman 4. lokakuuta. Ranskalaiset vastasivat ilmapommituksin, joissa kuoli 344 henkilöä. Paikalliset taivuttelivat Qawuqjin lähtemään kaupungista joukkoineen enempien tuhojen välttämiseksi. Lokakuussakapinalliset uhkasivat myös Damaskosta. Heidän onnistui vallata kaupunki ilman suurempia taisteluja ja pitää sitä hetken aikaa hallussaan. Ranskalaiset olivat vetäytyneet asemistaan, mutta Damaskoksessakin valtausta seurasi ranskalaisten vastaisku. Ilmapommitukset ja tykkituli surmasivat 1 500 paikallista. Muutaman päivän jälkeen kapinallisety vetäytyivät Damaskoksesta samoista syistä, kuin aiemmin Hamassa. Ranskalaiset saivat takaisin itse kaupungin, mutta kapinallsiet hallitsivat sen ympäristöä.[4]
Kapinalliset piirittivät Damaskosta talvella 1925–1926.Ranskan muukalaislegioona iski kapinallisia vastaanpanssarivaunujen tuella. Ympäröiviä kyliä hävitettiin ja esimerkiksiGhutah'ssa teloitettiin lokakuussa 1925 100 paikallista. Lopulta ranskalaiset pääsivät sotilaallisesti niskanpäälle. Kapinalliset ajettiin vuoden 1927 aikanaTransjordaniaan jaSaudi-Arabiaan.[4]
Syyrian suuren kapinan aikana oli saanut surmansa noin 6 000 syyrialaista. Noin 100 000 oli jäänyt kodittomaksi. Ranskalaisten virallinen lukema uhrien määrästä oli vain 150. Damaskos ja Hama olivat kärsineet suuria tuhoja ilmapommkituksissa ja tykistötulessa. Syyriassa kapina johti suuren sisäisen turvallisuuskoneiston luomiseen. Kapinahenki ei sinänsä kadonnut. Kapinan voidaan katsoa kehittäneen syyrialais-arabialaisen identiteetin kehittymistä ja synnyttäneen isänmaallisuuden tunnetta.[4] Kansallismielsiten johtohahmot eivät kapinan kuksitamisen jälkeen pitäneet sotilaallista ratkaisua mahdollisena, bvaan he olivat taipuvaisempia neuvotteluihin ranskalaisten kanssa. Ensimmäisen kerranBeirutissa vuonna 1927 kokoontunutSyyrian kansallisrintama nousi johtavaksi poliittiseksi toimijaksi Syyriassa vuonna 1928 ja vuosien 1928–1935 se harjoitti yhteistyötä ranskalaisten kanssa. Ranskalaiset pyrkivät puolestaan hallitsemaan perustuslaillisen järjestelmän varassa.[5]
