Historiallisessa Syyriassa ovat sijainneet eräät maailman vanhimmista sivilisaatioista, kuten mahtavatAssyrian jaBabylonian valtakunnat. Syyrian alue on ollutkristinuskon syntysijoja ja keskiajalla alueesta tuli yksiislamin keskuksista. Uudella ajalla Syyria joutui osmanien vallan alle ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen siitä tuli Ranskanmandaattialue. Toisen maailmansodan yhteydessä maa itsenäistyi, muttaarabisosialistinen baath-puolue hallitsi sitätotalitaarisesti vuodesta 1963. Vuonna 2011 maassa puhkesiarabikevääseen liittyneitä mielenosoituksia, jotka johtivatsisällissotaan. Kapinalliset kaatoivatBašar al-Assadin hallinnon joulukuussa 2024.
Turkki miehittää osaa Pohjois-Syyriasta vuosina 2016, 2018 ja 2019 tekemiensä sotilasoperaatioden myötä. Turkin miehitysalue on kooltaan 8835 neliökilometriä ja kattaa yli 1000 asutuskeskusta, joiden joukossa ovatal-Babin,Azazin,Jarabulusin, Rajon, Tal Abyadin ja Ras al-Aynin kaupungit.[7] Näillä alueilla toimii paikallisneuvostojen, Turkin sotilashallinnon ja Syyrian väliaikaishallituksen sekamuotoinen hallinto.Pohjois- ja Itä-Syyrian itsehallintoalue eli "Rojava" kattaa Syyriasta noin puolet Eufrat-joen pohjois- ja itäpuolella.
Syyrian nimi pohjautuu muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten siitä käyttämään nimeen, joka on ilmeisesti samaa alkuperää kuinAssyrian nimi.[8] Tämä puolestaan tulee muinaisenAssurin kaupunginakkadinkielisestä nimestäAššur ja on johdettu mahdollisesti akkadin sanastasar, ruhtinas.[9] Toisen teorian mukaan nimi olisi peräisinheprean sanastasiryon.[10]
Syyrian Välimeren rannikolla on kapea, Turkin rajalta Libanoniin ulottuva tasankokaistale. Sitä peittävät hiekkadyynit ja katkovat vuoristosta kohti rannikkoa kuroutuvat harjanteet. Rannikkokaistaleen sisämaan puolella kulkevat noin 1 200 m korkeatJabal an-Nusayriyya -vuoret. Niiden länsirinteet saavat sateita, jotka aiheuttaa mereltä tuleva kostea ilma. Siksi ne ovat hedelmällisiä ja tiheämpään asuttuja kuin itärinteet, joille puhaltaa aavikon kuiva tuuli. Vuoriston eteläpäässä onHomsin sola, josta kulkee maantie sisämaasta Tripolin satamaan. Homsin sola on ollut vuosisatojen ajan merkittävä kulkureitti.[11]
Eufratjoki kulkee Syyrian itäosassa. Se saa alkunsa Turkin vuorilta ja virtaa maan poikki Irakiin.[11]
Vuonna 2010 maassa oli neljä yli puolen miljoonan asukkaan kaupunkia: pääkaupunkiDamaskos,Aleppo pohjoisessa,Homs jaHama.lähde?
Ilmasto on kuiva ja kuuma, mutta talvet leudot. Maan ylängöillä sataa talvisin ajoittain lunta. Maan korkein kohta on vuori nimeltäHermonvuori, joka kohoaa 2 814 metrin korkeuteen.[12]
Kultahamsteri on alkuperäinen syyrialainen laji. Virallisten tietojen mukaan maassa elää edelleen susia, hyeenoita, mäyriä, villisikoja, sakaaleita, kauriita, karhuja ja hillereitä, mutta niitä tavataan harvoin. Suurin osa vuorten rinteiden metsistä on tuhottu. Jäljellä olevissa pirstaleissa kasvaa marjakuusta, lehmusta ja kuusia. Uhanalaisiin nisäkkäisiin kuuluvatjuovahyeena,kuusipeura jametsäkauris. Myös muutamatöyhtöiibis on tavattu Syyriassa.[13]
Syyrian pinta-alasta vain pieni osa on suojeltu verrattuna muihin Välimeren maihin. Sillä on merkittävä kosteikkojensuojelualue,Sabkhat al-Jabbulin suojelualue. Se on suolajärvi noin 30 km Alepposta, ja se on tärkeä monien vesilintujen kuten flamingojen turvapaikkana.[13] Al-Talilan suojelualueella Palmyran lähellä pyritään turvaamaan sekä aavikkoalueen kulttuuria että eläimistöä; sinne on istutettuvalkobeisoja ja uhanalaisia gaselleja.[14]
Syyrian alue olikristinuskon syntysijoja, mutta 600-luvulla tapahtuneen arabivalloituksen jälkeen se muuttui vähitellenislamilaiseksi.Umaijadien dynastia hallitsi Damaskoksesta käsin arabien maailmanvaltaa vuosina 661–750. Suurimmillaan dynastia hallitsi Pakistanin ja islamilaisen Espanjan välistä aluetta Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Ensimmäinen umaijadihallitsijaMuawija I esiintyi Johannes Kastajan kultin suojelijana ja käytti hallintokielenä kreikkaa. 600-luvun lopullaAbd al-Malik toi Iranista oman uskontonsa muhammadismin (joka ei ehkä vielä ollut islamia), ja hänen aikanaan kristityt alkoivat kokea vainoa. Arabian kieli syrjäytti vähitellen kreikan hallintokielenä ja aramean puhekielenä.[16][17]
Damaskos menetti asemansa arabivaltakunnan keskuksena vuoden 750 jälkeen, kun abbasidit rakensivat uuden hallintokeskuksensa, Bagdadin pyöreän kaupungin, Irakiin. Kun alue islamisoitui, kristityt ja juutalaiset olivat vielä 1000-luvulle asti enemmistönä ja saivatdhimmeinä yleensä luvan harjoittaa omaa uskontoaan.Seldžukkien valtakauden jaristiretkien jälkeen Syyria oliarabien hallussa vuoteen 1516, kunnesosmanit valloittivat sen.[18]
Osmanien valtakunnan hajottua ensimmäisen maailmansodan jälkeen Syyria joutuiRanskan hallintaanKansanliitonmandaattialueena – Ranska oli julistanut itsensä alueen suojelijaksi jo 1700-luvulla. Syyria vapautettiinVichyn Ranskalta ja julistettiin itsenäiseksi vuonna 1944, mutta vieraat joukot pysyivät maassa vuoteen 1946. Syyria oliYK:n perustajajäsen.[19]
Vuonna 1947 perustettiin arabisosialistinenbaath-puolue. Maassa oli kolme sotilasvallankaappausta vuonna 1949, upseeri Adib al-Shishakhli nousi valtaan ja kielsi puolueet, mutta hänet syrjäytettiin uudella kaappauksella 1954. Vuonna 1957 syntyikansainvälinen kriisi, kun Yhdysvallat liittolaisineen yritti kaataa Syyrian Neuvostoliittoa tukevan hallituksen, mikä johti diplomaattiseen ja sotilaalliseen vastakkainasetteluun.
Syyrian siviilihallinto lähentyi Egyptin kanssa. Vuosina 1958–1961 maa oli valtioliitossa Egyptin kanssa nimelläYhdistynyt arabitasavalta. Se irtautui 1961 sotilaskaappauksella, ja 1963 siirryttiinbaath-puolueen siviilivaltaan Amin al-Hafez presidenttinä. Kaappaukset jatkuivat puolueen sisällä: 1966 Salah Jadid syrjäytti al-Hafezin ja 1970 Hafez al-Assad nousi valtaan ja laitatti Salad Jadidin vankilaan.[20]
Valtaa pitävä Baath on virallisesti sekulaarinen puolue, ja kun se muutti perustuslakia poistaen vaatimuksen presidentin muslimitaustasta 1973, muslimit nousivat kapinaan.[20] Jännitteitä on ollut myös enemmistönä olevien sunnien ja šiialaisten alawi-lahkoon kuuluvan eliitin välillä.[21] Sunnimuslimien veljeskunta aloitti aseellisen taistelun Syyrian hallitusta vastaan vuonna 1976. Vuonna 1980 Iranin islamilainen vallankumous rohkaisi myös syyrialaisia muslimeja mielenosoituksiin. Vuonna 1982 Syyrian armeijapommitti Haman kaupungin melkein maan tasalle. Lukuisia siviileitä sai surmansa.[20]
Libanonin sisällissodassa 1976 kristittyjenmaroniittien asema uhkasi heiketä, ja Syyrian joukot miehittivätLibanonia vuodesta 1976 vuoteen 2005, virallisesti rauhanturvatehtävissä. Syyrialaisjoukot taistelivat Libanonissa israelilaisia vastaan, jotka hyökkäsivät Beirutiin 1982.[20] Syyrian syytettiin murhauttaneen Libanonin pääministeriRafik Haririn[22] vuonna 2005, mutta vaikka aluksi löytyi todisteita al-Assadin turvallisuusjoukkoja vastaan, sittemmin tämän liittolaisenHizbollahin on epäilty suorittaneen teon. Tämän seurauksena Libanonissa alkoisetrivallankumous kansalaisten kokoontuessa laajoihin mielenosoituksiin. Tämä johti lopulta siihen, että Syyria veti kaikki viimeisetkin Libanonissa olevat joukkonsa kotiin huhtikuussa vuonna 2005 ja vuodesta 1976 jatkunut Syyrian 29 vuotta kestänyt sotilaallinen läsnäolo Libanonissa päättyi. Libanonin Hizbollah-taistelijat ovat nyttemmin tulleet al-Assadin tueksi kansannousua vastaan.[23]
Noustuaan kaappauksella valtaan 1970 Hafez al-Assad järjesti maahan nopeasti hallintoa ja valtarakenteita. Perustettiin 175 jäsenen parlamentti, johon baath sai enemmistön. Puoluejohtoon tuli 21-jäsenen neuvosto, jonka johtoon valittiin al-Assad. Hänet valittiin myös presidentiksi 7 vuoden kaudelle vuonna 1971. Vallan siirtoa Jadidilta Assadille pidettiin kaikkiaan maltillisena ja askeleena pois radikaalista kommunismista.[21]
Assad oliNeuvostoliiton ja Itä-Euroopan maiden läheinen liittolainen, ja sai sotilasapua etenkin vuoden 1973 yhteydessä. Samaan aikaan hän pyrki lähestymään myös länttä ja palautti diplomaattisuhteet useisiin länsimaihin. Välit muihin arabimaihin olivat myös kohteliaat, ja vuonna 1971 Syyria solmilyhytikäisen liiton Egyptin ja Libyan kanssa.[21]
Hafez al-Assad lähentyi myös länttä.Henry Kissinger vieraili neuvottelemassa maassa 1973. Syyrian välit lännen kanssa paranivat 1990, kun Syyria hyväksyi kansainvälisen liittouman sotavoimien järjestämisen Irakia vastaanPersianlahden sodassa vuonna 1991 ja osallistui pienillä joukoilla sotaan. Maa sai miljardeja ulkomaista apua. Assad ilmaisi myöhemmin, että maa olisi valmis rauhaan vaikka Israelin kanssa, jos Israeli vetäytyisi miehittämiltään alueilta Golanilta. Yhdysvaltain presidenttiBill Clinton tapasi Assadin Genevessä ja Damaskoksessa 1994.[24]
Neuvostoliiton hajottua maalla on ollut tiivis suhdeVenäjään. Syyria saa maalta lainoja, aseita ja koulutusta.[22]
Bašar al-AssadAssadin perhe 1990-luvun alussa: vasemmalla takarivissä Maher,Bašar, Basil, Majid ja Bušra. PresidenttiHafez al-Assad (oikealla istumassa), Anisa Makhlouf (vasemmalla istumassa)
Syyriaa 1971–2000 hallinneen presidentti Hafez al-Assadin poika Bašar al-Assad nousi valtaan vuonna 2000. Hän vapautti heti aluksi 600 poliittista vankia. Muslimiveljestö ilmoitti aloittavansa jälleen poliittisen toiminnan, ja muutenkin toivo vapaammasta ajasta autoritäärisen isän jälkeen heräsi. Kuitenkin syyskuussa 2001 pidätettiin muutosta ajaneita kansanedustajia.[20]
Syyrian suhteetYhdysvaltoihin heikkenivät 2000-luvun alussa. Vuonna 2002 YhdysvaltainGeorge W. Bush nimesi Syyrian "pahan akseliin" kuuluvaksi. AlivaltiosihteeriJohn Bolton syytti Syyrian joukkotuhoaseiden hankkimisesta. Vuonna 2004 Yhdysvallat julisti Syyrian kauppasaartoon ja syytti sitä terrorismin tukemisesta, koska Syyria ei ollut pysäyttänyt Irakiin tulleita vastarintataistelijoita.[20]
Vuoden 2006 lopussa ja 2007 alussa Syyria vastaanotti yli miljoona pakolaista, jotka ovat paenneet Irakista Yhdysvaltain miehityksen ja sitä seuranneen sisällissodan jälkeen. Lokakuussa 2007 Syyria lopetti pakolaisten vastaanottamisen.[20]
Vuonna 2007Operaatio Orchardissa Israel iski Deir ez-Zorin seudulle. Yhdysvallat ilmoitti iskun kohteena olleen ydinaselaitoksen rakennustyömaan.[20]
CIA:n teki puolisotilaalliseniskun Abu Kamaliin vuonna 2008 ja väitti, että kohteena oli ulkomaisten taistelijoiden verkosto, mutta Syyria piti sitä hyökkäyksenä maan suvereniteettia vastaan.[25][26]
Venäjä on vuodesta 1971 vuokrannut laivastoasemaa SyyrianTartusin sataman pohjoisosasta.[27][28] Vuonna 2015 on uutisoitu Venäjän osallistuvan Tartusin satamasta noin 55 kilometriä pohjoiseen sijaitsevanLatakianBassel al-Assadin kansainvälisen lentoaseman laajennukseen. Lentoaseman yhteydessä toimii Syyrian ilmavoimien tukikohta. Amerikkalaislähteet ovat epäilleet lentoasemalle rakennettujen uusien parakkien palvelevan Venäjän sotavoimien läsnäoloa Syyriassa.[29] Venäläislähteet kertovat Venäjän toimittaneen syyskuussa 2015 Syyrialle jälleen uusia pienaseita, kranaatinheittimiä, panssaroituja ajoneuvoja ja muita aseita.[30]
Maaliskuussa 2011 Etelä-Syyriassa sijaitsevassaDaraan kaupungissa syttyiarabikevään innoittamia mielenosoituksia.[31]Armeija aloitti mielenosoitusten murskaamisen huhtikuussa 2011.[22] Mielenosoitusten tukahduttaminen ei kuitenkaan onnistunut, vaan levottomuudet levisivät muualle maahan. Hallinnon vastustajat alkoivat muodostaa omia aseellisia ryhmiään ja hyökätä turvallisuusjoukkoja vastaan ja tilanne kiihtyi nopeastisisällissodaksi. Sotaan on sotkeutunut myös useita ulkopuolisia tahoja.Venäjä,LibanoninHizbollah jaIran ovat tukeneet Bašar al-Assadin hallintoa, kun taas hallinnon vastaiset kapinallisryhmät ovat saaneet tukea muun muassaYhdysvalloilta,Ranskalta jaBritanniasta, sekäTurkista jaSaudi-Arabiasta.Israel on tehnyt Syyriaan ilmaiskuja, joita on tähdätty etenkin Irania ja Hizbollahia vastaan.[31]
Maaliskuussa 2020 Syyrian liki yhdeksän vuotta kestäneessä sisällissodassa oli saanut surmansa yli 380 000 ihmistä, kertoi sotaa seuraavaSyrian Observatory for Human Rights -järjestö. Kuolleista siviilejä oli ainakin 115 000 ja heistä lapsia 22 000. Ainakin 13 miljoonaa syyrialaista oli lähtenyt maanpakoon. Maan talous ja infrastruktuuri olivat kärsineet miljardien vahingot sodan takia ja muun muassa öljyntuotanto oli kärsinyt pahoin. Syyrian presidentin Bašar al-Assad joukot olivat jo pahasti alakynnessä, muttaVenäjän ja Iranin tuki sai sodan kulun kääntymään ja maaliskuussa 2020 Assad liittolaisineen hallitsi jo kahta kolmannesta maasta. Suurin jäljellä oleva vastarintakeskittymä sijaitsiIdlibissä maan luoteisosassa.[32]
Venäjän ja Turkin välittämä aselepo solmittiin 2020. Al-Assadin omat joukot ovat olleet kuitenkin niin heikkoja, että hän on tarvinnut koko ajan Venäjän ja Iranin sotilaallista tukea hallitakseen.[37] Voimatasapaino alkoi kuitenkin muuttua, kun sekä Venäjä että Iran joutui keskittymään omiin konflikteihinsa.Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja Iranin menetykset Israelia vastaan ovat heikentäneet al-Assadin mahdollisuuksia tukeutua liittolaisiinsa.
Hayat Tahrir al-Šamin johtamat kapinalliset lähtivät marraskuussa 2024 etenemään, mikä sytytti jäätyneen konfliktin uudestaan. Al-Assadin hallinto kaatui nopeasti, ja kapinalliset ilmoittivat 7. joulukuuta vallanneensa pääkaupunkiDamaskoksen. Al-Assad lähti samalla maanpakoon Venäjälle.[38]
Syyrian presidentti oli joulukuuhun 2024Bašar al-Assad, edellisen presidentinHafiz al-Assadin poika. Hafiz al-Assad johti maata vuodesta 1971 kuolemaansa vuonna 2000 saakka. Perhe kuuluu šiialaistenalaviittien lahkoon. Presidentti valitsee ministerit ja pääministerin, jotka muodostavat hallinnon toimeenpanovallan.[39] Bašar al-Assad valittiin neljännelle kaudelleen 26. toukokuuta 2021. Presidentin vaalikausi on seitsemän vuotta, ja vuonna 2012 hyväksytty perustuslaki sallii jatkossa enintään kaksi kautta.lähde?
Maa oli poikkeustilalainsäädännön alainen vuodesta 1963 kevääseen 2011. Israel on miehittänyt Syyrialle kuuluvia Golanin kukkuloita vuodesta 1967, ja maiden välit ovat muutenkin hyvin kireät.Libanon oli käytännössä pitkään Syyrian miehittämä ja maassa oli parikymmentä tuhatta Syyrian sotilasta. Keväällä 2005 Syyria vetäytyi Libanonista.[39][40]
Syyrian presidentti on Syyrian armeijan ylipäällikkö. Armeija koostuu ilma-, maa-, ja merivoimista. Vuonna 2011 on arvioitu aktiivipalveluksessa olleen 295 000 sotilasta ja 314 000 reservissä. Puolisotilaallisten joukkojen vahvuudeksi arvioitiin 108 000 henkilöä.[44][45] Enemmistä Syyrian armeijasta koostuu sunnimuslimeista, mutta armeijan johtohenkilöstö alawiiteistä.[46][45]
Syyriassa on yleinen asevelvollisuus; miehet suorittavat maassa asevelvollisuuden täytettyään 18 vuotta.[47] Pakollisen asevelvollisuuden palvelusaikaa on laskettu ajan kuluessa. Vuonna 2005 palvelusaika lyheni kahdesta ja puolesta vuodesta kahteen vuoteen, vuonna 2008 21 kuukauteen, ja vuonna 2011 asevelvollisuus suoritettiin 18 kuukaudessa.[48]
Syyriassa on neljätoista maakuntaa, joista yksi on maakunta-asemassa oleva kaupunki (Damaskos). Maakuntakeskusten sijainti käy ilmi oheiselta Syyrian kartalta. Paikallishallintoa varten maakunnat jakautuvat piirikuntiin ja nämä edelleen piireihin.[49] Kutakin maakuntaa johtaa presidentin nimittämä kuvernööri ja vaaleilla valittu maakuntavaltuusto.[39] Maakunnat on lueteltu alla:[50]
CIA World Factbookin mukaan Syyrian vuoden 2015 talouskasvu oli –9,9 % ja sitä edeltäneiden kahden vuoden aikana –36,5 % ja –30,9 %.[12] Syyrian talous on pääosin valtion hallitsema. Uudistukset ovat sallineet ulkomaisten pankkien tulon Syyriaan, tosin yksityisen pankkisektorin kehitys vie vuosia. Pitkän tähtäimen talouskasvua rajoittaa väestönkasvun, teollistumisen ja saastumisen aiheuttama vesipula. Kuivuus on jo aiheuttanut vakavia ongelmia maataloudelle, ja vuonna 2009 YK ohjasi maahan ruoka-apua. Syyria oli aiemmin vehnän viejä, nyt se joutuu tuomaan vehnää.[39]
Syyrialla on maailman mittakaavassa melko vaatimattomat öljy- ja maakaasuvarat, mutta maan sijainti Välimeren itäosassa on vahvistanut niiden merkitystä. Ennen sotaa öljy- ja maakaasutuotanto kattoi noin 20 % bruttokansantuotteesta.[51] Vuonna 2010 maan öljyvarat arvioitiin 2,5 miljardiksi barreliksi ja maakaasuvarat 8,5 biljoonaksi kuutiojalaksi. Maassa on hyvä, kotimainen öljyputkiverkosto, joka johtaa kolmeen öljysatamaan Välimerellä. Irakin kanssa käydään neuvotteluja putkien jatkamisesta sen öljyalueille. Kaasua on tuotu Egyptistä Arabian kaasuputkea pitkin vuodesta 2008. Myös Turkin kanssa on tehty sopimus kaasun tuonnista. Neuvottelut Irakin ja Iranin kanssa olivat käynnissä 2010.[52]
Sisällissodan kuluessa vuoteen 2014 mennessä ISIS onnistui saamaan haltuunsa suurimman osan itä-Syyrian öljykentistä ja öljystä tuli suurin sen tulonlähteistä. Vuodesta 2017 lähtien ISIS menetti öljykenttien hallinnan Yhdysvaltain tukemille, pääasiassa kurdien johtamille Syyrian demokraattisille voimille (SDF).[53] Vuonna 2020 yhdysvaltalainen yritys teki sopimuksen öljyn viennistä kurdijoukkojen kanssa[54] ja vuoteen 2021 mennessä Yhdysvallat hallitsi noin 90 % Syyrian öljyntuotannosta.[55] Syyria onkin syyttänyt Yhdysvaltoja maan öljyvarojen varastamisesta.[56]
Syyriassa on 104 lentokenttää, joista viidellä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Rautateitä on 2050 km. Satamakaupunkeja ovat Baniyas, Latakia ja Tartus.[12] Maan sisäisessä liikenteessä linja-autot ovat yleisiä ja halpoja, ja tieverkko on hyvä. Rautatiet sen sijaan ovat päässeet huonoon kuntoon, vaikka niitä on alettu kunnostaa 2000-luvulla.[57]
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla.
Sayyidah Ruqayya Moskeija.Apostoli Paavalin patsas Damaskoksessa.
Vuoden 2004 väestönlaskennan mukaan Syyrian väkiluku oli 17,9 miljoonaa.[58] Vuoden 2011 alussa, ennen Syyrian sisällissotaa, Syyrian väkiluku oli maan siviiliasioiden kirjanpidon mukaan jo 24,5 miljoonaa. Virallisen arvion mukaan jo saman vuoden aikana Syyrian väkiluku olisi laskenut yli kolmella miljoonalla, sillä joulukuussa 2011 Syyrian tilastokeskuksen arvio väkiluvuksi oli enää 21,377 miljoonaa.[59] YK arvioi Syyrian väkiluvun olevan vuonna 2017 noin 18,270 miljoonaa.[60]
Syyrian virallinen ja käytetyin kieli onarabia, jota puhuu äidinkielenään arviolta 85 % maan väestöstä. Maan pohjoisosaan keskittynyt kurdiväestö muodostaa 9 % maan väestöstä ja puhuu valtaosinkurdia. Syyrian pienetarmenialais- jaturkmeenivähemmistöt puhuvat myös omia kieliään. Lisäksi noin 200 000 henkilöä, jotka ovat etupäässäassyrialaiskristittyjä, puhuu yhäarameaa (vuoden 1998 julkaisun mukaan).[61]
Ennen Syyrian sisällissodan puhkeamista Syyriassa asui 560 000palestiinalaispakolaista ja heillä oli maassa 12 pakolaisleiriä.UNRWA:n arvion mukaan vuonna 2017 heitä on maassa vielä 450 000 monien paettua taisteluja naapurimaihin.[62]
Syyrian etnisten ja uskonnollisten ryhmien väestösuhteet ovat muuttuneet maan sisällissodan takia. Syyriasta sotaa paenneista suuri osa on sunnalaisia arabeja ja vuonna 2018 heitä on enää ehkä vain puolet maahan jääneestä väestöstä.[65] Syyrian valtio on virallisesti maallinen, eikä ota kantaa uskonnollisiin asioihin. Virallisesti Baath-puolue ajaa yleisarabialaista identiteettiä, mutta käytännössä etniset, uskonnolliset ja alueelliset ryhmittymät ovat tärkeitä.[39]
Open Doors -järjestön World Watch -listauksessa pastori George sanoo, ettäkristityt kokevat Syyriassaäärimmäistä vainoa. Järjestön mukaan jatkuva sisällissota on tehnyt maasta kasvualustan kristittyjen vainolle. Monet kristityt ovat joutuneet siirtymään kotiseudultaan tai ovat pakolaisia muissa maissa sodan ja kasvavan islamilaisen ääriliikkeen seurauksena. Islamilaisten ääriryhmien hallitsemilla alueilla kristinuskon julkinen ilmaisu on kielletty ja useimmat kirkot on takavarikoitu tai tuhottu.[66][67]
Kesäkuussa 2018 YK:n pakolaisjärjestöUNHCR raportoi ulkomailla olleiden, rekisteröityneiden syyrialaispakolaisten määräksi 5,624 miljoonaa. Pakolaisten valtaenemmistö oli Syyrian lähimaissa:Turkissa (3,562 miljoonaa),Libanonissa (0,982 milj.),Jordaniassa (0,666 milj.),Irakissa (0,250 milj.) jaEgyptissä (0,129 milj.).[68] Läheskään kaikki ulkomaille muuttaneista noin yhdeksästä miljoonasta syyrialaisesta eivät kuitenkaan ole rekisteröityneet pakolaisiksi. Uutisissa on raportoitu esimerkiksi Jordanian yhteensä noin 1,3 miljoonasta syyrialaista pakolaista.[69] Saudi-Arabia on puolestaan kertonut ottaneensa vastaan 2,5 miljoonaa paennutta syyrialaista, mutta tulijoita ei rekisteröidä, eikä kohdella pakolaisina tai sijoiteta pakolaisleireille "heidän ihmisarvonsa ja turvallisuutensa vuoksi".[70][71] Toisaalta on syytä todeta, etteivät Syyrian naapurina tai Persianlahden arabimaista useat (kuten Jordania,Kuwait,Saudi-Arabia,Yhdistyneet arabiemiraatit,Bahrain,Oman) ole allekirjoittaneet kansainvälistä vuoden 1951 pakolaissopimusta.[72] Pakolaissopimus tyypillisesti turvaisi maahantulleille pakolaisille mahdollisuuden vastaanottajamaan kansalaisuuteen jonkin määräajan kuluessa ja kieltäisi pakolaisten palauttamisen turvattomiin oloihin. Ilman pakolaisasemaa, viisumia tai kansalaisuutta, esimerkiksi Saudi-Arabiaan tulijoita voidaan paikallisen lainsäädännön nojalla estää vaihtamasta työpaikkaa toiseen.[71]
Syyrian nykyiset rajat on määritelty siirtomaakaudella. Syyrialaiset samastuvat ensisijaisesti uskonnolliseen ryhmäänsä, myös arabien valtionrajat ylittävä yhtenäisyyden tunne on vahva.[73]
Merkittäviä syyrialaisia kirjailijoita ovat muun muassa näytelmäkirjailijaAbu Khalil Qabbani (1836–1902) ja runoilijaNizar Qabbani (1923–1998)lähde? KirjailijanimelläAdunis kirjoittava Ali Ahmed Said onGoethe-palkittu syyrialainen runoilija ja esseisti.[74]
Syyrialaisten pääasiallinen hiilihydraattien lähde on vehnä. Vihanneksia, hedelmiä ja maitotuotteita syödään myös paljon. Lampaanliha on suosittua, mutta harvoilla on varaa syödä lihaa joka päivä.[73]
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla.
Syyrian jalkapallomaajoukkue ei ole koskaan selviytynytmaailmanmestaruuskilpailujen lopputurnaukseen.Aasian mestaruuskisoihin Syyria on selviytynyt neljä kertaa (1980, 1984, 1988 ja 1996), mutta joka kerralla taival päättyi alkuotteluihin. FIFAn rankingissa lokakuussa 2010 maa oli sijalla 105. Syyriassa on 170 jalkapalloseuraa, joissa pelaa yhteensä 24 600 rekisteröityä pelaajaa.[78]milloin?
↑Popp, V.: . The early history of islam. Following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Islam. Prometheus Books, 2010.
↑abcdeMerikallio, Katri: Minä, Bashar al-Assad – näin silmälääkäristä kasvoi Syyrian diktaattori. Suomen Kuvalehti, 12.9.2013, nro 36/2013, s. 12-13. Otavamedia.
↑Syrian Arab Rapublic: Other (2004 Census Data. Väestönlaskennan 2004 väkiluvut aluehallinnon 1. (maakunnat), 2. (piirikunnat), 3. ja 4. tasolla. Tiedot syr_pop_2004_sycensus_0.xls -tiedostossa.) 1.1.2004. humanitarianresponse.info. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
↑Syrian Arab Rapublic: Other (Total Population by Governorate 2011 according to civil affairs records, and Estimates of population by governorate 12/2011 according to Central Bureau Of Statistics. Tiedot syr_pop_2011.xls -tiedostossa.) 31.12.2011. humanitarianresponse.info. Viitattu 4.10.2015. (englanniksi)
Hokayem, Emile: Syria’s Uprising and the Fracturing of the Levant. (Adelphi Series, 438) The International Institute for Strategic Studies, 2013. ISSN 1944-5571ISBN 978-0-415-71738-0
Provence, Michael: The Great Syrian Revolt and the Rise of Arab Nationalism. Austin: University of Texas Press, 2005. ISBN 0-292-70635-9
.svg)
.svg)
.svg)
.jpg)
.svg)
.svg)
