Manabe syntyiJapanissa vuonna 1931. Hän valmistuiTokion yliopistosta vuonna 1958. Japanilaisille tieteilijöille oli toisen maailmansodan jälkeisenä aikana hankalaa työllistyä kotimaassaan, minkä takia monet lähtivät etsimään parempia työmahdollisuuksia Yhdysvalloista, missäkylmä sota takasi monille aloille tasaisen hallituksen tuen.[2]
Manaben Yhdysvaltoihin toiYhdysvaltain sääviraston johtajaJoseph Smagorinsky, joka palkkasi Manaben tutkijaksi.[2] Manabe päätyi Yhdysvalloissa kehittämään matemaattisia malleja sääoloja ja pitkiä ilmastotrendejä varten.[3]
Manabe teki yhteistyötä Smagorinskyn ja sääviraston virtausmalliryhmän kanssa. He kehittivät ensimmäiset toimivat mallitMaan ilmastosta, minkä ansiosta oli ensimmäistä kertaa mahdollista huomioidailmakehän ja valtamerten väliset monimutkaiset vuorovaikutukset. Manaben ja kumppaneiden malli tunnetaan nimelläyleinen virtausmalli. Tutkimus julkaistiin vuonna 1967Journal of Atmospheric Sciences -lehdessä, ja se tunnustettiin nopeastigeofysiikan jameteorologian läpimurroksi.[3]
Manabe jatkoi yleisen virtausmallin parissa ja pyrki löytämään lisätietoja lisääntyvänhiilidioksidin vaikutuksesta ilmastoon. Työn tuloksena vuonna 1975 julkaistiin vaikutusvaltainen tutkimus, joka lisäsi uusia muuttujia ilmastojärjestelmään. Se myös osoittiilmaston lämpenemisen voimistuvan hiilidioksidimäärän kasvaessa.[3] Manaben tutkimusryhmä julkaisi 1970- ja 1980-lukujen aikana useita tutkimuksia, jotka olivat muodostamassaIPCC:n ensimmäisen, vuonna 1988 julkaistun maailmanlaajuisen arvion ilmastonmuutoksesta.[2]
Manabe oli toiminutPrincetonin yliopiston professorina vuodesta 1968 saakka, kun hän vuonna 1997 siirtyi Japaniin ilmastonmuutokseen keskittyneen tutkimuslaitoksen johtoon.[1] Manabe palasi vuonna 2002 Princetonin yliopistoon vierailevaksi tutkijaksi.[2] Vuodesta 2005 hän on toiminut Princetonin yliopiston vanhempana meteorologina, ja vuosina 2006–2013 hän oli vierailevana professorinaNagoyan yliopistossa.[1]
Manabe sai vuonna 1992 ensimmäisenBlue Planet -palkinnon. Vuonna 1997 hän saiVolvon ympäristöpalkinnon.[2]Benjamin Franklin -mitali myönnettiin Manabelle vuonna 2016 jaCrafoord-palkinto vuonna 2018.[1] Crafoord-palkinnon perusteluissa mainittiin, että Manaben työ on ollut perustana kaikille nykyaikaisille ilmastomalleille ja ilmastotutkimukselle, sillä hänen luomansa matemaattiset mallit antoivat tieteilijöille paremmat mahdollisuudet tutkia Maan ilmastojärjestelmää.[4]
↑abcdeCurriculum Vitae (doc) 16.2.2018. The Trustees of Princeton University. Arkistoitu 26.5.2021. Viitattu 12.5.2018. (englanniksi)
↑abcdefPhilander, S. George (toim.): Encyclopedia of Global Warming and Climate Change, s. 883–885. SAGE Publications Inc, 2012. ISBN 978-1-4129-9261-9Google-kirjat Viitattu 12.5.2018.
↑abcSyukuro Manabe 4/2015. The Franklin Institute. Viitattu 12.5.2018. (englanniksi)