| Synkkä yksinpuhelu | |
|---|---|
 | |
| Kirjailija | Olavi Paavolainen |
| Kieli | suomi |
| Genre | päiväkirjaan pohjautuva muistelma |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1946 |
| Ulkoasu | sid. |
| Sivumäärä | numeroidut sivut 492 + 505-977 + kuvaliitteet |
| ISBN | 978-951-1-21415-1 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta | |
| Infobox OK | |
Synkkä yksinpuhelu onOlavi Paavolaisen vuonna 1946[1] kahtena osana julkaistu lähes tuhatsivuinen kirja. Se on kooste Paavolaisenpäiväkirjoista lähinnäjatkosodan ajalta. Paavolainen oli sodissa tiedotustehtävissä ja oleskeli enimmäkseenpäämajassaMikkelissä ja erityisestiviestikeskus Lokissa, jossa hän pääsi seuraamaan kansainvälistälehdistöä normaalinsotasensuurin ohi. Kirjassa kuvataan myös Paavolaisen käyntejä rintamalla jaItä-Karjalassa. Kirja alkaatalvisotaa edeltävästä kesästä jatkuen jatkosodan päättymiseen ja rauhantekoonNeuvostoliiton kanssa. Paavolainen kuvaa suomalaisen sivistyneistön saksalaismielisyyttä ennen sotaa ja sen aikana ja asettuu usein vastakkain virallisensotapropagandan kanssa, vaikka hän toimi Suomen sotavoimien tiedotusosastolla[2].lähde?
Ilmestyessään kirja sai ristiriitaisen ja osittain jopa jyrkän kielteisen vastaanoton. Toisaalta sitä pidettiin, varsinkinvasemmiston keskuudessa, todenmukaisuuteen pyrkivänä yksityisen ihmisen tilityksenäjatkosodan vuosista. Toisaalta monet pitivät sitä liian pessimistisenä, jälkiviisaana ja isänmaan etujen vastaisena. Paavolaisen puolustajat, sekä porvarilliset että kansandemokraattiset kulttuurihenkilöt, luonnehtivat kirjaan kohdistunutta kritiikkiä ajojahdiksi. Vahvat reaktiot liittyivät siihen, ettäsotasyyllisyysoikeudenkäynnin päättymisestä oli kulunut vain muutama kuukausi. Oikeudenkäynnistä ei saanut keskustella julkisuudessa vapaasti, ja siksi sotien aikainen saksalaismielisyys alkoi teemana nousta esiin kirjallisuudessa ja historiantutkimuksessa.[2]
Kirjaa epäiltiin myös suureksi osaksi jälkikäteen sepitetyksi.[3] Varmuutta asiasta ei ole voitu saada, koska Paavolaisen alkuperäiset päiväkirjamerkinnät, joihin teos hänen mukaansa perustuu, eivät ole säilyneet. Paavolainen hävitti aineistoa itse, mutta toisaalta kaikki ei ehkä ole tullut perikunnalta esille[4]. WSOY julkaisiSynkän yksinpuhelun alun perin kahtena melkein 500-sivuisena niteenä[5][6], mutta 1960-luvulla julkaistuissa PaavolaisenValituissa teoksissa kirja oli lyhennetty 599-sivuiseen yhteen niteeseen. KansanedustajaErkki Tuomioja on arvellut, että Paavolainen on itse lyhentänyt teostaan uusintajulkaisussa pehmentääkseen alkuperäisen version ilmaisua ja näkökulmia[7].
Jaakko Pakkasvirta ohjasi kirjan pohjalta elokuvanPedon merkki (1981). Paavolaiseen perustuvaa Olavi-hahmoa näytellytHannu Lauri sai elokuvastaparhaan miespääosan Jussi-palkinnon vuonna 1982.[8]