Sasha Czack (28. joulukuuta 1974 – 14. helmikuuta 1985) Brigitte Nielsen (15. joulukuuta 1985 – 13. heinäkuuta 1987) Jennifer Flavin (17. toukokuuta 1997 –)
Michael Sylvester Gardenzio Stallone[2] syntyi vuonna 1946New York Cityssä Francesco "Frank" Stallone, Sr:n ja Jacqueline Stallonen esikoislapseksi. Hänen isänsä oli syntynytItalianGioia del Collessa ja saapunut siirtolaisena Yhdysvaltoihin1930-luvulla,[4] ja hänen äitinsä sukutausta on puoliksiukrainanjuutalaista[5] ja puoliksi ranskalaista.[6] Hänen veljensä onmuusikko Frank Stallone.
Stallonen äiti kärsi synnytyksessäkomplikaatioista, minkä vuoksi synnytyslääkärit joutuivat auttamaan synnytyksen etenemistä synnytyspihdein. Pihtien väärinkäyttö vahingoitti Stallonen hermoja, mikä aiheutti hänen kasvojensa osittaisen halvaantumisen. Hänen kasvojensa vasen alaosa, mukaan lukien osa hänen kielestään, huulistaan ja leuastaan, on halvaantumisen seurauksena tehnyt hänen puheestaan hieman tavallista epäselvemmän.[3]
Stallonen isä oli vaativa ja väkivaltainen. Perhe oli pienituloinen, ja Stallonen vanhemmat erosivat vuonna 1957. Stallone käyttäytyi kapinallisesti, ja hänet erotettiin monesta koulusta. Nähtyään kehonrakentajatähtiSteve ReevesinHercules-elokuvassa Stallone alkoi kuntoilla. Lisäksi hän alkoi lukea sanakirjaa.[7]
Stallone kirjoitti myös useita käsikirjoituksia, mutta aluksi ne kaikki torjuttiin.[7] Maaliskuussa 1975 Stallone näki nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestariMuhammad Alin ja 35-vuotiaan, täysin tuntemattomanChuck Wepnerin välisennyrkkeilyottelun. Ottelussa suurelle yleisölle tuntematon ja viinakaupassa työskennellyt Wepner antoi kaikkensa Alia vastaan ja onnistui muun muassa lyömään hänet kerran kanveesiin kunnes hävisi tyrmäyksellä ottelun viimeisessä erässä. Stallone sai ottelusta valtavan inspiraation ja loi sen innoittamana tarinanRocky Balboasta, 30-vuotiaasta nyrkkeilijästä joka saa yllättäen mahdollisuuden otella raskaansarjan maailmanmestaruudesta.[8] Hän kirjoitti tarinan kolmen vuorokauden ja 20 tunnin kuluessa nukkumatta lainkaan,[9] ja alkoi etsiä sopivaa tuotantoyhtiötä joka suostuisi tekemään elokuvan hänen käsikirjoituksensa pohjalta. Elokuvayhtiöt kuitenkin tuntuivat karsastavan käsikirjoitusta koska Stallone halusi näytellä itse pääosan. Eräs studio tarjosi suurta palkkiota käsikirjoituksesta, kunhan pääosan näyttelisiJames Caan, mutta Stallone kieltäytyi. Vihdoin elokuvayhtiöUnited Artists suostuiRockyn kuvauksiin vuonna 1976.
Stallone torjui miljoonan dollarin tarjouksen luopua pääosasta ja tyytyi 23 000 dollarin näyttelijänpalkkioon. Elokuvan ohjasiJohn G. Avildsen, mutta Stallone osallistui aktiivisesti sen tuotantoon. Stallone treenasi itsensä lihaksikkaaksi kuvauksia varten. Elokuvassa nähtävät lemmikkieläimet ovat Stallonen omia, hänen isänsä on elokuvassa pienessä roolissa, ja Rockyn seinällä olevat kuvat ovat Stallonen omia perheenjäseniä.[7]
Rocky kuvattiin 28 päivässä, ja se oli huima menestys. Elokuvassa luuseristasankariksi -tyylisen tarinan omanneesta Rockyn hahmosta muodostui sinnikkyyden, rohkeuden ja periksiantamattomuuden vertauskuva. Hieman yli puolessa vuodessa tuntemattomuudesta tähteyteen nousseesta Stallonesta tuliOrson Wellesin jaCharles Chaplinin jälkeen kolmas näyttelijä, joka on saanutparhaan miespääosan japarhaan käsikirjoituksenOscar-ehdokkuudet samasta elokuvasta.Rocky voitti lopulta kolme Oscar-palkintoa:paras elokuva,paras ohjaus japaras leikkaus.
Golden Globe -palkintotilaisuudessa Stallone joutui todistamaan, kuinka hänen pöytäänsä sijoitettu itsetyytyväinen jokuArnold Schwarzenegger sai vuoden uuden kyvyn palkinnon. Stallonea ei palkittu, mutta kunRocky julistettiin parhaaksi elokuvaksi, Stallone heitti Schwarzeneggeria kohti kukkaruukun, joka hajosi matolle.[7]
Rocky sai jatkoa vuonna 1979 elokuvallaRockyn uusintaottelu, joka nousi edeltäjänsä tavoin menestykseksi. Vuonna 1982 Stallone palasi jälleen Rocky Balboan rooliin elokuvaanTiikerinsilmä – Rocky III, ja myös ohjaten elokuvan. Samana vuonna Stallone esiintyi ensimmäisen kerranJohn Rambon roolissa elokuvassaTaistelija. Elokuvasta tuli kassamenestys, vaikka se ei muidenkaanRambo-elokuvien tavoin saavuttanut kriitikoiden arvostusta. Vuonna 1985 ilmestynyt neljäsRocky-elokuva tuotti maailmalla 300 000 000 dollaria ja siitä muodostui sekä taloudellisesti menestyneinRocky-elokuva että kaikkien aikojen menestynein urheiluelokuva.[10] Myös seuraavat elokuvatRambo – taistelija 2 (1985),Cobra (1986),Over the Top – terästäkin kovempi (1987),Rambo – taistelija 3 (1988) jaTango & Cash (1989) olivat hittejä. 1990-luvun puolelle tultaessa Stallonen ikä alkoi kuitenkin vaikuttaa hänen uraansa, eikä menestys enää ollut itsestäänselvyys, mikä näkyi elokuvienRocky V,Oscar jaSeis! Tai mamma ampuu huonosta menestyksestä.
Kahden maailmanlaajuisesti menestyksekkään elokuvan jälkeen Stallonen uralle ennakoitiin uutta notkahdusta, mutta näin ei käynyt ja sitä vastoin hänen menestyksensä jatkui vuonna 1994 hänen ollessaan pääroolissaSharon Stonen kanssaMiamiin sijoittuvaa elokuvaaSpesialisti, jonka menestys maailmanlaajuisessa levityksessä oli menestykseltään hyvin pitkältiCliffhangerin luokkaa.[12]Cliffhangerin jälkeen Stallonen 1990-luvun elokuvarooleja varjostivat ainoastaan sarjakuvafilmatisointiJudge Dredd – tuomari, jossa Stallone esitti sarjakuvasankariJudge Dreddiä, sekä trilleriAmmattitappajat. MyösDaylight – paniikki tunnelissa oli hienoinen pettymys Yhdysvalloissa, mutta maailmalla elokuva keräsi suuret lipputulot.[13]
Vuonna 1997 Stallone esiintyi sheriffi Freddy Heflinin roolissaRobert De Niron jaRay Liottan rinnalla elokuvassaCop Land, jota pidetään yleisesti hänen uransa parhaimpana roolisuorituksena, minkä johdosta hänet palkittiin myös parhaan näyttelijän palkinnollaTukholman elokuvajuhlilla samana vuonna.[14] Seuraavana vuonna hän esiintyi ääniroolissa menestyksekkäässä animaatioelokuvassaAntz – Muurahaizet
2000-luvulla Stallone oli pääosassa vuoden 1971Tappakaa Carter -elokuvansamannimisessä uusintaversiossa sekä kohtalaisesti menestyneessä trillerissäD-Tox, joka oli virunut tuotantoyhtiön hyllyllä jo useamman vuoden ennen ilmestymistään. Vuonna 2001 valmistui Stallonen itsensä kirjoittama ja näyttelemä ralliautoilun maailmaan sijoittuvaDriven, jonka ohjasiCliffhangerin tapaisesti Renny Harlin. Elokuva ei kuitenkaan menestynyt ja sitä pidetään yhtenä Stallonen uran pahimpana epäonnistumisena. MyösAngelon kosto jaShade olivat epäonnistuneempia julkaisuja, kun taasSpy Kids 3 – Peli on pelattu oli maailmanlaajuinen menestys vaikkakin Stallone ei poikkeuksellisesti esiintynyt sankarihahmona vaan itselleen epätavallisemmassa roolissa elokuvan päävastustajana.
Vuonna 2005 Stallone kertoi tekevänsä kuudennenRocky-elokuvan, jaRocky Balboaksi nimetty elokuva saikin ensi-iltansa joulukuussa 2006. Samaan aikaanRocky Balboan kanssa Stallone paljasti neljännenRambo-elokuvan ilmestyvän elokuvateattereihin parin vuoden sisällä, ja elokuvasarjan neljäs osaRambo sai ensi-iltansa vuonna 2008.
Stallonen ohjaama, käsikirjoittama ja näyttelemä uusi toimintaelokuvaThe Expendables sai ensi-iltansa vuonna 2010. Elokuva oli menestyksekäs julkaisu ja se tuotti maailmanlaajuisesti yhteensä 274 470 394 dollarin lipputulot. Elokuvaa kuvattaessa Stallone sai niskaansahiusmurtuman, kun hän kuvasi kamppailukohtausta entisen painijan,Steve Austinin kanssa.[15] Onnettomuuden vuoksi hän joutui myöhemmin käymään läpi mittavan leikkauksen, jossa hänen operoituun niskaansa laitettiin metallilaatta.[15] Vuoden 2011 puolella käsikirjoittajaMarcus Webb haastoi Stallonen oikeuteen väittäen, että StallonenThe Expendablesiin kirjoittama käsikirjoitus oli suora kopio WebbinThe Cobra Caper -elokuvaa varten kirjoittamasta käsikirjoituksesta.[16] Vuonna 2011 ensi-iltansa saaneessa elokuvassaZookeeper Stallone oli jälleen ääniroolissa.
The Expendablesin jatko-osa,The Expendables 2 valmistui vuonna 2012 ja oli edeltäjänsä tapaan menestys lipunmyynnissä tuottaen maailmalla yli 312 miljoonan dollarin lipputulot.[17] Samana vuonna Stallone palasi jälleen Rocky Balboan pariin aloittaessaan työnteon Rocky-aiheisessa musikaalissaRocky - Das Musical,[18] jota esitetäänSaksanHampurissa sijaitsevassa Operettenhaus-teatterissa. Juoneltaan musikaali pohjautuu hyvin tarkasti ensimmäiseenRocky -elokuvaan.
Stallone markkinoimassaThe Expendables 3 -elokuvaa Cannesissa vuonna 2014.
Stallonen elokuvaBullet to the Head sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa helmikuussa 2013.[19] Vuoden 2013 aikana hän esiintyi myösArnold Schwarzeneggerin kanssa elokuvassaEscape Plan jaRobert De Niron kanssa jälleen Stallonelle ominaiseen aihepiiriin eli nyrkkeilyyn keskittyvässä elokuvassaLegendat kehässä.The Expendables 3 sai ensi-iltansa 2014, minkä jälkeen Stallone on työstänytThe Expendables 4:ää.[20] Vuonna 2015 ensi-iltansa sai seitsemäs Rocky-elokuva,Creed: The Legacy of Rocky, ja Stallone voitti sillä Golden Globe -palkinnon. Vuonna 2018 ilmestyivät kolme elokuvaa, joista kaksi julkaistiin suoraan DVD:lle ja Blu-ray:lle:Escape Plan 2: Hades jaBacktrace. Marraskuussa ensi-iltansa sai Creed -elokuvan jatko-osaCreed II, jossa nähtiin myös Dolph Lundgrenin esittämä hahmo Ivan Drago. Heinäkuussa 2019 julkaistiin Escape Plan -elokuvan kolmas osaThe Extractors.Rambo-sarjan viides osaRambo: Last Blood sai ensi-iltansa syyskuussa 2019.
KunThe Suicide Squad: Suicide Mission nousi Yhdysvaltain katsojatilaston kärkeen vuonna 2021, Stallonesta tuli ensimmäinen näyttelijä, jolla on ollut maan katsotuin elokuva kuudella peräkkäisellä vuosikymmenellä.[21]
Vuonna 2022 Stallone teki ensimmäisen televisioroolinsa yhdeksänosaisessa rikosdraamasarjassaTulsa King.[22] Sarjan toinen kausi alkoi 15. syyskuuta 2024.
Stallone avioitui vuonna 1974 Sasha Czackin kanssa ja muutti vaimonsa kanssa Kaliforniaan.[23] Vuonna 1985 päättyneessä liitossa syntyi kaksi poikaa,Sage Stallone (k. 2012) ja Seargeoh Stallone.[23] Erottuaan Czackista Stallone meni naimisiinBrigitte Nielsenin kanssa. Avioliitto päättyi vuonna 1987.[24] Vuodesta 1997 lähtien Stallone on ollut naimisissa Jennifer Flavinin kanssa, ja heillä on liitostaan tyttäret Sophia, Sistine ja Scarlet.[23] Flavin jätti avioerohakemuksen Stallonesta elokuussa 2022, mutta peruutti sen syyskuussa 2022.[25][26]
↑Guinness World Records 2007, s. 182. (Elokuvat) Suomentanut Annukka Kolehmainen (sivut 148-159 Matti Kinnunen ja sivut 140-145 Juhani Kokkonen).Määritä julkaisija!ISBN 951-32-2093-1(suomeksi)
.jpg)
_-_Sylvester_Stallone_(26).jpg)
