Sylki onsuussasylkirauhasista erittyvää nestettä, joka huuhtelee suuta, tekee ruoan liukkaaksi ja hillitseebakteerien kasvua. Ihmisellä sylkeä erittyy tavallisesti puolesta litrasta yhteen litraan vuorokaudessa.
Sylki sisältää veden lisäksi erilaisia epäorgaanisiasuoloja, kutenkalsiumia,fosfaattia,fluoria jabikarbonaattia, pieniä määriäproteiinia sekä hiukanlipidejä eli rasva-aineita.[1] Etenkinmärehtijöillä on syljessään paljonureaa, jota märehtijöidenetumahoissa olevatmikrobit voivat käyttääproteiinien muodostukseen. Joillakin lajeilla, kutenvasikalla, on syljessään myöslipaasia.Lihansyöjillä ei erity lainkaantärkkelystä pilkkovaasylkiamylaasia.
Sylkeä on kahdenlaista: seroosia ja mukoosia sylkeä.[2] Seroosi sylki on vetisempää kuin mukoosi sylki ja siinä on myös vähemmänmusiineja. Seroosi sylki sisältäähiilihydraatteja pilkkovaa sylkiamylaasia, jota ei esiinny mukoosissa syljessä. Sylkiamylaasin vaikutus on melko vähäinen, koska ruoka viipyy yleensä vain hetken suussa jamahalaukkuun joutuessaan mahansuolahappo tekee amylaasin tehottomaksi. Seroosia sylkeä erittävät parilliset suuretsylkirauhaset;korvasylkirauhanen,leuanalussylkirauhanen jakielenalussylkirauhanen.
Mukoosi sylki on limaista sylkeä, joka ei sisällä amylaasia, mutta siinä on musiineja, joka liukastaa ruokapaloja ja tekee mukoosin syljen tahmeaksi. Mukoosia sylkeä erittävät suuontelon limakalvossa ja sen alaisessa kerroksessa sijaitsevat pienet sylkirauhaset sekä leuanalussylkirauhanen ja kielenalussylkirauhanen.
Aikuisen ihmisen sylkirauhaset tuottavat vuorokaudessa keskimäärin puolesta yhteen litraan sylkeä vuorokaudessa. Syljen eritys saavuttaa aikuisen tason 15 vuoden iässä, kun sylkirauhaset ovat kasvaneet täyteen mittaansa.[3] Syljestä 90 prosenttia erittyy suurista sylkirauhasista, joita on kolme paria: korvasylkirauhaset, leuanalussylkirauhaset ja kielenalussylkirauhaset.[1][3] Sylkeä erittyy myös pienistä sylkirauhasista, joita on kaikkiallaylähengitysteiden limakalvojen alueella, enitensuulaessa ja alahuulen sisäpinnalla.[1]
Syljen eritystä sääteleeautonominen hermosto siten, ettäparasympaattinen hermosto lisää seroosin syljen eritystä jasympaattinen taas mukoosin syljen eritystä.Aivosillan jaydinjatkeen alueella onsyljenerityskeskus, johon vaikuttavahaju-,maku- ja suuntuntoaistimukset.
Yöllä sylkeä erittävät lähinnä vain pienet sylkirauhaset, minkä johdosta suu voi aamulla tuntua kuivalta. Pureskelu lisää syljen eritystä.[3] Usein jopa ruoan ajatteleminen voi aiheuttaa syljen erityksen.
Syljellä on monia tehtäviä. Syljenentsyymit pilkkovat suussa olevaa ruokaa sekä liuottavat ravintoaineista makuja, jotka kielen makunystyrät aistivat paremmin kuin jos suu olisi kuiva. Sylki auttaa ruuan pureskelussa janielemisessä. Sylki myös huuhtoo suuta ja suojelee suunlimakalvoja.[1]
Sylki hajottaa ruuan mukana suuhun tulleita haitallisia bakteereita javiruksia sekä estää niiden ja muidentaudinaiheuttajien pääsyn elimistöön. Päivittäin ihmisen sylki huuhtelee suusta jahampaiden pinnoiltaruoansulatuskanavaan 2–4 grammaamikrobeja.[1]
Sylki vastustaahappohyökkäyksiä ja sitä kautta estäähampaiden reikiintymistä. Syljen ainesosat kuten fluori, kalsium, fosfaatti ja erilaiset antimikrobitekijät nopeuttavat hiilihydraattien ja bakteerien poistumista suusta, estävätpH:n laskua, lyhentävät syljen happoaikaa ja korjaavat alkavia kariesvaurioita. Sylki pystyy normaalisti estämään happohyökkäystenkiillettä tuhoavan vaikutuksen jos aterioita syödään riittävän harvakseltaan, enintään 4–6 kertaa vuorokaudessa.[1]
Syljentuotantoa voivat heikentää ja suuta kuivattaa sylkirauhasten toiminnanhäiriöt ja sairaudet sekä monet lääkkeet pitkään käytettyinä.[1]
Sylkeä voidaan kerätä diagnostisiin määrityksiin. Syljestä voidaan mitata esimerkiksi rasvaliukoistenhormonien ja lääkeaineiden pitoisuuksia sekä seurata suuninfektiosairauksia tai muita sairauksia tai fysiologisia tapahtumia kutenreumataudit,kystinen fibroosi,sarkoidoosi,diabetes,haimatulehdus,verenpainetauti,immuunipuutostilat jaovulaation ajankohdan määritys.[4]
