| Swans | |
|---|---|
 Swans vuonna 2010. | |
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1982– |
| Tyylilaji | post-punk,post-industrial,noise rock,no wave,goottirock,taiderock |
| Kotipaikka | New York,Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
|
| Entiset jäsenet |
|
| Levy-yhtiö | |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Swans on yhdysvaltalainenpost-punk-yhtye, jota johtaa laulaja, säveltäjä ja multi-instrumentalistiMichael Gira. Sen musiikin tunnuspiirteitä ovat epätavallisten soitinnusten lisäksi rituaalinomaisesti toistuvat hitaat lauluosuudet ja synkät sanoitukset. Yhtye oli alun perin aktiivinen vuosina 1982–1997 ja on ollut uudestaan toiminnassa vuodesta 2010 lähtien.[1]
Swans oli viisitoistavuotisella urallaan yksi harvoista pitkäikäisemmistäNew Yorkin 1980-luvunno wave -liikkeen yhtyeistä. Ryhmän kokoonpano vaihtui jatkuvasti, ja Giran lisäksi ainoat pysyvämmät jäsenet olivat laulaja-kosketinsoittajaJarboe ja kitaristiNorman Westberg, joista vain jälkimmäinen on mukana vuonna 2010 yhtyeen toimintaa jatkaneessa kokoonpanossa.[1]
Varhaisimmassa tunnetussa Swans-kokoonpanossa Michael Gira toimi basistina ja laulajana, Jonathan Kane soitti rumpuja ja Sue Hanel kitaraa. Yhtyeen musiikki koostui hitaista kitaravalleista, hakkaavista rummuista ja Giran huutamalla julistetuista kuolemaa ja väkivaltaa käsittelevistä sanoituksista. Inspiraationa niille mainittiinJean Genet jaMarkiisi de Sade. Hanel ei pysynyt yhtyeessä pitkään, ja Bob Pezzola korvasi hänet ennen ryhmän ensimmäisen julkaisun,Swans-EP:n äänityksiä. Hanelin soittoa kuullaan kuitenkinBody to Body, Job to Job -harvinaisuuskokoelmalla, joskaan sen kansiteksteissä ei eritellä hänen soittamiaan kappaleita.
Swans julkaistiin pienen Labor Recordsin kautta vuonna 1982. Levy eroaa selvästi yhtyeen myöhemmästä tuotannosta. Sen poukkoileva tempo ja hieman epävireiset särökitarat muistuttivatJoy Divisionin tyylistä post-punkia, kun taas lopuillaan olevanno wave -liikkeen vaikutus kuuluijazziin viittaavina soitinnuksina ja epätavallisina tahtilajeina. Eräässä haastattelussa rumpali Jonathan Kane vertasi Swansia blues-ikoniChester "Howlin' Wolf" Burnettiin: molemmat käyttivät samoilla tavoin hypnoottisesti toistuvia yksinkertaisiariffejä.
Ensimmäisellä täysipitkällä julkaisullaFilth (1983) mukana oli ensi kertaa kitaristi Norman Westberg, joka soitti sittemmin jokaisella studioalbumillaLove of Lifea lukuun ottamatta.
Swans keräsi alkuaikoinaan mainetta erityisesti äärimmäisen kovaäänisillä performansseillaan. Poliisit joutuivat keskeyttämään useita yhtyeen liian äänekkäiksi ja väkivaltaisiksi äityneitä esiintymisiä.[2] Gira kuitenkin sanoi vuoden 1996 haastattelussa, ettei kova äänenpaine koskaan ollut itsetarkoituksellista, ja kertoi vihaavansa esitysten mukana tullutta "maailman kovaäänisimmän yhtyeen" mainetta ja sen houkuttelemaa yleisöä.[3]
Vuonna 1986 julkaistuGreed oli ensimmäinen albumi, jossa laulajaJarboe oli varsinaisesti mukana. Hänen lauluaan kuullaan Giran huutamisen sijaan sekä levyn avausraidalla "Fool" että nimikkokappaleessa "Greed". Jarboen liittyminen aloitti yhtyeen aggressiivisuuden vähittäisen laantumisen. Myös pitkäaikainen basistiAlgis Kizys liittyi yhtyeeseen.
Greediä seurasi samana vuonna sen "toinen puolisko"Holy Money, jossa Jarboe oli ensi kertaa päävokalistin roolissa. Se oli samalla ensimmäinen Swans-albumi, jossa mukaan otettiin myös akustisia elementtejä. Giran sanoituksissa käsiteltiin uskonnollisia teemoja, mistä tuli toistuva aihepiiri myöhemmillä levyillä.
Children of Godin (1987) kantavana teemana oli nimenomaan uskonto. Giran mukaan tarkoituksena ei ollut niin kristinuskon pilkkaaminen kuin julistaminenkaan, vaan hän halusi tutkia uskonnollisten viestien voimaa ja toisaalta käsitellä monien henkisten johtajien tekopyhyyttä.[4] Jotkut laulut kuten raivokas "Beautiful Child" muistuttivat yhä vanhaa tuotantoa, mutta monet olivat poikkeuksellisen rauhallisia, ja levyllä kuultiin myös pianoa sekä akustista kitaraa. Näitä vastakohtaisia elementtejä yhdisteltiin peräkkäin luomaan omanlaistaan kontrastia.
Children of God -levyn jälkeen Gira ilmoitti olevansa kyllästynyt yhtyeen meluisaan ulosantiin perustuvaan maineeseen ja siihen liittyviin odotuksiin. Tämän seurauksena hän päätti edelleen keventää yhtyeen musiikkia korostamalla akustisia elementtejä ja laittamalla Jarboen päälaulajan rooliin. Kaksikko tunnusteli tätä linjaa julkaisemalla levytBlood, Women, Roses jaShame, Humility, Revenge nimelläWorld of Skin (Euroopassa Skin). Näiden kahden albumin musiikki oli hidasta, yksinkertaista ja surumielistä.
Swans jatkoi muunnostaan julkaisemallacover-singlen Joy Divisionin kappaleesta "Love Will Tear Us Apart" sekä seitsemäntuumaisena vinyylinä, CD:nä että useana eri 12-tuumaisena painoksena vuonna 1988. Osassa painoksista kappale oli Giran (punainen kansi) ja osassa Jarboen (musta kansi) laulamana. Gira on myöhemmin pitänyt julkaisua huonona ja suostui oman versionsa uudelleenpainatukseen vasta paljon Jarboen levyä myöhemmin.
Singleä seurasi kiinnitysMCA Recordsille ja siten Swansin ainoa suuren levy-yhtiön kautta julkaistu albumi,The Burning World (1989). Levyn tuottiBill Laswell, mikä muutti yhtyeen äänimaailmaa selkeästi. Giran, Jarboen ja Westbergin lisäksi studiossa soittivat nyt sessiomuusikot, ja yhtyeen aiemmin leimalliset raskaat kitaraosuudet saivat väistyäfolk- jamaailmanmusiikkivaikutteiden tieltä. Albumilla korostuivat nyt myös populaarimusiikin piirteet: kappaleissa oli puhdasta laulua, vaikka Giran tekstien aiheet käsittelivätkin edelleen masennusta, ahneutta ja epätoivoa. Levyllä on jopa cover bluesyhtyeBlind Faithin suositusta kappaleesta "Can't Find My Way Home", joka julkaistiin myös singlenä. Vaikka Swans myöhemminkin ammensi materiaalia samanlaisista akustisista tunnelmista, Gira on myöhemmin ilmaissut jyrkästi, ettei Laswellin tyyli sopinut lainkaan Swansille.[4]
Petyttyään suurten levy-yhtiöiden toimintaan Gira perusti oman levy-yhtiönsäYong God Recordsin vuonna 1990. Samana vuonna Jarboe ja Gira julkaisivat viimeisen World of Skin -albuminsaTen Songs from Another World.
1991 Young God Records julkaisi yhtyeen kokeellisen seitsemännen studioalbuminWhite Light from the Mouth of Infinity, jossa nyt itsenäisempi Swans yhdisti aikaisemman tuotannon aggressiivisia elementtejä uuteen kevyempään tyyliin. Gira myös tuotti albumin itse.
Kokeellinen linja jatkui seuraavallaLove of Life -levyllä (1992) ja siitä julkaistullaLove of Life/Amnesia -EP:llä.The Great Annihilator (1994) oli paluu yksinkertaisempaan materiaaliin.Die Tür ist Zu (1996) oli kokonaan saksankielinen kokeilu, joka kuitenkin vastaanotettiin huonosti Saksassa.[2]
Kyllästyttyään lopullisesti yhtyeen ristiriitaiseen maineeseen ja huonoon kohteluun mediassa[2][4] Gira päätti lopettaa Swansin uran julkaisemalla eeppisenSoundtracks for the Blind -tuplalevyn ja tekemällä viimeisen maailmankiertueen. Viimeisten vuosien kiertuetallenteista kerättiin livelevySwans Are Dead.
Saatettuaan Swansin tien päätökseen Gira jatkoi musiikillista uraansa perustamallaAngels of Lightin ja jatkamalla työtään Young God Recordsissa. Hän on julkaissut levyjä myös omalla nimellään jaBody Lovers/Body Haters -yhtyeen kanssa. Jarboe jatkoi soolouraansa.
Tammikuussa 2010 Gira ilmoitti kokoavansa Swansin uudestaan levyttämistä ja keikkailua varten.[1]. Swansin ensimmäinen uusi studioalbumi 14 vuoteen oliMy Father Will Guide Me Up a Rope to the Sky[5] , jonka jälkeen yhtye on keikkaillut aktiivisesti Yhdysvalloissa ja Euroopassa.[6]
