| Svenska frivilligbataljonen | |
|---|---|
 Ruotsalaisvapaaehtoinen Itä-Karjalssa Syvärillä. | |
| Toiminnassa | 1942-1944 |
| Valtio |  Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Rooli | Taistelujoukko |
| Koko | komppania |
| Sodat ja taistelut | Jatkosota Syvärin rintama Talin–Ihantalan taistelu |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia | kapteeniRickard Nilsson ratsumestariStig Mauritz Möllersvärd luutnanttiAxel Hård af Segerstad kapteeniJon Liljedahl luutnanttiOrvar Nilsson |
| Infobox OK | |
Svenska frivilligbataljonen viralliselta nimeltäErillinen Komppania oliruotsalaisista koostunut vapaaehtoisjoukkojatkosodassa. Tammikuussa 1942 Suomeen jääneistä ruotsalaisista sekä uusista tulokkaista perustettiin Erillinen Komppania (Er.K) ruotsinkieliseen17. Divisioonaan kuuluneeseenJalkaväkirykmentti 13:een. Vapaaehtoisjoukko taisteli vuodet 1942, 1943 ja alkuvuoden 1944Itä-KarjalassaSyvärillä, mistä heidät siirrettiin kesäkuussa 1944Karjalankannakselle. Siellä he osallistuivatTalin–Ihantalan taisteluihin.[1]
Suomessa taisteli kesästä aina joulukuun alkuun 1941Hangon rintamallaruotsalainen vapaaehtoispataljoona. Puna-armeijan vetäydyttyä talvisodan rauhassa sille siirtyneeltäHangon vuokra-alueelta taistelut päättyivät Hangon rintamalla ja ruotsalainen vapaaehtoispataljoona hajotettiin.[2]
Tammikuussa 1942 Suomeen jääneistä ruotsalaisista sekä uusista tulokkaista perustettiin Erillinen Komppania (Er.K) ruotsinkieliseen 17. Divisioonaan kuuluneeseenJalkaväkirykmentti 13:een (JR 13). Heidät kuljetettiinTurusta Itä-KarjalaanPodporožjeen eli suomalaisittain Koskenalaan. Heidän rintamaosansa oli Syvärin rintamallaJandebajoen linjalla kahden kilometrin mittainen rintamaosa. Sodan kestäessä komppanian kannalta ongelmaksi tuli sotilaiden väheneminen, sillä uusia vapaaehtoisia ei tullut palvelukseen riittävästi korvatakseen poistumaa. Kaikkiaan Erillisessä Komppaniassa palveli 404 vapaaehtoista - osa vain lyhyen aikaa.[3]
Neuvostoliiton aloitettua kesäkuussa 1944 suurhyökkäyksenKarjalankannaksella Erillinen Komppania siirrettiin JR 13:n mukana Syväriltä Kannakselle. Komppanian vahvuus oli tällöin vain 64 miestä, joista 53 oli ruotsalaista vapaaehtoista. Komppania osallistuiTali-Ihantalan suurtaisteluun ja koki kovia menetyksiä. Komppanian vahvuus putosi muutamassa päivässä 20 mieheen. Kaikkiaan ruotsalainen vapaaehtoiskomppania menetti 41 kaatuneena ja 84 haavoittuneena.[2]
Erillisen Komppanian lisäksi ruotsalaisvapaaehtoisia oli myös muissa sotayhtymissä eli ruotsinkielisissäJalkaväkirykmentti 24:ssä jaJalkaväkirykmentti 61:ssä. Kenttätykistössä oli noin 30 ja ilmatorjuntatykistössä 10 ruotsalaisvapaaehtoista. Lisäksi ruotsalaisvapaaehtoisia oli jatkosodan aikana panssarivaunuasentajina noin 100 ja automekaanikkoina 170. Ruotsalaisia lääkäreitä, eläinlääkäreitä ja sairaanhoitajia työskenteli Suomessa jatkosodan eri vaiheissa 210 henkilöä. Myöhemmin hoitohenkilökuntaa kotiutettiin vuonna 1943, mutta hoitoa Suomen armeijan haavoittuneille sotilaille järjestettiin sen jälkeen Ruotsissa.[2]
Kaikkiaan jatkosodan aikana Suomen armeijassa palveli 1709 ruotsalaisvapaaehtoista sotilas- ja siviilitehtävissä.[2]