Epävirallinen: Unus pro omnibus, omnes pro uno (suom.Yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta) Valaliiton perustuslain alkulause: Im Namen Gottes des Allmächtigen! (suom.Kaikkivaltiaan Jumalan nimeen!)[9]
Sveitsi onliittovaltio, joka koostuu 26kantonista. Sen naapurimaat ovat pohjoisessaSaksa, etelässäItalia, idässäItävalta jaLiechtenstein sekä lännessäRanska. Sveitsillä ei virallisesti ole pääkaupunkia, muttaBern, joka on maan viidenneksi suurin kaupunki, toimii de facto pääkaupunkina.[10] Suurin kaupunki väkiluvultaan onZürich, jossa asuu noin 400 000 ihmistä.
Sveitsi onsisämaavaltio, joka jakautuu maantieteellisesti kolmeen alueeseen:Alppeihin,Sveitsin Mittellandiin jaJuravuoristoon. Sveitsin pinta-ala on 41 290 neliökilometriä. Sveitsissä on 8,6 miljoonaa asukasta. Väestö on pääosin keskittynyt Mittellandin alueelle, jossa myös suurimmat kaupungit sijaitsevat. Niihin kuuluu kaksimaailmankaupunkia,Zürich jaGeneve.
Sveitsi on yksi maailman vauraimmista maista. Sen bruttokansantuote asukasta kohden on niin ikään maailman huippua, noin 96 000 dollaria vuonna 2022. Keskimääräinen vauraus henkeä kohden on Sveitsissä selvästi maailman suurin (587 000 dollaria vuonna 2014).[11]Maailman talousfoorumi on valinnut Sveitsin useasti maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi, viimeksi vuonna 2014.[12]
Sveitsi jakautuu kolmeen kieli- ja kulttuurialueeseen:saksankieliseen,ranskankieliseen jaitaliankieliseen. Näiden lisäksi muutamassa alppilaaksossa puhutaanretoromaanin kieltä. Siten Sveitsin väestö, toisin kuin useimpien muiden Euroopan maiden väestö, ei muodosta etnisesti tai kielellisesti yhtenäistäkansakuntaa. Yhteinen identiteetti perustuukin yhteiseen historiaan, yhteisiin arvoihin ja Alppeihin liittyvään symboliikkaan.
Sveitsin topografinen kartta. Juravuoret sijaitsevat maan luoteisrajalla, Alpit kohoavat etelässä ja kattavat yli puolet Sveitsin pinta-alasta. Mittelland jää niiden väliin.Alppitähti eliEdelweiss.
Metsien ja niittyjen peittämät Juravuoret laskeutuvat luoteesta jyrkästi Sveitsin Mittellandiin, joka ulottuu noin 50 kilometriä leveänä vyöhykkeenäGenevenjärvestäBodenjärveen. Kaikki suuret kaupungit ja pääosa väestöstä keskittyvät tälle alueelle. Keskimaa on noin 400–900 metriä korkeaa, mutta siitä kohoaa muutamia korkeita huippuja. Järvistä ovat suurimpia Genevenjärvi, Bodenjärvi jaNeuchâtelinjärvi.[13]
Sveitsin maisemaa hallitsevat Alpit, jotka kulkevat maan läpi. Sveitsi kattaa noin 20 prosenttia Alpeista, jotka taas käsittävät noin 60 prosenttia maan pinta-alasta. Sveitsissä sijaitsee noin 100 vuorenhuippua, jotka ovat lähes tai yli 4 000 metriä korkeitamerenpinnan tasoon nähden. Korkein kohta onDufourspitze, 4 634 metriä, joka sijaitsee Lounais-SveitsinValais’n Alpeilla, Italian rajalla. Muutkin Sveitsin korkeimmat huiput sijaitsevat lähinnäRhônen laakson eteläpuolisilla Valais’n Alpeilla. Näiden pohjoispuolella ovatBernin Alpit, joiden huipuista osa niin ikään saavuttaa yli 4 000 metrin korkeuden.[14]
Ilmastonsa puolesta Sveitsi voidaan jakaa neljään vyöhykkeeseen: Alppien eteläpuoleen, Alppeihin, Mittellandiin ja Juravuoristoon. Alppien eteläpuolisessa osassa vallitseevälimerenilmasto. Kesällä sää muistuttaa muuten Italiaa, mutta sateet ovat yleisempiä ja voivat olla rankkojakin. Talvella pitkät pakkasjaksot ovat harvinaisia. Alppien alueella korkeuseroista johtuvat lämpötilojen ja sademäärien vaihtelut ovat suuria. Talvisin laaksoissa on useinsumuista, mutta ylhäällä rinteillä aurinkoista. Kesällä pilvet voivat ympäröidä vuorenhuiput, kun taas laaksoissa on aurinkoista. Paikalliset laaksotuulet ovat voimakkaita. Alpeilta puhaltaa usein keväisin lämmin ja kuivaföhntuuli. Mittellandissa on talvisin kylmää, usein sumuista ja varsin lumista. Kesällä on lämmintä mutta melko sateista. Juravuoret ovat korkeudeltaan vain puolet Alpeista, mutta niiden rinteet ovat jyrkkiä. Siellä sataa paljon enemmän kuin keskitasangolla. Lumi pysyy vuorilla pitkään, ja laaksoissa on talvella joskus erittäin kylmää purevien laskutuulten takia.[16]
Juravuorilla ja Mittellandissa kasvaa lehtimetsiä 600–1 000 metrin korkeudelle ja Alpeilla 1 400 metrin korkeudelle. Niiden yläpuolella on havumetsiä 1 500–2 400 metrin korkeudelle. Ylinnä on alppiniittyjä. Pysyvän lumen raja on noin 3 000 metrissä.
Sveitsissä on noin 1 600 eri tavalla suojeltua luontokohdetta. Laajoja suojelualueita on kaikkiaan 18, ja niiden yhteispinta-ala on 6 109 neliökilometriä eli noin 15 prosenttia maan pinta-alasta. Suojelualueet on määritelty kolmeen luokkaan.[17]Kansallispuistoja on yksi,Sveitsin kansallispuistoEngadinissa; alueellisialuonnonpuistoja on 10 ja luontokokemuspuistoja yksi. Ennen puistoksi nimeämistä alueet ovat puistoehdokkaita. Näitä alueita on kuusi (tammikuu 2012).[18]
Vanhimmat ihmisasutuksen merkit Sveitsissä ovat 150 000 vuoden takaa, ja vanhin sieltä löytynytpiikivinen työkalu on arvioitu sadantuhannen vuoden ikäiseksi. Tunnetuin esihistoriallinen löytöpaikka onCotencherin luola, jonneneandertalinihmiset jättivät kivisiä työkaluja 60 000 vuotta sitten. Vanhimmat jäänteet maataloudesta on ajoitettu 5300-luvulle eaa.Kupari otettiin käyttöön noin 3800 eaa.,pronssi 1 500 vuotta myöhemmin, jarautakausi alkoi Sveitsissä noin 800 eaa.[19]
Roomalaiset kutsuivat nykyistä Sveitsin aluetta nimelläHelvetia. Siellä asui kaksi kelttiheimoa,helvetialaiset jaraetialaiset. Roomalaiset valloittivat alueen gallialaissodissa 58 eaa. ja hallitsivat sitä 400-luvulle asti. Rooman vallan luhistuttua alueen itäosan valtasivatalemannit, länsiosanburgundit.[20]
Vuonna 1291 kolme metsäseutua,Uri,Schwyz jaUnterwalden solmivatvalaliiton ja yhdistivät voimansa taistelussaHabsburg-sukua vastaan. Valaliiton perustamispäivänä pidetään perinteisesti 1. elokuuta 1291, jota vietetään Sveitsin kansallispäivänä.[21]Morgartenin taistelussa vuonna 1315 liittolaiset löivät Habsburgien joukot, jotka olivat tulleet puolustamaanEinsiedelnin luostaria, jonka Schwyzin maanviljelijät olivat vallanneet.[22]
Liitto sinällään oli yksi lukuisista tuonaikaista kaupunkien ja muiden alueiden muodostamista liitoista, eikä sen tavoitteena ollut itsenäisyys, vaan turvata alueen asema epävakaana aikanaSaksan kuninkaanRudolf I Habsburgilaisen kuoltua. Ajatus yhtenäisestä Sveitsistä alkoi syntyä huomattavasti myöhemmin. Laajempaan tietoisuuteen tarina valaliiton perustamisestaVierwaldstättersee-järven rannalla sijaitsevallaRütlin niityllä vannotulla juhlallisella valalla (rütlischwur) levisi vastaFriedrich Schillerin näytelmän ”Wilhelm Tell” (1804) myötä.[23]
1300-luvulla liitto alkoi laajentua, kunLuzern liittyi siihen 1322.Zürich seurasi vuonna 1351,Zug vuonna 1352 jaBern vuonna 1353.Glarus otettiin mukaan vähäisemmin oikeuksin vuonna 1352. Kyse oli siis kaupunkien ja laaksojen muodostamasta liitosta, eikä se ollut yhtenäinen vaan muodostunut joukosta erillisiä liittosopimuksia yksittäisten osallisten välillä.[24]
Myöhäiskeskiajalla liittolaiset joutuivat uusiin konflikteihin Habsburgien kanssa: itävaltalaiset voitettiinSempachin taistelussa vuonna 1386.[21] Lisäksi valaliiton sisällä käytiinVanha Zürichinsota vuosina 1449–1450 ja 1474–1478 valaliittolaiset osallistuivatburgundilaissotiin.Svaabilaissodan (1499) myötä valaliittolaiset (’Yläsaksan liitto’) saavuttivatBaselin rauhassa käytännössä itsenäisen aseman keisarikunnasta.Reformaation aikana liitto rakoili osan kantoneista liityttyäUlrich Zwinglin jaJean Calvinin johtamaan reformaatioon osan pysyttyä katolilaisina. Uskonriita johtisisällissotaan, ja vuoden 1531 rauhassa päädyttiin kompromissiin: Zürich, Bern, Basel, Schaffhausen ja osia Graubündenistä reformoitiin; Luzern, Zug, Solothurn ja Fribourg pysyivät katolisina.[25]
Kolmikymmenvuotisen sodan päättäneenWestfalenin rauhan yhteydessä vuonna 1648 muut eurooppalaiset valtiot tunnustivat Sveitsin suvereniteetin ja itsenäisyyden keisarikunnasta.Ranskan vallankumouksen sotien yhteydessä Sveitsi jäi Ranskan ja Itävallan armeijoiden väliin ja joutui valloitetuksi. Siitä tehtiinHelvetian tasavalta vuonna 1798. Tämä Ranskanvasallivaltio lakkautettiin muodollisesti vuonna 1803.[26]Wienin kongressi (1815) palauttiNapoleonin häviön jälkeen Sveitsin itsenäisyyden. TällöinValais’n,Neuchâtelin jaGeneven kantonit liittyivät Sveitsiin ja määrittivät sille maan nykyiset rajat. Wienin kongressissa myös Euroopan suurvallat tunnustivat maan puolueettomuuden.[21]
Vuonna 1847 sisällissota puhkesi jälleen katolisten ja protestanttisten kantonien välillä (Sonderbundskrieg). Se kesti kuitenkin vain kuukauden ja kuolonuhrien määrä jäi alle sataan. Sveitsi välttyi mullistuksilta ”Euroopan hulluna vuonna” 1848, mutta sääti kuitenkin perustuslain, joka otti käyttöönkansanäänestykset tärkeimmistä laeista, siirsi puolustuksen, kaupan ja lakiasiat liittovaltiolle ja jätti muut asiat kantonien omaan päätäntävaltaan. Vuonna 1874 perustuslaki uudistettiin täysin,[21] minkä jälkeen se pysyi pienin muutoksin voimassa vuoteen 1999 saakka.[27]
Sveitsi on tunnettu puolueettomuudestaan eikä se osallistunut kumpaankaan maailmansotaan. Ensimmäisen maailmansodan aikana se organisoiPunaisen Ristin toimintaa. Vuonna 1920 maa liittyiKansainliittoon.YK:n jäsenyyttä harkittiintoisen maailmansodan aikana ja vuonna 1986, mutta vasta vuoden 2002 täpärän kansanäänestyksen jälkeen Sveitsi liittyi YK:hon.[28] Sitä ennen Sveitsi oli liittynytEFTAan vuonna 1959 jaEuroopan neuvostoon 1963, ja vuonna 1972 se solmi vapaakauppasopimuksenEEC:n kanssa.[20]
Sveitsin talouskasvu alkoi 1900-luvun alussa. Tekstiileitä valmistettiin aluksi lähinnä kotiteollisuuden keinoin.[29] Toisen maailmansodan jälkeen talous kasvoi voimakkaasti. 1970-luvulle asti tärkein sektori oli teollisuus, etenkin kellojen ja koneen osien valmistus. Maahan tuli vierastyöläisiä etenkin Italiasta. 1970-luvulla palvelusektori ohitti teollisuuden merkityksen.[30]
Sveitsin hallintojärjestelmä on ainutlaatuinen maailmassa. Sveitsillä ei ole varsinaistavaltionpäämiestä, vaan toimeenpanovaltaa käyttää seitsenjäseninenliittoneuvosto, jonka puheenjohtajaksi, liittopresidentiksi, valitaan yksi jäsenistä yksivuotiselle kaudelle.[31]
Kaksikamarinen parlamentti eliliittokokous hallitsee yhdessä kansanäänestyksissä äänestävien sveitsiläisten kanssa. Liittokokouksella on oikeus lainsäädäntöön, mutta suuri osa laeista käy läpi hyväksymisprosessinkansanäänestyksessä. Kansallisneuvoston eli alahuoneen 200 jäsentä valitaan pääosinsuhteellisella vaalilla. Poikkeuksen muodostavat kuusi vähäväkistä kantonia, joista valitaan vain yksi edustajaenemmistövaaliperiaatteella. Ylähuoneen 46 jäsentä – yksi entisistä puolikantoneista ja kaksi muista kantoneista – valitaan suoralla enemmistövaalilla. Toimikausi on molemmissa kamareissa neljä vuotta.[32][33][34]
Sveitsin naiset saivatäänioikeuden liittovaltion vaaleissa vuonna 1971, yhtenä viimeisimmistä valtioistaEuroopassa. Vielä vuoden 1959 kansanäänestyksessä äänioikeus tyrmättiin 67 prosentin äänestäneistä vastustettua lainmuutosta. Kantonitasolla naisten äänioikeus ulottui koko Sveitsin kattavaksi vuonna 1990, jolloinAppenzell Innerrhodenin naiset saivat äänioikeuden liittovaltion tuomioistuimen tulkittua paikallisen lainsäädännön perustuslain vastaiseksi.[35]
Landsgemeinde on vanha suoran demokratian muoto. Sitä harjoitetaan vielä kahdessa kantonissa.[36]
Sveitsin kansalaiset elävät kolmen toimivallan eli kunnan, kantonin ja valaliiton lainsäädännön vaikutuksessa. Jo valaliiton perustuslaissa vuonna 1848 määriteltiinsuoran demokratian järjestelmä (jota kutsutaan joskus vain puolittain suoraksi tai edustukselliseksi suoraksi demokratiaksi, koska sitä täydentävät tavallisemmatparlamentaarisen demokratian instituutiot). Suoran demokratian välineet (kansalaisoikeudet,Volksrechte,droits civiques) ovat valaliiton tasolla oikeus tehdä perustuslakialoite ja oikeus kansanäänestykseen (referendum). Molemmilla voidaan kumota parlamentin tekemiä päätöksiä.[37][38] Vastaavat menetelmät ovat käytössä myös kantonien ja kuntien tasolla.
Vaatimalla lain valaliiton laajuiseen kansanäänestykseen ryhmä kansalaisia voi kyseenalaistaa parlamentin jo hyväksymän lain, jos se saa kerättyä lakia vastaan vähintään 50 000 allekirjoitusta 100 päivän aikana.[37] Tällöin sovitaan maanlaajuinen äänestyspäivä, jolloin äänioikeutetut päättävät lain lopullisesta hyväksymisestä määräenemmistöllä. Äänestys voidaan toteuttaa myös kahdeksan kantonin yhteisestä vaatimuksesta.
Samoin perustuslakialoite sallii kansalaisten äänestää valaliiton tasolla lisäyksestä perustuslakiin, jos he saavat kerättyä 18 kuukauden sisällä 100 000 äänioikeutetun allekirjoitukset lisäyksen puolesta.[37] Parlamentti voi tehdä ehdotetulle lisäykselle vastaehdotuksen, jolloin äänestäjien täytyy vaalipäivänä merkitä äänestyslippuun sekä ehdotuksen että vastaehdotuksen kohdalle, kannattavatko he niitä ja lisäksi merkitä, kumpaa ehdotusta he kannattavat, jos molemmat hyväksytään. Perustuslain lisäykset täytyy hyväksyä kaksinkertaisella enemmistöllä (valaliiton laajuinen kansanäänestys ja enemmistö eri kantonien äänestystuloksista).[39]
Kantonien ja kuntien tasolla voidaan vastaavalla tavalla äänestää muutoksista lakeihin ja lisäksi myös muun muassa taloudellisista päätöksistä, kuten muutoksista verotukseen tai suurista julkisista rakennusprojekteista. Äänestykseen vaadittavien allekirjoitusten määrä vaihtelee paikallisesti.[40]
Sveitsi on pitkään välttänyt joutumasta liittoihin, jotka voisivat vaatia suoria sotilaallisia, poliittisia tai taloudellisia toimia. Maa on ollut käytännössä puolueeton vuodesta 1515. Muut eurooppalaiset suurvallat tunnustivat sen puolueettomuuden jo Napoleonin sotien jälkeen vuonna 1815.[42] Sveitsistä tuliYhdistyneiden kansakuntien jäsen vasta 10. syyskuuta 2002. Maaliskuussa 2002 järjestetyssä kansanäänestyksessä 54 prosenttia kansalaisista oli äänestänyt liittymisen puolesta.[43] Sveitsillä on diplomaattisuhteet lähes kaikkien valtioiden kanssa, ja historiallisesti maa onkin toiminut usein välittäjänä kansainvälisissä kiistoissa.[44] Maa ei kuuluEuroopan unioniin; sveitsiläiset ovat hylänneet liittouman jäsenyyden aiheeseen liittyvissä kansanäänestyksissä. Sveitsi on kuitenkin tehnyt EU:n kanssa useita alakohtaisia kahdenvälisiä sopimuksia.[45]
Helmikuussa 2022 Sveitsi luopui puolueettomuudestaan ja asetti pakotteita Venäjälle. Näihin sisältyi kaupan rajoitteita, venäläisten varojen jäädytystä ja pankkisektorin pakotteita, sekä maahantulon rajoituksia ja ilmatilan sulkeminen.[46]Sveitsin pankeissa jäädytettiin 7,5 miljardia frangia varoja.[47]Pakotteet asetettiin Yhdysvaltain ja EU:n painostuksesta ja oman kansalaismielipiteen vuoksi.[48]Useat ulkomaalaiset asiakkaat ovat huolestuneet kehityksestä ja siirtäneet varmuuden vuoksi varojaan Hongkongiin, Singaporeen ja Dubaihin.[49][50]
Sveitsin asevoimat muodostuvatmaavoimista jailmavoimista (Schweizer Luftwaffe).[58] Vuodesta 2005 Sveitsin asevoimat on tukenut EU:n rauhanturvaajienEUFOR-missiota Bosnia-Herzegovinassa Cougar-helikoptereillaan.[59] Syyskuussa 2014 järjestetyssä kansanäänestyksessä yli 73 prosenttia äänestäjistä kannatti asevelvollisuuden säilyttämistä.[60]
Kantonit järjestävät kutsunnat, ja kirjalliset ohjeet palveluksesta armeijassa, väestönsuojelussa tai siviilipalveluksessa lähetetään kaikille 16-vuotiaille, myös naisille. Täytettyään 18 vuotta miehet ja vapaaehtoiset naiset osallistuvat yhden päivän kestävään tiedotustilaisuuteen, jossa kerrotaan eri vaihtoehdoista suorittaa asevelvollisuus. Palvelus suoritetaan joko aseellisena maa- tai ilmavoimissa, siviilipalveluksena tai väestönsuojelussa. Ne, jotka eivät suorita mitään edellä mainituista, maksavat kolmen prosentin suuruista lisäveroa 30-vuotiaaksi asti, pois lukien vakavastivammaiset.[60]
Sveitsiläisistä miehistä noin 60 prosenttia suorittaa varusmiespalveluksen. Sveitsissä on panostettu paljon väestönsuojeluun. Väestönsuojatilat ovat korkealuokkaisia, ja noin 17 prosenttia asevelvollisista koulutetaan väestönsuojelutehtäviin.[60]
Sveitsin armeijalla on ainutlaatuinen käytäntö aseiden suhteen. Maan armeija perustuu järjestelmään, jossa reserviläiset säilyttävät henkilökohtaista asettaan kotona myös varusmiespalveluksen jälkeenkertausharjoitusten välisenä aikana.[61] Itse varusmieskoulutus muodostuu yhdestä 90 päivän peruskoulutusjaksosta ja sen jälkeen noin kolmen viikon kertausjaksoista kahden vuoden välein 42 ikävuoteen asti. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että suurella osalla alle 42-vuotiaista miehistä on kotonaanrynnäkkökivääri.[62] Vuodesta 2007 ammuksia ei kuitenkaan enää säilytetä kotona joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.[63] Maassa ei ole valtakunnallista aserekisteriä, mutta arvioidaan, että kodeissa on 2–3 miljoonaa ampuma-asetta.[64]
Sveitsin valaliitto koostuu 26 kantonista.[37] Kantonit koostuvat yhteensä 2 212 kunnasta,[65] ja lisäksi kantoneihin kuuluu 43 vesialuetta ja yksi maa-alue, jotka eivät kuulu mihinkään kuntaan (1. tammikuuta 2019)[66]. 18 kantonissa on myös hallinnollinen välitaso, jonka nimi vaihtelee kantonista toiseen. Saksankielisissä kantoneissa hallintoalueen nimi on yleisimminBezirk (myösAmtsbezirk,Wahlkreis taiLandesteil), ranskankielisissädistrict (myös retoromaaniksi Graubündenissä) ja italiankielisissädistretto. Hallintoalueita on kaikkiaan 148 (1.1.2013).[67]
*Näillä entisillä puolikantoneilla on liittokokouksessa vain yksi edustaja kahden sijaan.
Kantonien asema on määritelty Sveitsin perustuslaissa, ja ne ovat muiden valtioiden osiin verrattuna hyvin itsenäisiä. Kaikki kantonit ovat valaliiton perustuslain mukaan tasaveroisia. Jokaisella kantonilla on oma perustuslakinsa, oma parlamenttinsa, hallintonsa ja oikeusistuimensa. Yksittäiset kantonit eroavat toisistaan kuitenkin paljon esimerkiksi pinta-alan ja asukasluvun suhteen.[36] Pienimmässä kantonissa (Appenzell Innerrhoden) on vain noin 16 000 asukasta, suurimmassa (Zürich) noin 1,5 miljoonaa. Pinta-alaltaan pienin kantoni (Basel-Stadt) on vain 37 neliökilometrin suuruinen, laajin (Graubünden) yli 7 000 neliökilometriä.[68] Sveitsin sisällä sijaitsee kaksienklaavia: Saksalle kuuluvaBüsingen ja Italialle kuuluvaCampione d’Italia.[69]
Kuulennoilla käytetty Omega Speedmaster;Omega on merkittävä sveitsiläinen kellomerkki. Kellot ovat edelleen tunnettu vientituote.JunaBrienzjärven rannalla. Rautateillä on merkittävä osa Sveitsin liikenteessä.
Sveitsi on yksi Euroopan vauraimmista maista. Euroopan talousyhteisön jäsenyys hylättiin kansanäänestyksessä joulukuussa 1992,[28] mutta Sveitsi on avannut kauppaansa bilateraalisilla sopimuksilla.Maailman talousfoorumi (WEF) on useasti arvioinut Sveitsin maailman kilpailukykyisimmäksi valtioksi, muun muassa syksyllä 2011. Arvio perustuu sekä julkisiin tunnuslukuihin että yritysjohtajien haastatteluihin.[70] WEF on myös nimennyt maan maailmantalouden vakaimmaksi valtioksi.
Sveitsin talous perustuu koulutettuun ja erikoistuneeseen työvoimaan. Suurin sektori onpalvelusektori (vuonna 2003 noin 72 prosenttia). Teollisuuden tuotteista tunnetaan ulkomailla perinteisesti parhaitenkellot,linkkuveitset,suklaa,viinit jajuustot. Maataloudesta elantonsa hankkii vain noin viisi prosenttia väestöstä, vaikka yli puolet pinta-alasta on maatalouteen sopivaa. Sveitsi on pitkään ollut sijoittajien suosiossa tiukan pankkisalaisuuden ja valuuttansa vakauden ansiosta.Veronkierto ei monissa tapauksissa anna Sveitsissä oikeutta rikkoa pankkisalaisuutta, mikä on tuonut sveitsiläisiin pankkeihin myösrahanpesua ja varallisuuden piilottamista.[71] Vuonna 2004 sovittiin kuitenkin, että EU-kansalaisten varoja sveitsiläisissä pankeissa voidaan verottaa.[28]
Sveitsin merkittävimmät luonnonvarat ovatvesivoima,suola,puu ja maataloustuotteet. Sveitsin vuotuinen viennin arvo on noin 200 miljardia frangia. Merkittävimmät vientituotteet ovatlääkkeet javitamiinit, teollisuuden koneet ja laitteet, kellot, hienomekaniikka sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteet. Erityisesti lääketeollisuus on kasvattanut osuuttaan: sen osuus viennin arvosta nousi 10 vuodessa (vuosina 2000–2010) 17 prosentista 30 prosenttiin, ja vuonna 2010 sen arvo oli 61 miljardia frangia. Samana vuonna kelloteollisuuden viennin arvo oli 16 miljardia frangia.[72]
Energiankulutus asukasta kohti vuonna 2022 oli 101,9 miljoonaaBTU:ta, maailmassa 50:nneksi suurinta.[73] Loppukäyttäjistä suurimmat ryhmät olivat liikenne, kotitalouksien energiakäyttö ja teollisuus.[74]
Sähkö tuotetaan Sveitsissä suurimmaksi osaksi vesivoimalla (48 prosenttia) jaydinvoimalla (40 prosenttia).[73]
Vuonna 2010 Sveitsi kulutti 66,8 miljardia kilowattituntia sähköä ja tuotti 66,3 miljardia kilowattituntia. Kotitaloudet, teollisuus ja palvelut kuluttavat kukin noin kolmanneksen sähköstä.[75]
Vuonna 2003 sveitsiläiset hylkäsivät kaksi ydinvoiman vastaista lakiehdotusta:Moratorium Plus, joka olisi jatkanut uusien ydinvoimaloiden rakennuskieltoa,[76] jaStrom ohne Atom, joka olisi johtanut ydinvoimaloiden alasajoon.[77] Toukokuussa 2011,Fukushiman onnettomuuden jälkimainingeissa, Sveitsi ilmoitti ensimmäisenä Euroopan maana luopuvansa ydinvoimasta.[28]
Sveitsissä on Euroopan tihein,[41] yli 5 000 kilometrin pituinen[78] rautatieverkko, joka kuljettaa noin 450 miljoonaa matkustajaa vuosittain.[79] Vuonna 2007 sveitsiläiset matkustivat rautateitse keskimäärin 2 103 kilometrin matkan, mikä tekee heistä maailman innokkaimpia rautatiematkustajia (ennenjapanilaisia).[80] Merkittävin rautatieliikennöijä on valtiollinen rautatieyhtiöSBB-CFF-FFS. Maassa on lisäksi useita kymmeniä kapearaiteisia rautateitä ja yksityisiä rautatieyhtiöitä.[81] Esimerkiksi Graubündenin kantonissa toimiiRhätische Bahn -rautatieyhtiö, jonka verkostoon kuuluu myös kaksiUnesconmaailmanperintöluetteloon otettua rautatielinjaa.[82]AlpTransit-hankkeeseen liittyy useiden pitkien tunnelien rakentaminen Alppien läpi rautatieyhteyksien nopeuttamiseksi. Näistä pisin onGotthardin pohjatunneli.[83]
Sveitsin maantieverkon pituus vuonna 2013 on yhteensä 71 528 kilometriä. Teistä 1 812 kilometriä on valtateitä (saks.Nationalstrassen), joista 1 419 kilometriä oli moottoritietä (saks.Autobahn).[84] Moottoriteiden käytöstä veloitetaan maksu: auton tuulilasiin kiinnitetään tarra (vignette), joka on voimassa kalenterivuosittain (14 kuukautta joulukuun alusta tammikuun loppuun).[85]
Sveitsin merkittävin lentoliikenteen solmukohta onZürichin lentoasema. Vuonna 2016 lentoasemaa käytti lähes 28 miljoonaa matkustajaa. Kansainvälisiä lentokenttiä on Zürichin lisäksiGenevessä jaBaselissa.[86] Merkittävin Sveitsissä toimiva lentoyhtiö on saksalaisenLufthansan omistamaSwiss, joka seurasi konkurssiin mennyttä kansallistaSwissairia.[87]
Sveitsi on ollut jo kauan keskeinen kansainvälisen tutkimuksen maa. Se investoi 2,6 prosenttia bruttokansantuotteestaan tutkimukseen. Viime vuosina keskeisiä tutkimusaloja ovat olleetnanoteknologia,avaruustutkimus jailmastotutkimus. Monet Sveitsissä syntyneet ja asuneet tutkijat ovat saaneetNobeleita. Vuoden 1975 jälkeen fysiikan Nobelin ovat saaneet vuonna 1986Heinrich Rohrer ja vuonna 1987Alexander Müller, kun taas kemian Nobelilla palkittiin vuonna 1991Richard Ernst ja vuonna 2002Kurt Wüthrich.[88]
Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskusCERN toimii Geneven liepeillä Sveitsin ja Ranskan rajalla.[89]
Zürich on Sveitsin suurin kaupunki.Sveitsin länsipäässä sijaitseva Geneve on maan toiseksi suurin kaupunki.Glarusin reformoitu kirkko.
Sveitsissä on 8,6 miljoonaa vakinaista asukasta,[1] ja maa onkin suhteellisen tiheään asuttu. Sveitsi sijaitsee kolmen eurooppalaisen suurvallan kupeessa. Ne ovat kaikki vaikuttaneet maan kulttuuriin ja kielitilanteeseen.
Sveitsin perustuslain mukaan maassa on neljä kansalliskieltä: saksa, ranska, italia ja retoromaani[90]. Liittovaltion viralliset kielet ovat saksa, ranska ja italia, sillä täydennyksellä, ettäretoromaaninkielisellä on oikeus hoitaa virallisia asioitaan äidinkielellään. Kantonit määräävät viralliset kielensä itse.[5]
Saksaa (62,2 prosenttia väestöstä) puhutaan lähinnä maan pohjois-, itä- ja keskiosissa, ranskaa (22,9 prosenttia) lännessä,italiaa (8,0 prosenttia) etelässä ja retoromaania (0,5 prosenttia) kaakossaGraubündenin kantonissa. Myös englanti on laajassa käytössä; sitä ilmoitti käyttävänsä 5,8 prosenttia vakituisista asukkaista vuonna 2018. Muiden kielten käyttäjiä on 18,6 prosenttia[91] Saksa on ainoa virallinen kieli 18 kantonissa, ranska neljässä kantonissa (Geneve, Jura, Neuchâtel, Vaud) ja italia yhdessä (Ticino). Sekä ranska että saksa ovat virallisia kieliä kolmessa kantonissa (Bern, Fribourg, Valais). Graubündenissä on kolme virallista kieltä: saksa, retoromaani ja italia.[92] Retoromaania puhuu vain pieni vähemmistö, ja vuoteen 1996 saakka hallinnossa käytettiin vain saksaa, ranskaa ja italiaa. Kansallisella tasolla sillä ei ole juuri näkyvyyttä. Kielellä on viisi murretta, mutta virallisesti käytetään vain yhtä keinotekoisesti luotua kirjakieltä (Rumantsch Grischun).[93]
Sveitsissä puhuttu saksa kuuluualemannimurteisiin ja sitä kutsutaansveitsinsaksaksi (usein ”Mundart”). Se jakautuu edelleen useisiin pienempiin murteisiin, joiden puhujat kuitenkin yleensä ymmärtävät toisiaan. Tiedotusvälineissä ja kirjallisuudessa käytetty saksan kirjakieli,Schweizer Hochdeutsch, eroaa suuresti puhutusta kielestä ja sitä opetetaan kouluissa. Tämä saksan muoto eroaa lisäksi jonkin verranSaksassa käytetystä kirjakielestä. Samoin maan ranskankielisessä osassa on aiemmin puhuttu lukuisia murteita (patois), joista suurin osa on kuitenkin jo kuollut. Nämä murteet eivät ole ranskan vaanarpitaanin (franco-provençal) murteita. Sveitsissä käytetty ranska ei juuri eroa standardista ranskasta.[94]
Sveitsin kielitilanne on ollut keskustelunaiheena jo pitkään. Vaikka sveitsiläisillä on periaatteessa helppo pääsy muille kielialueille television ja radion kautta, muunkielisiä ohjelmia ei välttämättä juuri katsota, ja esimerkiksi kirjakaupoissa oman kielialueen ulkopuolella julkaistuja kirjoja ei ole yhtä hyvin saatavilla. Virallisissa tilaisuuksissa monet puhuvat omaa kieltään ja olettavat, että muut ymmärtävät sitä. Aina kielirajat eivät noudata maantieteellisiä rajoja; maan saksan- ja ranskankielisten alueiden välistä jakolinjaa kutsutaan vitsikkäästi nimellä ”Röstigraben” suositun ruokalajin mukaan. Jo vuonna 1850 satiirinen lehtiPostheiri yhdisti kolme virallista kieltä uudeksi sveitsin kieleksi pilaillakseen parlamentin kustannuksella:[95][96]
»Ordre du giorno: esparnissi dans les ausgabi fédérali. Un rednero ergreift la parole. Viele membri andiano dans le vorzimmero pour rauchare un cigarro; les autres lesano les zeitungen.»
Sveitsin vakinaisesta väestöstä ulkomaalaisia on noin 2,2 miljoonaa ulkomaalaista eli noin neljännes (31.12.2019). Osuus on suurin Geneven kantonissa (40 %) ja Basel-Stadtin kantonissa (37 %), pieninAppenzell Innerrhodenissa (11 %) ja Urissa (13 %).[97] Kaikista Sveitsin asukkaista, sekä vakinaisesti että tilapäisesti asuvista (yhteensä 8,4 miljoonaa vuonna 2015), ulkomaalaisten osuus oli runsas 25 prosenttia eli noin 2,1 miljoonaa.Italialaiset (noin 320 000) ovat ulkomaalaisten suurin ryhmä, heidän jälkeensä tulevatsaksalaiset (noin 310 000),portugalilaiset (noin 270 000),ranskalaiset (130 000) jakosovolaiset (110 000). Suomalaisia, ilman Sveitsin kansalaisuutta, asui maassa vuoden 2015 lopulla 4 022 henkilöä.[98][99]
2000-luvulla sveitsiläiset ja ulkomaiset instituutiot ovat ilmaisseet huolensa erityisesti Sveitsin politiikassa lisääntyneestäksenofobiasta. Tästä huolimatta ulkomaalaisten suuri osuus Sveitsin väestöstä ja maahanmuuttajien suhteellisen ongelmaton sopeutuminen maan oloihin ovat osoituksia maan avoimuudesta.[100]
Sveitsissä on tiheä kaupunkien verkko, jossa ydinkaupungit ja niitä ympäröivät pienemmät kaupungit täydentävät toisiaan muodostaen asutuskeskittymiä,agglomeraatioita. Sveitsiläisistä 73 prosenttia asui vuonna 2012 kaupunkimaisella alueella: kaupunkikeskuksissa ja niiden ympärysalueilla. Tilastollisesti määritellyissä kaupungeissa, vähintään 10 000 asukkaan kunnissa, asui 49 prosenttia asukkaista vuonna 2012.[101] Väestönkasvu on kaupungeissa pienempiä kuntia suurempaa: vuosina 2005–2015 vähintään 10 000 asukkaan kaupunkien väestö kasvoi vuosittain keskimäärin 1,1 %, alle 10 000 asukkaan kuntien vastaavasti 0,6 %.[102]
Sveitsi on muuttunut maatalousvaltaisesta maasta kaupungistuneeksi maaksi 70 vuodessa. Vuoden 1935 jälkeen kaupunkimainen rakentaminen on vaatinut lähes yhtä paljon maa-alaa kuin edellisen 2 000 vuoden aikana.Kaupunkirakenteen hajoaminen vaikuttaa pohjoisen tasankoalueen lisäksi myösJuran alueella jaAlppien reunoilla.[103]
TasankoalueSveitsin Mittelland on hyvin tiheästi asutettu – väestötiheys on noin 450 henkeä neliökilometriä kohden – ja ihmisen kädenjälki on näkyvissä kaikkialla. Tämä maa-alue on käytetty tehokkaasti hyväksi.[104] Metropolialueiden eliZürichin,Geneven–Lausannen,Baselin jaBernin painoarvo on kasvanut, ja niiden merkitys on kansainvälisesti suurempi kuin niiden asukasluvusta voisi päätellä.[105] Zürich ja Geneve ovat lisäksi menestyneet erittäin hyvin elämänlaatua mittaavissa tutkimuksissa.[106]
Sveitsissä ei ole virallista valtionuskontoa, ja perustuslaki takaauskonnonvapauden. Uskonnolliset asiat ovat kuitenkin kantonien vastuulla, ja suurin osa kantoneista Geneven ja Neuchâtelin kantoneita lukuun ottamatta tukee jotakinkristittyä kirkkokuntaa,katolista taiprotestanttista. Näitä kirkkoja ja joissakin kantoneissavanhakatolista kirkkoa jajuutalaisia seurakuntia tuetaan keräämällä kirkollisveroa seurakuntien jäseniltä ja joissakin tapauksissa myös yrityksiltä.[109] Vuoden 2021 väestölaskennassa katolisia oli 32,9 prosenttia, reformoituja 21,1 prosenttia ja muita kristittyjä oli 5,6 prosenttia väestöstä. Muslimeja oli 5,7 prosenttia, juutalaisia 0,2 prosenttia ja muita uskontoja kannatti 1,3 prosenttia väestöstä. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 32,3 prosenttia väestöstä. Viime vuosina kristittyjen osuus on ollut selvässä laskussa ja uskontokuntiin kuulumattomien osuus on ollut selvässä kasvussa.[108] Vuoden 2010Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 44 prosenttia sveitsiläisistä uskoijumalaan, 39 prosenttia jonkinlaiseen henkeen tai elämänvoimaan, 11 prosenttia ei uskonut minkäänlaiseen yliluonnolliseen voimaan ja kuusi prosenttia ei osannut vastata.[110]
Sveitsissä koulutukseen liittyvä päätöksenteko on kantonien tasolla, liittovaltiolla ei ole opetusministeriä, ja alueellisia eroja on paljon. Kouluvuoden ja koulu-uran pituus on kuitenkin päätetty liittovaltion tasolla.[111] Koulutus muodostuu neljästä asteesta: esikoulu, alakoulu, kaksivaiheinen yläkoulu, korkea-aste ja aikuisopiskelu. Ala- ja yläkoulu ovat pakollisia, ja esikoulu on useissa kantoneissa pakollinen. Yksityiskouluja on, mutta suurin osa lapsista käy julkista koulua.[112] Noin 16-vuotiaana oppivelvollisuus päättyy, ja nuoret voivat valita ammatillisen tai korkeakouluun tähtäävän opetuksen väliltä. Tämä vaihe kestää 3–4 vuotta, ja suurin osa nuorista (vuonna 2001–2002 90 % ikäluokasta) hankkii toisen asteen koulutuksen.[113] Perinteisesti alakoulussa luetaan äidinkielen lisäksi toista kotimaista kieltä. Vuonna 2000 Zürichin kantoni alkoi opettaa alakoululaisille englantia. Jotkut saksankieliset kantonit seurasivat mallia.[114]
Sveitsissä on kaksi liittovaltion ylläpitämää teknillistä yliopistoa,EPFL Lausannessa jaETH Zürich. Yliopistoja on 10, lisäksi on ammattikorkeakouluja ja opettajankoulutuslaitoksia sekä neljä muuta yliopistotason oppilaitosta.[115]
Sveitsin alueellinen kielellinen jakautuminen tekee vaikeaksi puhua yhtenäisestä sveitsiläisestä kulttuurista. Sveitsin kulttuurista traditiota leimaavat yhteydet italian-, ranskan- ja saksankielisiin naapurimaihin.[116] Myös monet ulkomaalaiset kirjailijat ja taiteilijat – kutenVoltaire,James Joyce jaCharles Chaplin – ovat asuneet tai asettuneet maahan. Muuttoliike voimistui erityisestikansallissosialismin jafasismin aikakaudella pakolaiskirjailijoiden muuttaessa Sveitsiin; heistä kuuluisin Saksasta tullut on epäilemättäThomas Mann.[117] Vastapainoksi moni sveitsiläinen taiteilija – kutenLe Corbusier,Paul Klee jaJean-Luc Godard – on jättänyt maansa viedäkseen nimensä ulkomaille. Kuvataiteilijoista kuuluisimpia ovat Klee jaAlberto Giacometti.[118] Tunnetuimpiin sveitsiläissyntyisiin arkkitehteihin lukeutuvat vuorostaan Le Corbusierin lisäksiMario Botta jaHerzog & de Meuron.[119]
Vuorilla on pitkään ollut merkittävä vaikutus sveitsiläiseen kulttuuriin. Jo keskiajalla ne toimivat esteinä, jotka sallivat pienten yhteisöjen vastustaa ulkopuolisia valloitusyrityksiä, mutta toisaalta ulkoisten uhkien ympäröimien yhteisöjen piti liittoutua toistensa kanssa suojellakseen itseään. Sveitsiläisiä onkin välillä syytetty ”käpertymisestä kerälle”; esimerkiksi sveitsiläinen kirjailijaCharles-Ferdinand Ramuz (1878–1947) piti maansa asukkaita toisaalta ”hyväkäytöksisinä, varovaisina ja tunnollisina” mutta toisaalta ”pikkumaisina”.[120] Sveitsillä ja sveitsiläisillä on kuitenkin ollut merkittävä vaikutus eurooppalaiseen kulttuuriin, ja Euroopalle yhteiset kulttuuriaallot ainakarolingisesta renessanssista jaromaanisesta arkkitehtuuristahumanismiin jareformaatioon ovat kukoistaneet maassa.[117] Laajaa kulttuurista merkitystä on ollut muun muassaZürichissä vuonna 1916 syntyneellädadaismilla.[121]
Alpeilla ja niihin liittyvällä symboliikalla on muutoinkin ollut suuri merkitys Sveitsin kulttuurille ja kansalliselle identiteetille;[120][122] nykyäänkin monilla vuoristoalueilla on vallalla talvisin eloisahiihtokeskus- ja kesäisin vuorostaanpatikointikulttuuri. Monilla alueilla on säilynyt perinteinen maanviljelys- ja paimenkulttuuri, ja kaupunkien ulkopuolella on lukemattomia pientiloja. Sveitsiläistä kansantaidetta pidetään yllä erilaisissa järjestöissä ympäri maata. Sen tärkeimpiä muotoja ovat musiikki, tanssi, runous, puukaiverrukset jakirjonta. Perinteisen sveitsiläisen musiikin symboleiksi ovat nousseetalppitorvi jajodlaus, yhdessähaitarin kanssa.[123][124]
Koska Sveitsin valaliitto oli perustamisestaan vuonna 1291 aina 1700-luvun loppuun saakka lähes kokonaisuudessaan saksankielistä aluetta, varhaisin sveitsiläinen kirjallisuus oli saksankielistä. Toisaalta ranskan vaikutus kasvoi Bernissä ja muualla jo 1700-luvun aikana, kun kieltä alettiin pitää muodikkaana. Varsinaista yhtenäistä sveitsiläistä kirjallisuutta ei ole, sillä maa koostuu useista kielialueista.[126] Sveitsinsaksalaisen kirjallisuuden klassikoihin lukeutuvatJeremias Gotthelf (1797–1854) jaGottfried Keller (1819–1890). Myöhemmin 1900-luvulla vaikuttaneita kirjailijoita olivatRobert Walser (1878–1956),Max Frisch (1911–1991) jaFriedrich Dürrenmatt (1921–1990).[127]
Merkittäviä Sveitsissä vaikuttaneita ranskankielisiä kirjailijoita olivat 1700-luvulla ja 1800-luvun vaihteessaJean-Jacques Rousseau (1712–1778) jaGermaine de Staël (1766–1817). Rousseau syntyi Genevessä, joka ei tosin tuolloin kuulunut Sveitsiin. 1900-luvulla kirjoittivatCharles-Ferdinand Ramuz (1878–1947), jonka romaanit kuvaavat ankarissa mutta kauniissa olosuhteissa asuvien talonpoikien ja vuoristolaisten elämää, jaBlaise Cendrars (s. Frédéric Sauser, 1887–1961).[128] Kuuluisin sveitsiläinen kirjallinen luomus lienee kuitenkinHeidi, tarina isoisänsä kanssa Alpeilla elävästä orpotytöstä. Se oli yksi kaikkien aikojen suosituimmista lastenkirjoista ja sen kirjoittajaJohanna Spyri (1827–1901) laati myös muita samanaiheisia teoksia.[127]
Sveitsillä ei ole suurta synnynnäistä ruokaperinnettä. Sen sijaan sveitsiläiset ateriat lainaavat parhaimmistoa ranskalaisesta, italialaisesta ja saksalaisesta keittiöstä. Sveitsiläiset juustot, kutenappenzeller,emmental,gruyère jasbrinzjuusto ovat tunnettuja maailmalla. Eri juustoista valmistetaan yhdessä valkoviinin kanssafondueta, joka tarjoillaan kulhossa ja syödään leipäkuutioiden kera. Tyypillinen sveitsiläinen juustoruoka on myösraclette, joka sulatetaan sille omistetussa pannussa ja syödään muun muassa keitetyn perunan kera.Röstit – rapeat, rasvassa paistetut, paloitellut perunat – kuuluvat sveitsinsaksalaisten kansallisruokiin.[129] Tuore kala, erityisesti ahven ja kirjolohi, on myös suosittua. Sveitsin suklaa on maailmankuulua.Mysli on lähtöisin Sveitsistä.[130]
Sveitsissä tuotetaan myös runsaastiviiniä. Merkittävimpiäviinialueita ovat lounaiset Valais’n ja Vaudin kantonit. Viljellyin punaviinirypälelajike onPinot Noir (paikallisesti saksaksiBlauburgunder). Valkoviineistä eniten viljelläänGutedel-lajiketta, jota Sveitsissä kutsutaan nimelläChasselas ja paikallisesti Valais’ssa nimelläFendant.[131] Vuonna 2004 tapahtuneen laillistamisen jälkeen maassa on jälleen alettu valmistaa myös neuchâtelilaiset juuret omaavaaabsinttia. Juoma oli alun perin kielletty kansanäänestyksessä vuonna 1908.[132] Kielto oli kirjattu vuodesta 1910 lähtien jopa liittovaltion perustuslakiin.[133]
Sveitsin perustuslaki takaa lehdistön- ja ilmaisunvapauden. Maan kansallinen uutistoimisto on ollut vuonna 1894 perustettu Schweizerische Depeschenagentur (SDA). Se tuottaa tietoja median käyttöön kolmella kielellä, saksaksi, ranskaksi ja italiaksi. SDA:n tuottamaa sisältöä ovat käyttäneet lähes kaikki Sveitsin tiedotusvälineet ja useat ulkomaiset tiedotusvälineet.[135] Taloudellisten ongelmien paineesta SDA yhdistyi vuoden 2018 alussa kuvayhtiö-Keystonen kanssa, jolloin syntyi uusi sveitsiläis-itävaltalainen uutis- ja kuvatoimistoKeystone-SDA[136].
Historiallisesti Sveitsissä on ollut maan kokoon nähden suurin määrä sanomalehtiä maailmassa, ja lähes kaikissa tärkeimmissä kaupungeissa ilmestyy ainakin paikallislehti. Vaikutusvaltaisimmat sanomalehdet ovat saksankielisetTages-Anzeiger jaNeue Zürcher Zeitung sekä ranskankielinenLe Temps. Kulttuurin monimuotoisuuden ja lukuisten alueellisten identiteettien ansiosta lehtiä on paljon, mutta monet niistä ovat pieniä. Maan kielitilanteen vuoksi Sveitsissä on saatavilla suuri määrä ulkomaisia sanomalehtiä.[137]
Sveitsin yleisradioSRG SSR on vastuussa televisio- ja radio-ohjelmien tuotannosta maan kaikilla kielillä. Sillä on studioita kaikilla kielialueilla: radio-ohjelmia tuotetaan kymmenessä eri studiossa ja televisio-ohjelmiaGenevessä,Zürichissä jaLuganossa. Laajan kaapeliverkon ansioista sveitsiläiset voivat katsoa useita ulkomaisia televisiokanavia, ja keskimääräisessä kodissa näkyykin yli 20 kanavaa.[137] Vuonna 2017 noin 94 prosenttia sveitsiläisistä käyttiInternetiä.[138] Sveitsin valaliitonlatinankielinen virallinen nimi onConfoederatio Helvetica, josta johdettua lyhennettä CH käytetään esimerkiksi valtion maatunnuksenaInternetissä.[139]
Jääkiekko on yksi maan suosituimmista joukkueurheilulajeista, joka kilpailee jalkapallon kanssa katsojamäärissä sekä TV-katsojissa.[149][150]NHL:ssä on pelannut ja pelaa yhä muutamia hyviä sveitsiläisiä jääkiekkoilijoita.[151][152]Sveitsin jääkiekkomaajoukkue pelaa korkeimmalla tasollaMM-kilpailuissa. Sveitsi on voittanut useamman kerran hopeaa sekä pronssia MM-kilpailuista.[153] Sveitsi on tällä hetkelläIIHF rankingissa eli jääkiekon maailmanrankingissa viidentenä.[154] Tunnettuja sveitsiläisiä jääkiekkoilijoita ovat muiden muassaJonas Hiller,Roman Josi jaTimo Meier.
Perinteisiin sveitsiläisiin urheilulajeihin kuuluu sveitsiläinen paini eliSchwingen. Sitä harrastetaan erityisesti maaseudulla. Vastaavanlainen perinteinen laji onHornussen, jossa kiekko lyödään mailalla ilmaan.[140]
Switzerland’s Information PortalSwissworld.org. Federal Department of Foreign Affairs, General Secretariat, Presence Switzerland. (englanniksi, saksaksi, ranskaksi, italiaksi, venäjäksi, japaniksi, kiinaksi)
↑Bundesrat (Liittoneuvoston esittely ulkoministeriön verkkosivuilla) 18.1.2019. Eidgenössisches Departement für auswärtige Angelegenheiten, EDA. Viitattu 3.10.2019. (saksaksi) + muita kieliä
↑Bundesversammlung (Liittokokouksen esittely ulkoministeriön verkkosivuilla) 27.11.2017. Eidgenössisches Departement für auswärtige Angelegenheiten, EDA. Viitattu 3.10.2019. (saksaksi) + muita kieliä
↑Wahlen 2019, Wahlwörterbuch (Vaaliterminologiaa: hakusanat Bundesversamlung, Majorzwahl, Propolzwahl, Ständeratswahl) 2019. Schweizerische Eidgenössischenschaft. Arkistoitu 5.8.2020. Viitattu 3.10.2019. (saksaksi) + muita kieliä
↑Wägli, Hans G.: Bahnprofil Schweiz. Le rail suisse en profil. CH+. (TeoksenSchienennetz Schweiz, Réseau ferré suisse erillinen liite) Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9(saksaksi, ranskaksi)
↑Statistik der Schweizer Städte 2017 (PDF) (Sveitsin tilastokeskuksen tilastokirja kaupungeista, s. 13) 10.4.2017. Bundesamt für Statistik. Viitattu 17.2.2018. (saksaksi)
.svg)
.svg)
