| Suomen ruotsalainen kansanpuolue | |
|---|---|
| Svenska folkpartiet i Finland | |
| |
| Perustettu | 1906 |
| Puheenjohtaja | Anders Adlercreutz |
| Puoluesihteeri | Fredrik Guseff[1] |
| Varapuheenjohtajat | |
| Ideologia | |
| Poliittinen kirjo | keskusta-oikeisto |
| Toimisto | Simonkatu 8 A 00101 Helsinki |
| Äänenkannattaja | Medborgarbladet |
| Jäsenmäärä | 26 482 (2013)[9] |
| Kansanedustajia | 9 / 200 |
| Europarlamentaarikkoja | 1 / 14 |
| Kunnanvaltuustot | 452 / 8 586  |
| Aluevaltuustot | 71 / 1 379 |
| Kansainväliset jäsenyydet | –Liberal International[10] –Euroopan liberaalidemokraattinen puolue |
| Naisjärjestö | Svenska Kvinnoförbundet |
| Nuorisojärjestö | Svensk Ungdom |
| Opiskelijajärjestö | Liberaalit Opiskelijat LSK |
| Kotisivu | rkp |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Suomen ruotsalainen kansanpuolue[11] (lyhenneRKP,[12]ruots.Svenska folkpartiet i Finland, lyh.SFP) onsuomalainenliberaali[4]puolue, joka edustaa pääasiassa Suomenruotsinkielistä väestönosaa elisuomenruotsalaisia. RKP:n nykyinen puheenjohtaja onAnders Adlercreutz ja puoluesihteeriFredrik Guseff.
Euroopan parlamentissa RKP kuuluuRE ryhmään. Tällä hetkellä RKP:lla on ryhmässä yksi meppi:Anna-Maja Henriksson.
RKP on saanuteduskuntavaaleissa sotien jälkeen kymmenkunta paikkaa. Suhteellisesta pienuudestaan huolimatta RKP on päässyt useinhallitukseen. Puolue on ollut mukana enemmistössä Suomen itsenäisyyden ajan hallituksista ja jokaisessa hallituksessa vuosina 1979–2015 ja vuodesta 2019 lähtien. Vuonna 2015 RKP jäiSipilän hallituksen ulkopuolelle, mikä katkaisi puolueen 36 vuoden yhtäjaksoisen edustuksen hallituksessa.[13]
RKP oli pitkään Suomen ainoa alueellinen puolue.[6]Eduskuntavaaleihin 2007 RKP osallistui vain kaksikielisissäHelsingin,Uudenmaan,Vaasan jaVarsinais-Suomen vaalipiireissä.Eduskuntavaaleissa 2011 puolueella oli ensimmäisen kerran ehdokkaitaLapin vaalipiirissä.[14]Ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluu perinteisesti myösAhvenanmaan vaalipiirin edustaja, vaikka hän ei olisikaan RKP:n kansanedustaja. RKP on osallistunut yhä useammassa vaalipiirissä eduskuntavaaleihin, mutta puolue saa pääosan kannatuksestaan perinteisiltä kannatusalueiltaan.Aluevaaleissa puolueella on ollut ehdokkaita 16 hyvinvointialueella 21 alueesta ja jokaisella ek-vaalipiirin alueella.
RKP:n nuorisojärjestö onSvensk Ungdom, opiskelijajärjestöLiberaalit Opiskelijat LSK ja naisjärjestöSvenska Kvinnoförbundet.RKP:llä on viisi piirijärjestöä, joistaHelsinki,Uusimaa,Turunmaa jaPohjanmaa toimivat vaalipiiriensä alueilla. Muissa vaalipiireissä hajanaisesti toimivia osastoja yhdistää muun Suomen piiri.[15]
RKP:n pääideologia onliberalismi. Periaateohjelmassaan (2016) RKP nostaa arvoikseen ihmisten kunnioittamisen, yksilön vapaudet ja oikeudet, tasa-arvon sekä sosiaalisen ja globaalin vastuun. RKP:n puolueohjelman prioriteetteja ovat pohjoismaisuus ja kaksikielisyys.[4]
RKP syntyiRuotsalaisen puolueen pohjalle joka puolusti pääosin ruotsinkielisen yläluokan asemaa. RKP:sta syntyi koko ruotsinkielistä väestöä puhutteleva liike. Vuonna 1919 valtiomuotokysymys johti puolueen jakautumiseen. Puolueen tasavaltalainen vähemmistö järjestäytyi ensin puolueen sisälläRuotsalaiseksi Vasemmistoksi ja sittemmin omaksi puolueeksi (1931). Nimestään huolimatta ryhmittymä oli luonteeltaan ei-sosialistinen.[16]
RKP onporvarillinen puolue, jonka sisältä löytyy niin liberaali, konservatiivinen kuin agraarikin siipi. Muihin eduskuntapuolueisiin verrattuna RKP:n ohjelmassa kielikysymys saa suurta huomiota. Monissa muissa kysymyksissä puolue on hyvin hajanainen, koska sillä on äänestäjiäpohjalaisista maanviljelijöistä eteläsuomalaisiinliberaaleihin.lähde?
.jpg)
RKP on perinteisesti kannattanut vahvaa kaksikielisyyttä (Ahvenanmaata lukuun ottamatta), pohjoismaalaistyyppistä sosiaaliturvaa, ympäristöasioiden huomioon ottamista ja ruotsinkielisen vähemmistön oikeuksien takaamista ylipäätään.Europarlamentissa RKP kuuluuEuroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään. Puolue on ollut EU-yhdentymisen kannattaja, ja kesäkuussa 2016 se asettui kannattamaan Suomen Nato-jäsenyyttä.[17]
RKP kannattaamarkkinataloutta ja vapaata kilpailua. Veronalennukset lisäisivät sen mielestä ihmisten motivaatiota käydä töissä. Ulkopolitiikassa puolue on kannattanut perinteisesti pohjoismaista yhteistyötä.lähde?
Puolueelle ominaista on ruotsin aseman kielen korostamisen lisäksiarvoliberalismi tiettyjen kysymysten kohdalla. RKP esimerkiksi kannattaa homo- ja lesbopareille yhtä laajaa adoptio-oikeutta kuin heteropareille.[18] Tähän sisältyisi myös mahdollisuus ulkoiseen adoptioon. Homoparien sisäistä adoptio-oikeutta vastaan ei äänestänyt vuonna 2009 yksikään RKP:n kansanedustaja.[19] Kuitenkin viisi RKP:n kansanedustajaa asettui tukemaanMinna Sirnön ehdottamaa seksin yleistä ostokieltoa vuonna 2006. Kolme puolueen edustajaa äänesti myös seksin myynnin kieltämisen puolesta.[20]
Astrid Thors on arvostellutnuuskan myyntikieltoa,[21] ja myös RKP:n eduskuntaryhmä on ajanut nuuskan laillistamista.[22]
Puolueen edellinen puheenjohtajaStefan Wallin on ilmoittanut RKP:n olevanperussuomalaisten vastavoima.[23]
Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa puolue vastusti talousrikosten rangaistusten koventamista. Samoissa neuvotteluissa RKP esitti harmaan talouden torjuntaa pohtineen työryhmän muistiosta poistettavaksi muun muassa kohtia, joissa viranomaisten välistä tiedonsaantia olisi vaadittu parannettavaksi ja hallintorekisteröityjä tilejä hallinnoivia pankkeja olisi velvoitettu selvittämään sijoittajien henkilöllisyys.Helsingin Sanomat piti RKP:n toimia harmaan talouden kitkemisen vesittämisenä, vaikkakin puolue sanookin pitävän talousrikollisuuden torjuntaa tärkeänä. Muistiota kommentoinut harmaan talouden tutkija Markku Hirvosen mielestä RKP:n kannat johtuivat puolueen taustavaikuttajista, kuten suursijoittajista.[24][25]
1800-luvullasvekomanian poliittiseksi ilmentymäksi perustettiinRuotsalainen puolue. Ruotsalainen puolue oli lähinnä parlamentaarikkojen ympärille muodostuva parlamentaarinen eliittipuolue, joka puolusti ruotsinkielisen yläluokan asemaa.[6][27]
Suomen muututtua demokratiaksi puolue vaihtoi nimensä Ruotsalaiseksi kansanpuolueeksi. Kunfennomania oli sivistyksellisesti radikaali, mutta poliittisesti konservatiivinen liike, perustuisvekomania pääasiassaliberaalille arvopohjalle.[28] ValtaosaLiberaalisen puolueen jäsenistöstä siirtyi Ruotsalaiseen puolueeseen 1880-luvun aikana.[29]
Ruotsalainen kansanpuolue perustettiineduskuntauudistuksen jälkeen Helsingissä20.–21. toukokuuta1906, jolloin puolueen nimi muutettiinSvenska Folkpartietiksi. RKP:n ensimmäisen tavoiteohjelman painopiste oli ruotsinkielistä väestöä koskevissa kieli- ja sivistyskysymyksissä, minkä lisäksi puolue määritteli itsensä perustuslailliseksi ja kannatti laajennettua kansanedustusta.[30]
Oleellista puolueohjelman kannalta oli nimikysymyksen ratkaiseminen kansanpuolue-ilmaisuun eikä ainoastaan kulttuuriliitoksi, jota oli myös ehdotettu. Sosiaalisen ohjelman osalta puolue päätyi väljään kompromissiin, joka yhdisti koko ruotsinkielistä väestöä mahdollisimman yhteisesti.[30] Puolueen tavoitteena oli kieliryhmän kokoaminen yhteen ja yhtenäisen puolueen rakentaminen yhteiskuntaluokkaan katsomatta ja tärkeimmäksi kysymykseksi nousi kielikysymys.[31] RKP oli alkuvuosinaan konservatiivisin ja oikeistolaisin Suomen puolueista.[32]
RKP saivuoden 1910 vaaleissa historiansa korkeimman ääniosuuden (13,5 %) ja lähes kaikkien ruotsinkielisten äänet, mutta sen jälkeen puolueen suosio on laskenut ruotsinkielisen väestöpohjan kaventuessa. Sosiaalisista kysymyksistä muodostui puolueen pitkäaikainen kiistan ja erimielisyyden aihe. Puolueen perustajajäsenAxel Lille kannatti voimakkaan vapaamielistä ja reformiystävällistä linjaa, jota mukaillen puolue tarkisti linjaansa vuoden 1914 Loviisan puoluekokouksessa. Uusi ohjelma herätti kuitenkin alusta asti vastustusta ja hajotti puoluetta, joten se poistettiin puolueen linjauksista vuonna 1917. Vuonna 1917 RKP:n ohjelma muodostui kaksitahoiseksi, jossa se liittyi toisaalta suomalais-valtakunnallisiin ja toisaalta ruotsalais-kansallisiin tavoitteisiin.[30]
Vuonna 1919 valtiomuotokysymys johti jakautumiseen RKP:ssa. Tasavaltalainen vähemmistö järjestäytyi ensin puolueen sisälläRuotsalainen Vasemmisto-fraktioksi, joka myöhemmin (1931) jakautui omaksi puolueekseen. Nimestään huolimatta ryhmittymä oli olemukseltaan ei-sosialistinen.[16] 1920-luvulla RKP:n puoluejohto joutui arvostelun kohteeksi, niin oikeistokonservatiivien kuin taloudellisten intressipiirien toimesta. Arvostelun esittäjät halusivat antaa suurempaa painoa yhteistyön muodostamiseksi suomenkielisten porvaripiirien kuin ruotsalais-kansallisten turvallisuusvaatimusten läpiviemiselle. Puolueen kiinteyttä koetteli myösAhvenanmaan kysymyksen jälkinäytös ja puolue pyrki hälventämään ristiriitoja ja vakauttamaan sisäistä tilannetta. Puolueen ohjelmiin tuli mukaan kompromissiratkaisun ajatus, jossa opposition vaatimukset pyrittiin ottamaan huomioon kuitenkin pitäen kiinni yhdistävistä ohjelmakysymyksistä. Ideologisesti katsottuna liberalismin ajatus voimistui puolueessa.[33] 1920-luvun ajanjaksolla RKP siirtyi kohtipoliittista keskustaa.[32]
Puolueen enemmistöön kuulunut oikeistosiipi tukiLapuan liikkeen kommunisminvastaisia toimia, ja liike oli voimissaan RKP:n ydinkannatusalueellaruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Talonpoikaismarssille osallistuneesta 12000:sta talonpojasta noin 2000 oli ruotsinkielisiä.
Ennen pitkää enimmäkseenIKL:n voimakkaanaitosuomalaisuuden sekääärioikeiston nousun vuoksi RKP oli valmis tekemään yhteistyötä myösSDP:n kanssa, mikä tiivistyi maltillisestaporvaristosta ja sosiaalidemokraateista muodostuneessarauhanoppositiossa. Lähentymiseen vaikutti osaltaan myösRisto Rytin sekäVäinö Tannerin poliittinen yhteistyökyky.[34]
RKP hyväksyi kesäkuussa 1964 uuden puolueohjelman, joka poikkesi suuresti edellisestä. Aktiivisimmin uuden ohjelman laatimista ajoivat puolueen nuorisojärjestön,Svensk Ungdomin, piirit. RKP:n uusi puolueohjelma poikkesi varhaisemmasta olemalla laaja, kaikkia poliittisen toiminnan alueita koskeva tavoitteiden ja vaatimusten, yhteiskunnallisten ongelmien ja niihin ehdotettujen ratkaisujen yksityiskohtainen esittely. Ohjelmassa ei myöskään rajoituta vain ruotsinkielistä kansanosaa koskeviin kysymyksiin.[35]
Ideologisesti RKP tuli varsinkin talouspolitiikan osalta lähelle kokoomuksen porvarillista näkemystä. Sosiaali- ja terveyspolitiikan osalta puolueen ohjelma sisälsi eräitä hyvinkin "vasemmistosuuntaisia vaatimuksia". Puolue tosin poisti äänestyksen jälkeen luonteensa määrittelystä sananporvarillinen, joka sillä ainoana puolueena ohjelmassa oli tähän asti vielä ollut.[36]
Sittemmin hyvin yhteistyöhaluisen linjan omaksunut puolue on pienestä koostaan huolimatta olllut yhtäjaksoisesti mukana kaikissa Suomen hallituksissa vuosien 1975 ja 2015 välillä. Kunvirkamieshallitukset jaSDP:n yksinään muodostamaPaasion II hallitus jätetään laskematta, oli RKP kaikissakokoomushallituksissa vuosien 1968 ja 2015 välillä. Kaikkiaan se on ollut mukana 49:ssä Suomen itsenäisyyden ajan 72:sta hallituksesta.[37] Ainoa RKP:tä edustanutSuomen pääministeri on ollut puolueen silloinen puheenjohtajaRalf Törngren, joka johti puolen vuoden ajanTörngrenin hallitusta vuonna 1954.[38]
Ruotsalaista kansanpuoluettaeduskunnassa edustaaRuotsalainen eduskuntaryhmä. Eduskuntaryhmä toimii RKP:n kansanedustajien sekä Ahvenanmaan vaalipiirin kansanedustajan yhteistyöelimenä. Eduskuntaryhmän merkitys eduskuntatyössä on keskeinen: kokouksissa keskustellaan ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä ja muodostetaan kantoja eduskunnan käsittelyssä olevaan asiaan. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän valtiopäiväkaudella 2019–2023 muodostaa 10 kansanedustajaa. Ryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustajaAnders Adlercreutz.
RKP:n jäsenjärjestöjä ovatSvensk Ungdom,Svenska Kvinnoförbundet jaSvenska Seniorer i Finland.[39]
RKP:n erityisyhdistyksiä ovatIntresseföreningen för barnfamiljer,Intresseföreningen för finlandssvenska teckenspråkiga,Kristet Samhällsansvar i Finland,Liberaalinen tulevaisuus,Liberalt initiativ,Multicultural Finland,Nätverk för tvåspråkiga i Finland,SFP i Bryssel,Svenska folkpartiets Moderater,Svenska framtidsförbundet jaSvenska löntagare.[39]
RKP on liitetty moniin uutisiin koskien joukkoa säätiöitä, kuten esimerkiksiKulturfonden,Svenska litteratursällskapet i Finland jaStiftelsen för det tvåspråkiga Finland.selvennä
| Lähteet:[40][41][42][43][44] |
Puolueen oman ilmoituksen mukaan vuonna 2002 RKP:lla oli 34 063 jäsentä, joista miehiä oli 17 572 ja naisia 16 491.[45] Kauppalehden mukaan vuonna 2011 RKP:lla oli 28 000 jäsentä.[46] Suomen väestöstä on ruotsinkielisiä 289 951 henkeä (5,4 %).[47]Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa RKP:n kannatus puolestaan oli 4,28 prosenttia.
Vuoden 2025 puoluebarometrissa 50 prosentilla suomalaisista oli RKP:stä kielteinen yleiskuva ja 33 prosentilla myönteinen.[48]
.svg)
RKP nousiVaasan vaalipiirin suurimmaksi puolueeksikeskustan ohieduskuntavaaleissa 2019.[49]
| Vaalit | Johtaja | Kannatus | Paikat | +/– | Hallitus | |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Äänet | % | |||||
| 1907 | Axel Lille | 112 267 | 12,6 % | 24 / 200 | UUSI | Senaatti |
| 1908 | 103 146 | 12,74 % | 25 / 200 |  1 | ||
| 1909 | 104 191 | 12,31 % | 25 / 200 |  0 | ||
| 1910 | 107 121 | 13,53 % | 26 / 200 | 1 | ||
| 1911 | 106 810 | 13,31 % | 26 / 200 | 0 | ||
| 1913 | 94 672 | 13,07 % | 25 / 200 | 1 | ||
| 1916 | 93 555 | 11,76 % | 21 / 200 | 4 | ||
| 1917 | Eric von Rettig | 108 190 | 10,90 % | 21 / 200 | 0 | Svinhufvud I/Paasikivi I/Ingman I |
| 1919 | 116 582 | 12,13 % | 22 / 200 | 1 | K. Castrén | |
| Oppositio | ||||||
| Erich | ||||||
| 1922 | 107 414 | 12,41 % | 25 / 200 | 3 | Oppositio | |
| 1924 | 105 733 | 12,03 % | 23 / 200 | 2 | Ingman II | |
| Oppositio | ||||||
| 1927 | 111 005 | 12,20 % | 24 / 200 | 1 | Oppositio | |
| 1929 | 108 886 | 11,45 % | 23 / 200 | 1 | Oppositio | |
| 1930 | 113 318 | 10,03 % | 20 / 200 | 3 | Svinhufvud II/Sunila II | |
| 1933 | 115 433 | 10,42 % | 21 / 200 | 1 | Kivimäki | |
| 1936 | Ernst von Born | 131 440 | 11,20 % | 21 / 200 | 0 | Oppositio |
| Cajander II | ||||||
| 1939 | 124 720 | 9,61 % | 18 / 200 | 3 | Ryti I/Ryti II/Rangell/ Linkomies/U. Castrén/Paasikivi II | |
| 1945 | 134 106 | 7,90 % | 14 / 200 | 4 | Paasikivi III/Pekkala | |
| 1948 | Ralf Törngren | 137 981 | 7,34 % | 13 / 200 | 1 | Oppositio |
| Kekkonen I | ||||||
| 1951 | 130 524 | 7,20 % | 14 / 200 | 1 | Kekkonen II/Kekkonen III/ Kekkonen IV/Tuomioja | |
| 1954 | 135 768 | 6,76 % | 12 / 200 | 2 | Törngren | |
| Oppositio | ||||||
| Fagerholm II/Sukselainen I | ||||||
| 1958 | Lars Erik Taxell | 126 365 | 6,50 % | 13 / 200 | 1 | Fagerholm III/Sukselainen II |
| Oppositio | ||||||
| 1962 | 140 689 | 6,11 % | 13 / 200 | 0 | Karjalainen I/Virolainen | |
| 1966 | 134 832 | 5,69 % | 11 / 200 | 2 | Oppositio | |
| Koivisto I | ||||||
| 1970 | Jan-Magnus Jansson | 135 465 | 5,34 % | 11 / 200 | 0 | Karjalainen II |
| Oppositio | ||||||
| 1972 | 130 407 | 5,06 % | 9 / 200 | 2 | Sorsa I | |
| 1975 | Carl Olof Tallgren | 128 211 | 4,66 % | 9 / 200 | 0 | Miettunen II/Miettunen III/Sorsa II |
| 1979 | Pär Stenbäck | 122 418 | 4,23 % | 9 / 200 | 0 | Koivisto II/Sorsa III |
| 1983 | 137 423 | 4,61 % | 10 / 200 | 1 | Sorsa IV | |
| 1987 | Christoffer Taxell | 152 597 | 5,30 % | 12 / 200 | 2 | Holkeri |
| 1991 | Ole Norrback | 149 476 | 5,48 % | 11 / 200 | 1 | Aho |
| 1995 | 142 874 | 5,14 % | 11 / 200 | 0 | Lipponen I | |
| 1999 | Jan-Erik Enestam | 137 330 | 5,12 % | 11 / 200 | 0 | Lipponen II |
| 2003 | 128 824 | 4,61 % | 8 / 200 | 3 | Jäätteenmäki/Vanhanen I | |
| 2007 | Stefan Wallin | 126 520 | 4,57 % | 9 / 200 | 1 | Vanhanen II/Kiviniemi |
| 2011 | 125 785 | 4,28 % | 9 / 200 | 0 | Katainen/Stubb | |
| 2015 | Carl Haglund | 144 802 | 4,9 % | 9 / 200 | 0 | Oppositio |
| 2019 | Anna-Maja Henriksson | 139 640 | 4,5 % | 9 / 200 | 0 | Rinne/Marin |
| 2023 | 133 518 | 4,3 % | 9 / 200 | 0 | Orpo | |
Huomiot
 | Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaalaajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Merkinnän syy: Kunnallisvaalit väliltä 1918 - 1920 ja 1947 puuttuvat kokonaan. |
| Vuosi | Valtuutettuja | Kannatus | |
|---|---|---|---|
| 1921 | 7 414 (porvarilliset ryhmät vaaliliitto) | 326 302 | 55,5 % |
| 1922 | 7 791 (porvarilliset ryhmät vaaliliitto) | 318 945 | 59,8 % |
| 1923 | 8 245 (porvarilliset ryhmät vaaliliitto) | 308 398 | 62,0 % |
| 1924 | 8 507 (porvarilliset ryhmät vaaliliitto) | 287 137 | 61,1 % |
| 1925 | 7 079 (porvarilliset ryhmät vaaliliitto) | 375 777 | 59,0 % |
| 1928 | 3 986 (porvarilliset ryhmät vaaliliitto) | 320 335 | 42,6 % |
| 1930 | 7 819 (porvarilliset ryhmät vaaliliitto) | 474 355 | 62,07% |
| 1933 | 7 815 (porvarilliset ryhmät vaaliliitto) | 518 258 | 62,10% |
| 1936 | 7 459 (porvarilliset ryhmät vaaliliitto) | 581 114 | 62,36 % |
| 1950 | 109 200 | 7,25 % | |
| 1953 | 120 544 | 6,85 % | |
| 1956 | 101 637 | 6,08 % | |
| 1960 | 124 024 | 6,32 % | |
| 1964 | 120 860 | 5,64 % | |
| 1968 | 754 | 126 902 | 5,60 % |
| 1972 | 647 | 130 136 | 5,20 % |
| 1976 | 673 | 126 189 | 4,70 % |
| 1980 | 676 | 128 308 | 4,68 % |
| 1984 | 701 | 137 837 | 5,11 % |
| 1988 | 712 | 139 209 | 5,29 % |
| 1992 | 664 | 133 633 | 5,02 % |
| 1996 | 671 | 129 518 | 5,45 % |
| 2000 | 644 | 113 170 | 5,09 % |
| 2004 | 636 | 124 011 | 5,19 % |
| 2008 | 511 | 119 896 | 4,70 % |
| 2012 | 480 | 117 865 | 4,70 % |
| 2017 | 471 | 125 518 | 4,9 % |
| 2021 | 463 | 121 494 | 5,0 % |
| 2025 | 452 | 112 922 | 4,7 % |
| Vuosi | Mepit | Äänet | |
|---|---|---|---|
| 1996 | 1 / 16 | 129 425 | 5,75 % |
| 1999 | 1 / 16 | 84 153 | 6,77 % |
| 2004 | 1 / 14 | 94 421 | 5,70 % |
| 2009 | 1 / 13 | 101 453 | 6,09 % |
| 2014 | 1 / 13 | 116 747 | 6,76 % |
| 2019 | 1 / 13 | 116 033 | 6,34 % |
| 2024 | 1 / 14 | 112 245 | 6,10 % |
| valitsijamiesten vaalit | ||||
|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Ehdokas | Valitsijamiehet | Kannatus | |
| 1925 | Karl Söderholm | 35 | 78 422 | 12,6 % |
| 1931 | 25 | 75 382 | 9,0 % | |
| 1937 | 25 | 102 250 | 9,2 % | |
| 1950 | 23 | 137 209 | 8,7 % | |
| 1956 | Ralf Törngren | 20 | 130 145 | 6,9 % |
| 1962 | 21 | 147 340 | 6,7 % | |
| 1968 | 15 | 111 500 | 5,5 % | |
| 1978 | Urho Kekkonen | 12 | 88 054 | 3,6 % |
| 1982 | Jan-Magnus Jansson | 11 | 121 519 | 3,8 % |
| suorat kansanvaalit | |||
|---|---|---|---|
| Vuosi | Ehdokas | Kannatus | |
| 1994 | Elisabeth Rehn | 1k 702 211 2k 1 476 294 | 1k 22,0 % 2k 46,1 % |
| 2000 | Elisabeth Rehn | 1k 241 877 | 1k 7,9 % |
| 2006 | Henrik Lax | 1k 48 703 | 1k 1,6 % |
| 2012 | Eva Biaudet | 1k 82 598 | 1k 2,7 % |
| 2018 | Nils Torvalds | 1k 44 776 | 1k 1,5 % |
| Vuosi | Valtuutetut | Äänet | |
|---|---|---|---|
| 2022 | 76 | 91 409 | 4,9 % |
| 2025 | 71 | 98 097 | 5,0 % |
Parlamenttiryhmä:Uudistuva Eurooppa -ryhmä | |||||
| Puolueet |
| ||||
| Puolueen puheenjohtajat | |||||
| Europarlamentin ryhmäpuheenjohtajat | |||||
| Komissaarit | |||||
| Hallituksien johtajat |
| ||||
