Suomen kieli elisuomi onuralilaisten kieltenitämerensuomalaiseen ryhmään kuuluva kieli, jota puhuvat pääosinsuomalaiset.Suomessa suomen kieltä puhuu äidinkielenään noin 4,7 miljoonaa ja toisena kielenään taas noin 0,5 miljoonaa ihmistä, ja puhujamäärä on laskussa. Suurimmat suomea puhuvat vähemmistöt ovatRuotsissa,Norjassa jaVenäjällä. Itämerensuomalaisista kielistä suomi on puhujamäärältään selvästi suurin[3].
Suomen kieltä puhutaan enimmäkseenSuomessa, jossa sitä puhui vuoden 2023 lopussa äidinkielenään 4,8 miljoonaa ihmistä, joka on 85 % maan asukkaista.[5] Suomenkielisten osuus Suomen väestöstä on viime vuosikymmeninä pienentynyt, sillä esimerkiksi vuonna 1980 maan väestöstä 93,5 prosenttia puhui suomea.[6] Nykyisin Suomessa on arviolta puoli miljoonaa ihmistä, jotka puhuvatsuomea toisena kielenä.[7]Suomenruotsalaisista valtaosa osaa suomea ainakin jonkin verran, sillä vain 20 prosenttia arvioi suomen kielen taitonsa heikoksi tai olemattomaksi.[8] Suomessa asuvista ulkomaalaistaustaisista arviolta kolme neljästä osaa suomea vähintään keskitasolla.[9] Suomen perustuslain mukaan maan kansalliskielet ovat suomi jaruotsi.[10]
Suomenkielisten suhteellinen määrä Suomen kunnissa vuonna 2020.[11]
Pohjois-RuotsissaTornionjokilaaksossa,Kiirunassa jaJällivaarassa puhutaanmeänkieltä, jota voidaan historiallisesta ja rakenteellisesta näkökulmasta pitää suomen kielen murteena, mutta kielipoliittisesti ja identiteettisyistä sitä pidetään nykyään erillisenä kielenä. Sillä on oma kirjakieli, joka eroaa suomen yleiskielestä. Meänkielellä on arvioitu olevan Pohjois-Ruotsissa 20 000 – 35 000 ja lisäksi muualla 15 000 – 25 000 puhujaa.[12] Ruotsissa asuu myös satoja tuhansiaruotsinsuomalaisia, jotka ovat enimmäkseen muuttaneet sinne toisen maailmansodan jälkeen. Heidän määräänsä on vaikea arvioida, koska kieltä ei Ruotsissa tilastoida. Vuoden 2015 kyselyn mukaan Ruotsissa asui 420 000 henkilöä, jotka puhuivat tai ymmärsivät suomea tai meänkieltä.[13] Sekä suomi että meänkieli ovat olleet Ruotsissa virallisia vähemmistökieliä vuodesta 1999.[14]
Norjan pohjoisosassa asuvatkveenit ovat pitäneet puhumaansa kieltä sekä suomen murteena että omana kielenään. Arviotkveenin kielen puhujien määrästä vaihtelevat 2 000 ja 8 000:n välillä.[15] Norjan kveeniliiton arvion mukaan kveenejä on noin 10 000 ja heistä 5 000 – 7 000 puhuu kieltä ainakin jonkin verran.[16] Kveenillä on Norjassa virallisen vähemmistökielen asema.[15][17]
Venäjällä perinteinen suomea puhuva väestöryhmä olivatinkeriläiset, joiden lukumäärä on kuitenkin vähentynyt, sillä nuorempi sukupolvi puhuu enimmäkseen venäjää ja monet ovat muuttaneet Suomeen.[18] MyösKarjalan tasavallassa suomalaisten määrä on vähentynyt samoista syistä, eikä suomen kielellä enää ole siellä virallista asemaa.[19] Venäjän vuoden 2010 väestölaskennassa 20 700 ihmistä ilmoitti olevansa kansallisuudeltaansuomalaisia taiinkeriläisiä[20] ja 39 000 ilmoitti osaavansa suomea.[21]
Suomalaisia on muuttanut siirtolaisiksi myös Pohjois-Amerikkaan. Muutto oli voimakkaimmillaan vuosina 1880–1930, ja sen seurauksena Yhdysvaltoihin ja Kanadaan syntyi suomea puhuvia yhteisöjä, joiden käyttämää kieltä on kutsuttuamerikansuomeksi.[22] Vuosien 2009–2013 tietojen mukaan Yhdysvalloissa suomea käytti kotikielenä 26 000 ihmistä.[23] Kanadan väestönlaskennassa vuonna 2011 suomea äidinkielenään puhui 17 000 ihmistä.[24] Näitä väestöryhmiä kutsutaanamerikansuomalaisiksi jakanadansuomalaisiksi.
Morfologisen typologian kannalta suomea pidetään useinagglutinoivana kielenä, eli kieliopilliset merkitykset ilmaistaanaffikseilla, jotka liitetään sanavartalon perään ja voidaan erottaa selvästi toisistaan: esimerkiksitalo+i+ssa+ni+kin. Agglutinaatiota on pidetty uralilaisille kielille ominaisena piirteenä. Toisaalta suomi ei ole puhtaasti agglutinoiva kieli vaan siinä on myösfleksiokielten piirteitä, koska esimerkiksi sanassavesiin sanavartalo, monikko ja illatiivi ovat sulautuneet yhteen eikä affikseja voi erottaa toisistaan.[29][30] Suomea onkin kutsuttu myös kvasiagglutinoivaksi kieleksi.[31] Suomessa alkuperäinen uralilaisten kielten agglutinaatio on kuitenkin säilynyt paremmin kuin esimerkiksi virossa.[32]Synteettisissä kielissä yhdessä sanassa voi olla paljon erilaisiamorfeemeja ja sanat ovat pitkiä, kun taasanalyyttisissä kielissä vastaavat merkitykset ilmaistaan erillisillä sanoilla. Tämän jaottelun mukaan suomi on synteettinen kieli, mikä on tyypillistä uralilaisille kielille, kun taas useimmatindoeurooppalaiset kielet ovat analyyttisia.[33]
Sanajärjestystypologia jakaa kielet sen mukaan, missä järjestyksessä subjekti, objekti javerbi ovat neutraalissa väitelauseessa. Suomi kuuluuSVO-kieliin, mikä näkyy esimerkiksi lauseessaElli suuteli Ollia. Toisaalta suomi ei ole puhdas SVO-kieli, koska sanajärjestys voi vaihdella asiayhteydestä ja painotuksesta riippuen.[34]
Suomenyleiskieli on kaikille suomen kielen puhujille yhteinen kielimuoto, joka noudattaa yleisesti hyväksyttyjä normeja. Koska yleiskieltä käytetään etenkin kirjoituksessa ja se on puhutusta kielestä selvästi erillinen kielimuoto, sitä kutsutaan myös kirjakieleksi. Puhuttua yleiskieltä käytetään lähinnä lukupuhunnassa, kun esimerkiksi valmiiksi kirjoitettua esitelmää luetaan ääneen julkisessa tilanteessa.[35][36] Lukupuhuntaa käytetään myös Yleisradion uutislähetyksissä.[37] Suomen yleiskieli perustuu vanhoihin murteisiin, ja siihen on yhdistetty tietoisesti eri murteita. Yleiskielessä on vain harvoja piirteitä, joita ei ole otettu suoraan jostain murteesta: sanaston lisäksi niitä ovat lähinnä vaind-äänne (esim. sanassapadan) ja konsonanttiyhtymäts (esim.metsä).[38]
Arkikieli on epämuodollista ja epävirallista kielenkäyttöä, joka poikkeaa neutraalista yleiskielestä jaasiatyylistä. Arkikielisyyksiä käytetään runsaasti etenkinpuhekielessä mutta nykyisin aiempaa enemmän myös kirjoitetussa kielessä. Monesta aluksi arkikielisestä sanasta on ajan myötä tullut yleiskielinen. Tällaisia ovat esimerkiksi monet lyhentymällä syntyneet sanat, muodostustavaltaan uudenlaiset sanat ja toisesta kielestä mukautetut sanat.[39]
Puhuttu suomen kieli on usein niin sanottua yleispuhekieltä, joka eroaa yleiskielen normeista mutta ei sisällä millekään murteelle tai alueelle tyypillisiä piirteitä. Puhekielessä tavallista koko Suomessa on esimerkiksia:n jaä:n katoaminenolla- jaei-sanojen edellä:meill-oli,siin-ei. Myösi katoaa yleisesti sekä sanan lopustas:n jäljessä (osas,tulis,suureks) ettädiftongin lopusta sanan toisessa tavussa (punanen,antas <antaisi). Muita laajalle levinneitä piirteitä ovatyksikön käyttömonikon 3. persoonassa (ne tulee),pronominitse jane ihmisistä puhuttaessa jaminä- jasinä-pronominien lyhyet asut, kutenmä(ä),mun jamulla. Yleistä on myöspassiivin käyttö monikon 1. persoonassa (me mennään), tiettyjen verbienpikapuhemuodot (ei oo,ei mee,ei tuu) ja pronominittoi ’tuo’ janoi ’nuo’.[36]
Suomen puhekielessä on kuitenkin paljon vaihtelua esimerkiksi puhujan iän, koulutuksen, sosiaalisen aseman ja kotipaikan mukaan. Perinteisesti on tutkittu etenkin eri alueidenmurteiden välisiä eroja. Nykyään ihmiset muuttavat paljon paikasta toiseen, ja myös media tasoittaa kielellisiä eroja. Silti eri puolella Suomea puhutaan yhä eri tavoin.[35] Murteella voidaan ilmaista paikallista identiteettiä, ja murteen niin sanottu nuotti eliprosodia voi säilyä silloinkin, kun ihminen puhuu muuten yleiskieltä.[40] Tasoittunutta murretta, jossa kuitenkin on joitain alueellisia piirteitä, kutsutaan aluepuhekieleksi.[36]
1) Lounaismurteet 2) Hämäläismurteet 3) Etelä-Pohjanmaan murre 4) Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet 5) Peräpohjalaiset murteet (meänkieli ja kveeni mukaan luettuna) 6) Savolaismurteet 7) Kaakkoismurteet
Suomen kielenmurteista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä niin sanottuja vanhoja aluemurteita. Siksi murrekartoissa esitetään vuoden 1938 kuntajako ja suomen murteiden puhuma-alueeseen luetaan mukaan Neuvostoliitolleluovutetut alueet, Inkerinmaa, Ruotsin Länsipohja ja Norjan Ruija. Toisaalta ruotsinkielisiä Suomen rannikkoalueita ei ole otettu mukaan.[41][42] Perinteisen murretutkimuksen kannalta aito murre on alkanut hävitä yleiskielen vaikutuksen, oppivelvollisuuden ja vilkastuvan muuttoliikkeen myötä 1900-luvun alussa.[43] Murteita voidaan pitää osittain väistyvänä kielimuotona, ja niiden väliset erot ovat vähitellen tasoittuneet, mutta toisaalta ne ovat yhä myös elävää kieltä. Ihmiset voivat esimerkiksi käyttää murresanoja, joita eivät välttämättä edes tunnista murteellisiksi.[44]
Suomen murteet jaetaan perinteisesti kahtia länsimurteisiin ja itämurteisiin. Vastakkaisuus ei ole vain kielellinen, vaan eroja on myös muussa kansanomaisessa henkisessä ja aineellisessa kulttuurissa, kuten ruokataloudessa, työkaluissa, vaatteissa ja rakennuksissa. Länsimurteiden alueelle tyypillistä on ollut vakiintunut kyläasutus ja peltoviljely, idässä puolestaan haja-asutus, kaskenpoltto ja eräkulttuuri.[45][46] Vakiintunut käsitys murrejaosta perustuu lähinnä tiettyihin äänne- ja muotorakenteen piirteisiin, niiden historiallisen kehitykseen ja asutushistoriaan.[47]
Ryhmien selvin ero on kirjakielend-äänteen edustus. Lännessä sen tilalla onr (paran ’padan’,lehren ’lehden’,saara ’saada’), mutta idässäd katoaa (paan,lehen,saaha).[48] Myös kirjakielents:n vastineet eroavat: lännessämettä ’metsä’,kattoo ’katsoo’ ja idässämehtä,kahtoo.[49] Länsimurteissa on tyypillistädiftongien avartuminen (nuari ’nuori’,tyämiäs ’työmies’,viaras ’vieras’), itämurteissa puolestaan pitkäna:n jaä:ndiftongiutuminen (moa ’maa’,peä ’pää’,kaloa taikalloo ’kalaa’,leipeä taileipee ’leipää’).[50] Länsimurteissa esiintyyf-äänne ja sanan alussa voi olla kaksi konsonanttia, toisin kuin itämurteissa: esimerkiksikaffe,fati,klasi,trappu, idässäkahvi,vati,lasi,rappu.[51] Tunnettuja ovat myös sanastoerot: lännessävihta ja idässävasta; lännessä sukkaakudotaan mutta idässäneulotaan;en kehtaa tarkoittaa lännessä ’minua ujostuttaa’, idässä taas ’en viitsi’.[52]
Konsonantteja suomessa on 13–17. Omaperäisissä sanoissa tunnetaan 13 konsonanttifoneemia:/p/,/t/,/d/,/k/,/m/,/n/,/ŋ/,/s/,/h/,/r/,/l/,/ʋ/ ja/j/.[55][56] Lisäksi lainasanojen mukana yleiskieleen on tullut neljä konsonanttia:/b/,/g/,/f/ ja/ʃ/, jota merkitään kirjaimellaš. Niistä /f/ kuuluu jo selvästi konsonanttijärjestelmään, mutta /b/ ja /g/ ovat sen raja-alueella ja /ʃ/ on ilmeisesti kaikkein marginaalisin.[57]
Velaarinen nasaali /ŋ/ eli ”äng-äänne” esiintyy omaperäisissä sanoissa vain konsonanttiyhtymissä /ŋk/ ja /ŋkk/ jageminaattana /ŋŋ/, jota merkitään oikeinkirjoituksessa kirjainyhdistelmälläng, esimerkiksi /kaŋŋas/kangas. Vierassanoissa /ŋ/ esiintyy myös yksittäisenä konsonanttina muuallakin kuin k:n edellä, esimerkiksi /eŋlanti/englanti ja /aŋsti/angsti.[55]
Edellä mainittujen konsonanttifoneemien lisäksi suomen kieleen kuuluu yksi konsonanttiäänne,glottaaliklusiili, joka ei olefoneemi[55] eli sillä ei eroteta sanojen merkityksiä.
Suomessa on melko paljon vokaaleita suhteessa konsonantteihin. Konsonanttifoneemeita on vain 1,6 yhtä vokaalifoneemia kohden, kun eri kielten mediaani on 3,6. Juoksevassa tekstissä vokaaleita esiintyy vielä enemmän, sillä suomenkielisessä kirjoitetussa tekstissä tai litteroidussa puheessa vokaaleita on 48–49 % kaikista kirjainmerkeistä.[59][60]
Suomen kielessä äänteiden pituus elikvantiteetti erottelee merkityksiä. Pituusasteita on kaksi, ja oikeinkirjoituksessa lyhyet äänteet merkitään yhdellä ja pitkät kahdella kirjaimella.[61]
Vokaalien pituusero esiintyy monissa maailman kielissä, mutta konsonanttien pituusero on harvinaisempi ilmiö.[62] Suomi on kuitenkin kielitypologisesti melko harvinainen kieli siinä mielessä, että äänteiden pituus ja sanapaino eivät ole sidoksissa toisiinsa: paino on aina sanan ensimmäisellä tavulla, mutta pitkiä ja lyhyitä äänteitä voi olla kaikissa tavuissa.[63]
Suomen kielessä vallitseevokaalisoinnuksi kutsuttu fonotaktinen rajoitus, jonka mukaan yhdessä sanassa voi olla vain joko takavokaaleja (a,o,u) tai etuvokaaleja (ä,ö,y). Vokaalite jai ovat vokaalisoinnun suhteen neutraaleja eli voivat esiintyä myös yhdessä sekä etu- että takavokaalien kanssa. Vokaalisointu ei kuitenkaan koske yhdyssanoja, kutenkesäloma jaisoisä.[64][65]
Suomessa on paljondiftongeja ja vokaaliyhtymiä, ja pitkät vokaalijonot ja vokaalien monenlaiset yhdistymismahdollisuudet erottavat suomen monista maailman kielistä.[62][65] Suomen yleiskielessä on 18 diftongia, jotka voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Diftongeista harvinaisimpia ovatey,iy,öi jayi, jotka esiintyvät lähinnä vain taivutusmuodoissa tai johdoksissa, siis vartalon ja suffiksin rajalla:peseytyä,kääriytyä,töitä,hyinen.[66][67]Triftongeja suomessa ei ole, vaan kolmen vokaalin yhtymissä on aina tavuraja, kuten sanoissakiuas,kaaos taiviheriöi. Sama koskee neljän vokaalin yhtymiä:raaoissa,aioin.[68]
Konsonanttiyhtymiä ei tunnettu ennen suomessa ollenkaan sanan alussa, mikä ilmenee esimerkiksi vanhoissa lainasanoissaranta jaruuti (< ruots.strand,krut). Nykyään ne ovat kuitenkin yleisiä paitsi lainasanoissa, myös slangissa ja deskriptiivisessä sanastossa, kutenprätkä japlörö.[69] Omaperäisessä sanastossa on muitakin konsonantteja koskevia fonotaktisia rajoituksia, joita lainasanat voivat rikkoa. Esimerkiksi /d/ voi omaperäisessä sanastossa esiintyä vain konsonanttiyhtymässä /hd/ ja /ŋ/ yhtymässä /ŋk/, mutta lainasanoissa muutkin yhdistelmät ovat mahdollisia, esimerkiksi sanoissakandidaatti jakognitio.[70]
Kolmen konsonantin yhtymille on tavallista, että ensimmäinen konsonantti onresonantti (/l/, /r/, /m/, /n/ tai /ŋ/) ja toinen ja kolmas konsonanttiobstruentti (/p/, /t/, /k/ tai /s/), esimerkiksi sanoissapalkka,kanssa jakonsti.[71] Neljän konsonantin yhtymiä on lähinnä lainasanoissa, kutendemonstraatio jaabstrakti.[72]
Suomessa on 10 perustavaatavutyyppiä, jos konsonanttiyhtymillä alkavia tavuja ei lasketa mukaan.[73]
Perustavat tavutyypit
V
o.sa
KV
ta.lo
VK
es.te
KVK
tas.ku
VV
au.to
KVV
saa.ri
VVK
aal.to
KVVK
viet.to
VKK
ark.ku
KVKK
kilt.ti
Suomen perussanojenvartalot ovat tyypillisesti kaksitavuisia ja vokaaliloppuisia.[74] Yksitavuisia sanoja on vähän, ja niistä suurin osa onfunktiosanoja, kutenpronomineja (me,te,hän,se),konjunktioita (ja,kun,jos), kieltoverbiei jakopulaverbin yksikön 3. persoonaon.[75][76] Kolmi- ja useampitavuiset sanat ovat useinjohdoksia (kalaisa,kalastaa) tai yhdyssanoja (kalakeitto,kalankasvatus).[77][75]
Periaatteessa suomen kielen sanat voivat olla hyvinkin pitkiä, koska yhdessä sanassa voi olla useita johtimia ja sen lisäksi vielä taivutussuffikseja. Jonkin verran kaukaa haettu esimerkki onjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkään.[78]Kielitoimiston sanakirjan pisimmät sanat ovat yhdyssanoja, kutenpyyhkäisyelektronimikroskooppi jaelintarviketurvallisuusvirasto.[79]
Suomessa sananpääpaino on aina ensimmäisellä tavulla ja sanan viimeinen tavu on painoton. Nelitavuisissa ja pidemmissä sanoissa voidaan erottaa myös sivupaino. Paino on yleensä joka toisella tavulla, esimerkiksiˈkirjoiˌtettaˌvissa (sivupaino 3. ja 5. tavulla). Yhdyssanoissa sivupaino on jälkimmäisen osan ensimmäisellä tavulla:ˈmaanˌtie,ˈmatalaˌpalkkainen.[80] Painottomat tavut eivät redusoidu, vaan kaikki äänteet äännetään samalla tavalla painoasemasta riippumatta, toisin kuin esimerkiksi englannissa. Koska pääpaino on aina sanan alussa, sananrajat korostuvat erityisen selvästi.[81] Pääpainon sijoittuminen ensimmäiselle tavulle on tyypillistäuralilaisissa kielissä.[82]
Normaalipainotuksessa suomen väitelauseen sävelkulku eliintonaatio on laskeva, ja lausuma voi päättyänarinaan.[83] Lausepaino liittyy lausuman informaatiorakenteeseen niin, että uutta asiaa sisältävä sana tai lauseke (reema) saa lausepainon.Sävelkorkeus nousee hieman reeman alussa ja laskee sitten suhteellisen jyrkästi.[84] Kysymys- ja käskylauseissa intonaatio on myös laskeva, mutta ne alkavat korkeammalta kuin väitelauseet ja laskevat muutaman tavun jälkeen äänialan keskivaiheille.[85][86] Sävelkulun lasku on myös merkki siitä, että puhuja on lopettamassa puheenvuoronsa.[87][86]
Vaikka suomessa intonaatio laskee yleensä lausuman lopussa, se voi myös nousta esimerkiksi kohteliaissa ilmauksissa, kutenhuomenta taikiitos. Nouseva intonaatio voi liittyä myös tunteita, kuten harmistumista, epäilyä tai pelkoa ilmaiseviin lausumiin.[88]
Suomen kielelle tyypillinensandhi-ilmiö eli sanarajan yli vaikuttava äänneilmiö onrajakahdennus. Se ilmenee seuraavan sanan alkukonsonantin kahdentumisena: esimerkiksimene pois äännetään /meneppois/ [menepːois]. Jos seuraava sana alkaa vokaalilla, sanarajalla voi esiintyä pidentynytglottaaliklusiili: [meneʔ ʔulos].[89][90] Kielitieteellisessä tekstissä rajakahdennusta merkitään rivinylisellä x-kirjaimella, esimerkiksisadex.[91][90] Rajakahdennuksen esiintyminen vaihtelee, mutta se on säännöllisintä seuraavissa sananmuototyypeissä:[89][92]
A-infinitiivi:saako tullax
indikatiivin preesensin kieltomuoto:en otax
2. persoonan imperatiivi:tulex,annax
e-päätteisten sanojen yksikön nominatiivi:sadex,puoluex.[89][92]
Rajakahdennuksen lisäksi glottaaliklusiili tai heikompi glottaalinen supistuma voi esiintyä myös vokaalialkuisten sanojen edessä, missä se toimii sananrajan osoittimena. Esimerkiksi sanaparitsaa tavata jasaat avata ääntyvät eri tavalla niin, että jälkimmäisessä on glottalisaatio: [sɑːtʔɑʋɑtɑ]. Glottalisaatiota esiintyy myös yhdyssanan osien rajalla, kuten sanassajuhannusyö [juhɑnːusʔyø].[93]
Nasaaliassimilaatiossa /n/ assimiloituu seuraavaan konsonanttiin.Klusiilin edellä nasaali mukautuu klusiilin ääntöpaikkaan:tytön pää [tytømpæː],tytön kello [tytøŋkelːo]. Loppu-/n/ voi myös assimiloitua kokonaan seuraavaan konsonanttiin, jos se on /m/, /j/, /v/, /l/ tai /r/, esimerkiksijärven muta [jærʋemːutɑ],järven ranta [jærʋerːɑntɑ].[94]
Sanan lopussa myös vokaalit voivat kadota, mitä kutsutaan loppuheitoksi. Yleisintä on sanaloppuisen /i/:n kato, kuten sanoissahyppäs jasuureks, sekä lukusanoissayks,kaks,viis jakuus. Vokaalialkuisen sanan edellä loppuheitto voi aiheuttaaelisiota, eli kaksi sanaa äännetään yhteen:siinä on [siːnon].[95]
Suomen kielessä vapaita eli leksikaalisiamorfeemeja ovat sanojenvartalot. Sidonnaiset eli kieliopilliset morfeemit ovatsuffikseja, jotka liitetään sanavartalon perään.[98][99] Nomineilla vartalo voi esiintyä itsenäisesti yksikön nominatiivissa, mutta verbeillä vartalon perässä on yleensä aina jokin sidonnainen morfeemi:sano+n,sano+i.[100] Sidonnaisia morfeemeja ovat taivutustunnukset,liitteet jajohtimet.[99]
Taivutustunnukset edustavat tiettyä taivutuskategoriaa, kuten esimerkiksi imperfektiä ja yksikön 1. persoonaa verbimuodossatul+i+n, ja ne liittyvät sanan vartaloon.[101] Liitteet puolestaan eivät kiinnity vartaloon vaan sanaan, jossa voi olla taivutustunnuksia, kuten kysymysliite sanassaolit+ko.[102] Johtimet liittyvät sanavartaloon ja muodostavat uusia sanoja, kutenkana+la,keng+ittää taipilku+llinen.[103]
Suomen nomineilla on kaksi lukua: yksikkö ja monikko. Yksikkö on tunnukseton. Monikon nominatiivissa tunnus ont, esimerkiksivalo+t. Muissa sijoissa monikon tunnus oni tai vokaalien välissäj, ja se tulee vartalon perään ennen sijapäätettä, esimerkiksivalo+i+ssa :valo+j+a.[104][105]
Suomessa on 15 sijamuotoa. TeoksenIso suomen kielioppi mukaanakkusatiivi esiintyy vain persoonapronomineilla (minut,sinut jne.) ja kysymyssanassakenet,[107] kun esimerkiksiOpetushallituksen mukaan se esiintyy myös substantiiveilla.[108][109] Sijojen määrä on suomessa poikkeuksellisen suuri, sillä monissa maailman kielissä niitä ei ole lainkaan tai jos on, tavallisin määrä on 6–7. Tosin uralilaisissa kielissä niitä on yleensäkin runsaasti.[31]
Omistusliitteet eli possessiivisuffiksit ilmaisevat nominien yhteydessä omistusta tai muuta yhteen kuuluvuutta, esim.minun kotoani,meidän kaltaisemme. Omistusliitteitä käytetään myös joidenkin verbin nominaalimuotojen kanssa, jolloin ne ilmaisevat tekijää:saadakseni,syödessään,huomaamattaan.[110][111][112] Omistusliitteiden käyttö on uralilaisille kielille tyypillinen piirre.[31]
Puhutussa kielessä omistusliitteitä ei välttämättä käytetä, etenkään silloin, kun omistaja ilmenee persoonapronomista, esimerkiksiminun ~mun autolla. Omistusliitteiden käytössä on kuitenkin paljon vaihtelua, ja esimerkiksi yksikön toisessa persoonassa se on melko yleinen:Mitä sä laitat päälles?[113]
Suomessa kielto ilmaistaan verbilläei, joka taipuu persoonamuodoissa:en,et,ei,emme,ette,eivät. Taipuva kieltoverbi on suhteellisen harvinainen, sillä vastaava rakenne tunnetaan noin 9 %:ssa maailman kielistä. Noin puolessa kielto ilmaistaan erillisellä partikkelilla, kuten ranskanne tai ruotsininte.[120] Muuten suomen verbitaivutusta ei voi pitää universaalisti kovin monimutkaisena, koska yhdellä verbimuodolla voi ilmaista kerrallaan vain kolmea taivutuskategoriaa, jotka ovat passiivi, modus tai aikamuoto ja persoona, esimerkiksimen+tä+isi+in. Maailman eri kielissä verbeillä on yleisesti 4–5, enimmillään jopa 13 taivutuskategoriaa.[121]
Suomen verbit taipuvat kolmessa persoonassa yksikössä ja monikossa, joten suomessa on kuusi kieliopillista persoonaa: yksikön 1. (minä), 2. (sinä) ja 3. (hän) persoona sekä monikon 1. (me), 2. (te) ja 3. (he) persoona.[122][118][123] Puhekielessä monikon 1. persoonassa käytetään yleisestimme-päätteisen persoonamuodon asemesta passiivimuotoa, esimerkiksime tehdään.[124]
Persoonamuotoihin lasketaan myös yksipersoonainenpassiivi. Passiivimuotoisessa lauseessa ei ole subjektia, joten sen avulla tapahtumaa voi kuvata ilmaisematta tekijän tai osallistujan identiteettiä.[122][125] Passiivimuodoista voidaan erottaa passiivin tunnustA ja persoonapääte -Vn, kutensano+ta+an.[123]
Suomessa on neljäaikamuotoa:preesens,imperfekti,perfekti japluskvamperfekti. Preesensillä ei ole tunnusta, ja imperfektin tunnus oni. Perfekti ja pluskvamperfekti ovat liittomuotoja, jotka muodostetaanolla-verbistä ja pääverbin partisiippimuodosta.[126][127]
Suomen kielessä ei olefutuuria, mutta tulevaan aikaan voidaan viitata verbiliitoilla, joita ei lueta mukaan tempusjärjestelmään:tulee olemaan,on oleva.[128]
Muissa moduksissa kuin indikatiivissa mennyttä aikaa ilmaistaan vain perfektillä:olisi kertonut (konditionaali),lienee kertonut (potentiaali) jaolkoon kertonut (imperatiivi).[131][126]
Verbien infiniittisiä muotoja ovatinfinitiivit japartisiipit. Niillä on eräitä nominien ominaisuuksia, esimerkiksi sijapäätteitä ja omistusliitteitä, eikä niitä ei voi taivuttaa tempuksen ja moduksen mukaan kuten finiittisiä verbejä.[132][119]
Infinitiivit käyttäytyvät lauseessa substantiivien tapaan. Ne ovat vähemmän nominaalisia kuin partisiipit, sillä niillä on vajaa sijataivutus eikä niillä voi ilmaista monikkoa.[133][119][134]
A-infinitiivi (1. infinitiivi):kerto+a. A-infinitiiviä käytetään sanakirjoissa verbin hakumuotona.
Joissain kieliopeissa on erotettu myös 4. infinitiivi (esimerkiksisitä ei käy epäileminen,yltyy yltymistään), ja 5. infinitiivi (olla putoamaisillaan).[135][133]
Partisiipit käyttäytyvät lauseessa adjektiivien tapaan: ne voivat olla esimerkiksi substantiivien määritteitä.[136][137] Niillä on täysi luku- ja sijataivutus kuten nomineilla.[119]
agenttipartisiippi:kerto+ma. Agenttipartisiippi esiintyy lauseissa, joissa tekijä (agentti) on ilmaistu genetiivilla tai omistusliitteellä, esimerkiksiLiisan tekemä esitys,maksamani lasku.
Morfofonologinen vaihtelu tarkoittaa sitä, että morfeemin (sanavartalon tai suffiksin) äänneasu vaihtelee eri ympäristöissä.[138] Sanavartaloa koskevista morfofonologisista vaihteluista yleisimmät ovatastevaihtelu ja vartalon loppuvokaalin vaihtelu.[139]
Astevaihtelua on pidetty jopa yhtenä suomen äänne- ja muotorakenteen luonteenomaisimmista piirteistä.[140] Astevaihtelu koskeeklusiileita (k,p,t) silloin, kun niiden edellä on vokaali tai soinnillinen konsonantti (l,m,n,r taih). Vaihtelussa on kaksi astetta: vahva ja heikko. Kvantitatiivisessa astevaihtelussa vahvassa asteessa on geminaatta ja heikossa yksinäisklusiili, esimerkiksitakki :takissa,tappaa :tapan jamatto :matolla. Kvalitatiivisessa astevaihtelussa vahvassa asteessa on yksinäisklusiili, joka katoaa tai muuttuu toiseksi äänteeksi heikossa asteessa, esimerkiksihakee :haen,kutoo :kudon jarampa :ramman.[141][140]
Vartalon loppuvokaalissa esiintyy vaihtelua etenkin silloin, kun siihen liittyy monikon tai imperfektini-tunnus. Vaihtelu koskee vartaloita, joiden lopussa ona,ä,e,i, pitkä vokaali tai diftongi. Esimerkiksikastan :kastoin,päivää :päiviä,nimeä :nimiä,lasina :laseina,maata :maita,vien :vein.[139][142]
Liitepartikkelit eivät liity sanan vartaloon vaan sananmuotoon, joka esiintyy myös itsenäisenä. Esimerkiksi sanassatöissä+hän on itsenäinen sananmuototöissä ja liitepartikkeli -hän.[102] Suomessa on seuraavat liitepartikkelit:[143]
-kin ja -kAAn:lapsikin ymmärtää,lapsikaan ei ymmärrä[144]
Suomessa on seuraavanlaisialausekkeita, jotka nimetään edussanan (lihavoitu) mukaan:[149]
substantiivilauseke:tämä viimeinenkohta
adjektiivilauseke:vähänouto
adpositiolauseke:ennen viimeistä kohtaa
adverbilauseke:erittäinusein
infinitiivilauseke:lähtemään kotiin
partisiippilauseke:vastaustaodottava.
Lausekkeet toimivatlauseenjäseninä, eli niillä on lauseessa tietty tehtävä.[150] Lausekkeiden lisäksi suomessa on taipumattomia pikkusanoja, kutenpartikkeleita (esimerkiksiniin jakyllä), jotka sävyttävät koko lauseen merkitystä, jakonjunktioita (kutenettä,jos), jotka liittävät lauseita toisiinsa.[151]
Predikatiivilause:Haanpää oli kirjailija,Kirjoittaminen on työlästä.
Eksistentiaalilause:Autotallissa oli vettä,Ovella seisoi kauppias. Eksistentiaalilause esittelee tekstissä olevan uuden tarkoitteen (reeman), ja esimerkiksi englannissa sitä vastaathere is -rakenne.
Omistuslause:Koiralla on luu,Kaikilla ei ole televisiota. Suomessa omistus ilmaistaan peruslausetyypillä, eikä suomessa ole sellaista omistamista merkitsevää verbiä kuin latinanhabere tai englanninhave. Vastaava rakenne tunnetaan kuitenkin monissa maailman kielissä, kuten esimerkiksivenäjässä.[120]
Tuloslause:Pertistä tuli tohtori,Kahvista tuli liian väkevää.
Suomen kielensanajärjestys on melko vapaa siinä mielessä, että lauseenjäsenet voivat sijoittua eri järjestykseen ilman, että lauseesta tulee kieliopin vastainen tai sen kuvaama asiantila muuttuu, koska sanojen kieliopillinen tehtävä käy ilmi niiden taivutusmuodoista eikä sitä tarvitse ilmaista sanajärjestyksellä.[153][154] Tässä suhteessa suomi eroaa esimerkiksi englannista, jossa sanajärjestyksen muutos aiheuttaa myös lauseen merkityksen muutoksen.[155]
Tavallinen eli neutraali sanajärjestys on SVO, eli subjekti tulee ennen verbiä ja objekti sen jälkeen. Se on Euroopan kielissä vallitseva sanajärjestys.[155] Jos lauseen pääjäsenet ovat jossain toisessa järjestyksessä, lause ei kuvaa pelkästään asiantilaa vaan se välittää muitakin merkityksiä. Esimerkiksi lauseLöysin minä sieniä alkaa verbillä, mikä korostaa lauseen paikkansapitävyyttä. Puhutussa kielessä tätä ilmaistaan myös sanoja painottamalla.[153] Sanajärjestykseen vaikuttaa myös se, että vastaanottajalle tutuksi oletettu asia eliteema esitetään ensin ja uusi asia elireema vasta sitten.[156] Silloin subjekti voi tulla myös lauseen loppuun, esimerkiksiElokuvan on ohjannut Woody Allen taiPieniä nisäkkäitä ovat myös lepakot.[157]
Lauseenvastikkeet ovat rakenteita, joissa on jokin verbin infinitiivi- tai partisiippimuoto ja joiden voidaan ajatella vastaavaan sisällöltään kokonaista lausetta.[158] Lauseenvastikkeet ovat uralilaisten kielten alkuperäinen piirre, mutta vastaavia rakenteita tunnetaan muissakin maailman kielissä.[159]
Perussanan vartalo on yksimorfeeminen, eli sitä ei voi jakaa pienempiin osiin, kutensyy japestä. Kompleksiset sanat ovat johdoksia tai yhdyssanoja: esimerkiksisyytön japesettää ovat johdoksia jasyypää jaaivopestä yhdyssanoja.[77][170] Valtaosa suomen sanastosta on kompleksisia sanoja.Nykysuomen sanakirjassa on 210 000 sanaa, joista 64,8 % on yhdyssanoja ja 26,6 % johdoksia. Perussanoja on huomattavasti vähemmän. Suomen murteissa on arvioitu olevan yhteensä noin 10 000 perussanaa, jaNykysuomen sanakirjassa on vajaat 18 000 perussanaa. Jos yleiskielen sanastosta poistetaan nuoret vierasperäiset sanat, jäljelle jää noin 6 000 omaperäistä perussanaa.[171]
Yhdistämisessä sanat liitetään toisiinsa yhdeksi sanaksi,yhdyssanaksi. Yhdistäminen on rekursiivista, eli yhdyssanoista voidaan muodostaa edelleen uusia yhdyssanoja, esimerkiksipuutarhanhoito taisähköparranajokone. Yhdyssanojen määrä on periaatteessa rajaton, ja vain osa niistä on niin vakiintuneita, että ne mainitaan esimerkiksi sanakirjoissa. Joskus yhdyssanan merkityksen voi päätellä sen osien merkityksestä, mutta ei aina: esimerkiksihiekkatie on hiekalla päällystetty tie, muttarautatie ei ole rautapäällysteinen tie.[172]
Rakenteeltaan selvästi yhdyssanoja ovat seuraavat tapaukset:[173]
määriteosa on nominatiivissa oleva substantiivi:kivitalo,tiiliseinäinen,pakkosyöttää
määriteosa on yhdyssanamuoto, joka on erinäköinen kuin itsenäinen sana:kirjoittamisvaikeus,asuinpaikka,kuorimaveitsi
määriteosa ei esiinny lainkaan itsenäisenä sanana:sisäpuoli,täsmäase,epätavallinen
edusosa on adjektiivi, joka ei voi esiintyä ilman määriteosaa:hyväsydäminen,vapaaehtoinen,kaksivuotias
määriteosa on taipumaton adjektiivi ja edusosa substantiivi:märkäpuvussa on yhdyssana muttamärässä puvussa kaksi eri sanaa.
Kiteytymiseksi kutsutaan sitä, että kaksi sanaa esiintyy yhdessä niin usein, että ne tiivistyvät yhdeksi sanaksi ja usein niiden merkitys muuttuu. Esimerkiksi yhdyssanavanhapoika tarkoittaa eri asiaa kuinvanha poika.[173]
Johtamisessa uusi sana muodostetaan lisäämällä kantasanaanjohdin, esimerkiksikana >kanala. Uutta sanaa kutsutaan johdokseksi. Johdoksesta voidaan johtaa edelleen uusi johdos:lentää >lennättää >lennätin. Johdoksen merkitys perustuu usein sen kantasanan ja johdostyypin merkitykseen. Esimerkiksi johtimella -lA muodostetaan paikannimiä, kutenmyymälä jasairaala, ja johtimella -in välineennimiä, kutenkytkin jatuuletin.[174][175]
Sellaisia johdostyyppejä, joihin voidaan jatkuvasti ja säännöllisesti johtaa uusia sanoja, kutsutaan produktiivisiksi. Produktiivisten johdosten merkitys on läpinäkyvä, eli se määräytyy kantasanan ja johtimen perusteella. Ne ovat usein tilapäisiä tai vakiintumattomia, eikä niitä luetella sanakirjoissa kattavasti. Produktiivisia johdostyyppejä ovat muun muassa seuraavat:[176]
lAinen: yhteenkuuluvuus, usein jonkin ryhmän jäsenyys, kutenkoululainen,paholainen jakerjäläinen.[177]
(U)Us: ominaisuus. Muodostetaan yleensä adjektiiveista, kutenpienuus,mielikuvituksettomuus,tehokkuus, mutta joskus myös substantiiveista, kutenäitiys taiopettajuus.[178]
minen: teonnimi. Voidaan muodostaa melkein kaikista verbeistä. Esimerkiksiuiminen,näkeminen,siivoaminen,liittyminen,eristäytyminen.[179]
ele ~ile: frekventatiivinen verbi, eli tapahtuma toistuu useaan kertaan tai on jatkuvaa.[181] Niitä voidaan muodostaa sekä verbeistä, kutenheitellä,katsella,hyökkäillä, että nomineista, kutenriidellä janyrkkeillä.[182]
stix: määrää tai tapaa kuvaavaadverbi, esimerkiksiherkästi,kauniisti,monipuolisesti,samettisesti,aikataulun mukaisesti. Voidaan muodostaa useimmista adjektiiveista, mutta myös numeraaleista (kahdesti) ja joistakin substantiiveista, kutenkiireesti,leikisti taihelvetisti.[184]
Suomen kielen vanhimmat sanat ovat peräisinuralilaisesta kantakielestä.[185] Eri kriteereillä tämänuralilaisen sanaston lukumäärä vaihtelee n. 150:stä[186] lähelle 500:aa.[187] Suomen kielessä yhä käytössä olevat, uralilaiset sanat kuvaavat esimerkiksi sukulaisia (anoppi,isä,miniä,setä), ruumiinosia (jänne,pää,silmä,sydän), eläimiä (kala,koira,kyy,varis), kasveja (koivu,kuusi,puu), metsästystä ja luonnossa liikkumista (jousi,nuoli,suksi,soutaa) ja keskeisiä toimintoja (elää,kuolla,mennä,niellä).[188] Tästä sanastosta on päätelty, että kantakielen puhujat ovat asuneet pohjoisilla seuduilla ja harjoittaneet metsästystä, kalastusta ja keräilyä.[189]
Vanhojen omaperäisten sanojen osuus suomen kielen sanastosta on määrällisesti melko pieni, mutta monet niistä ovat hyvin yleisiä, kutense,ei,hän jaolla. Lisäksi ikivanhoista pronominivartaloista on johdettu paljon yleisiä sanoja, kutenettä,sekä,kun jakuin. Yhteensä voidaan arvioida, että nykysuomen 100 yleisimmästä sanasta 40 % ja 1 000 yleisimmistä sanasta 10 % perustuu uralilaisen kantakielen sanastoon.[190]
Suomen kielen vanhimmat lainasanat ovat peräisinindoeurooppalaisesta kantakielestä, kutenjyvä,mehiläinen,mesi japorsas. Ne on ilmeisesti lainattu jo uralilaiseen kantakieleen.[191]Balttilaisia ja vanhojagermaanisia lainasanoja on itämerensuomalaisissa ja saamelaiskielissä, mutta ei juuri idempänä. Suomessa balttilaisia lainasanoja on toistasataa (esimerkiksimorsian,hammas,herne jaseinä) ja vanhoja germaanisia lainasanoja noin 500 (esimerkiksiäiti,leipä,rauta,kuningas jakeihäs). Lainasanojen perusteella on päätelty, että kantasuomalaisilla on ollut tiiviit suhteet balttilaisten ja germaanisten kielen puhujiin ja heiltä on opittu karjanhoitoa, kehittyneempää maanviljelyä, tekniikkaa ja metallin käsittelyä.[192]
Slaavilaisia lainasanoja suomessa on noin 300. Esimerkiksi varhaisimmatkristinuskoon liittyvät sanatristi,pappi japakana ovat slaavilaisia, vaikka kristinusko onkin tullut Suomeen lännestä.[193] Myöhemmin Suomeen on lainautunut sanoja myösnykyvenäjästä, kutenpomo,kanava,kapakka javiesti.[194]
Eniten lainasanoja suomeen on tullutruotsista. Vanhimpia ruotsalaislainoja ovat esimerkiksikummi,kaupunki,tuoli,housut jasakset, ja lainoja on tullut sen jälkeen jatkuvasti. Ruotsin välityksellä suomeen on tullut myös paljon latinalais- ja kreikkalaisperäistä sanastoa (esim.kirkko,koulu,kartta,leijona,historia).[195] Nykyisessä suomen kirjakielessä arvioidaan olevan toistatuhatta ruotsalaista lainasanaa. Viimeisen sadan vuoden aikana ruotsin vaikutus on vähentynyt ja dominoivaksi kulttuurikieleksi on etenkin toisen maailmansodan jälkeen noussutenglanti.[196] Kaikki englantilaiset lainasanat eivät kuitenkaan ole nuoria, vaan jo 1800-luvulla on lainattu esimerkiksirommi,pihvi,timotei,muki jatunneli.[197]
Suomen tuhannesta yleisimmästä kantasanasta on varovaisesti arvioiden yli kolmannes lainaperäisiä. Suomen kielen professorinKaisa Häkkisen mukaan suomea voikin nykyisen sanastonsa suhteen pitää pitkälti indoeurooppalaisena kielenä.[198]
Suomen kirjoitusjärjestelmä on melko fonemaattinen: yhtä äännettä eli foneemia vastaa aina sama kirjain ja yhtä kirjainta vastaa sama äänne. Poikkeuksena on/ŋ/ eli ”äng-äänne”, jota merkitäänn-kirjaimella silloin, kun se esiintyy yksinäänk:n edellä (hanki), mutta geminaatta /ŋŋ/ merkitään kirjainyhdistelmänäng (kangas). Pitkää äännettä merkitään kahdella kirjaimella.[199] Kirjaimien ja äänteiden suhde voidaan esittää seuraavasti:[200][53]
Kirjoitusjärjestelmän fonemaattisuuden vuoksi väitetään usein, että ”suomea puhutaan kuin kirjoitetaan” tai päinvastoin. Tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkaansa, sillä puheessa on aina paljonallofonista japrosodista vaihtelua, jota kirjoituksessa ei merkitä. Lisäksi suomea puhutaan vain harvoin täysin kirjoitetun kielen normien mukaisesti. Mitä vapaampaa puhekieli on, sitä enemmän se eroaa kirjakielestä: esimerkiksi sanaonko voi raportoidussa puheessa korvautua sanallaonks /oŋks/; sanakauhea sanoillakauhee,kauhia,kauhi taikaahee ja sanaviisikymmentäyksi sanallaviiskytyks.[201]
Kirjoituksen ja ääntämisen välille eroa aiheuttavat lisäksi seuraavat ilmiöt:
kirjaintenb,g jaš ääntämys vaihtelee ja ne voidaan ääntää myös /p/, /k/ ja /s/.[199][202]
vierassanoissa etenkin konsonantit, mutta joskus myös vokaalit, voidaan ääntää pitkinä, vaikka ne kirjoitetaan yhdellä kirjaimella:arkeologia /arkkeologia/,bonus /boonus/.[203]
Nämä erot voivat näkyä myös niin, että sanoja kirjoitetaan ääntämisen mukaan silloinkin, kun se rikkoo virallista oikeinkirjoitusta: esimerkiksilähdempä,en tulekkaan,proileri taikrilli.[204]
Tuohikirje 292 on kirjoitettu 1200-luvun alussa. Se on vanhin tunnettu esimerkki itämerensuomalaisesta kirjoituksesta.
Suomen kieli on muiden uralilaisten kielten tavoin kehittynyturalilaisesta kantakielestä, jota on perinteisen näkemyksen mukaan puhuttu noin 6 000 vuotta sitten jossainVolgan keskijuoksun jaUral-vuorten välisellä alueella.[205] Nykyään monet kielitieteilijät kuitenkin pitävät kantauralia huomattavasti nuorempana ja ajoittavat sen noin vuoteen 2000 eaa.[206] Nykyiseturalilaiset kielet eivät kuitenkaan ole kehittyneet suoraan kantauralista, vaan yleensä kantasuomen ja kantauralin välille oletetaan ainakin yksi välikantakieli.[207]
Käsitykset siitä, milloin jotain suomensukuista kieltä on puhuttu nykyisen Suomen alueella, vaihtelevat. Vanhemman ajoituksen mukaan uralilainen kantakieli on yhdistettykampakeraamiseen kulttuuriin, joka levisi Itämerelle asti jo noin vuosina 3900–3500 eaa.[208] Nykyään pidetään todennäköisempänä, että uralilaiset kielet ovat levinneet nykyisen Suomen alueelle vasta kunkantasaame jakantasuomi ovat olleet erillisiä kielimuotoja. Ne ovat eronneet toisistaan ehkä vuoden 1000 eaa. jälkeen.[209] Kantasuomea on puhuttu ajanlaskun alun tienoille, jonka jälkeen siitä ovat alkaneet kehittyä nykyiset itämerensuomalaiset kielet.[210] Erillisistä kielistä tai murteista voidaan puhua noin vuodesta 500 alkaen.[211]
Vuoden 1000 tienoilla Suomessa oli arkeologisten löytöjen perusteella neljä asutusaluetta, joiden on tulkittu edustavan myös neljää muinaismurretta: Varsinais-Suomi, Häme, Karjala ja Savo.[212] Myös vanhimmissa kirjallisissa lähteissä, kuten riimukivissä (Gs 13,U 582,G 319), kertomuksissa ja historiallisissa asiakirjoissa, on mainittu omina alueinaan Suomi (= Varsinais-Suomi), Häme ja Karjala, mahdollisesti myös Pohjanmaan rannikko eli kveenien asuma-alue. Tämävanha heimojako on myös suomen murrejaon perusta.[213]
Varhaissuomen kaudelta, etenkin sen loppupuolelta tunnetaan jo tuhansia irrallisia suomenkielisiä nimiä ja sanoja, jotka on mainittu latinan- ja ruotsinkielisissä asiakirjoissa.[214][215] Esimerkiksi 1320-luvulla kirjoitetustaEerikinkronikasta löytyy suomesta lainattuja sanoja, kutenuisko,haapio jamajapaikka.[216] Jotkin kirkolliset tekstit, kutenIsä meidän -rukous jauskontunnustus on käännetty suomeksi ja oletettavasti myös kirjoitettu muistiin viimeistään 1400-luvulla, mutta käsikirjoituksia ei ole säilynyt.[215]
Suomen kirjakieli syntyiuskonpuhdistuksen myötä 1500-luvulla. PiispaMikael Agricola julkaisi ensimmäiset painetut suomenkieliset kirjat, kutenAbckiria 1543 jaSe Wsi Testamenti 1548. Yhteensä Agricola julkaisi yhdeksän teosta.[217]Turun jaViipurin hiippakunnilla oli Suomessa uskonpuhdistuksen jälkeen velvollisuus huolehtia suomenkielisten kirjojen ja oppimateriaalin hankkimisesta kirkollista alkeisopetusta ja jumalanpalveluksia varten.[218] Tästä alkoi vanhan suomen kausi, joka kesti 1800-luvun alkupuolelle. Suomenkielinen kirjallisuus oli lähes kokonaan uskonnollista, ja suurin osa teksteistä oli käännetty ruotsista tai latinasta.[215][219] Raamattu käännettiin kokonaan suomeksi vuonna 1642.[220]
1700-luvulla alettiin jo julkaista enemmän muutakin kuin uskonnollista kirjallisuutta. Vuonna 1776Antti Lizelius alkoi julkaista ensimmäistä suomenkielistä sanomalehteä nimeltäänSuomenkieliset Tieto-Sanomat.[221]
Vanhan kirjasuomen teksteissä on paljon käännöslainoja ja suomelle vieraita lauserakenteita, koska tekstit ovat enimmäkseen käännöksiä ja niiden kirjoittajat olivat oppineet ensin kirjoittamaan ruotsia ja latinaa.[219] Esimerkiksi Agricola saattoi korvata ruotsin tai saksan artikkelit sanoillayksi jase.[222] Oikeinkirjoitus, kuten äänteiden pituuden merkitseminen taiä- jae-äänteiden erotteleminen oli epäjohdonmukaista.[223]
Kirjakieli perustui aluksi Turun seudun murteeseen, mutta myöhemmin vaikutteita tuli myös Hämeestä ja Satakunnasta.[219] Agricola itse kirjoitti käyttäneensä Uudessa testamentissa enimmäkseen ”suomenkieltä”, toisin sanoen Varsinais-Suomen murretta, mutta tarpeen vaatiessa myös muita murteita.[224]
1800-luvun alkupuolella poliittiset muutokset (autonomian aika) jakansallisromantiikan aatteet tekivät suomen kielen kehittämisen ajankohtaiseksi. ErityisestiJ. V. Snellman korosti suomen kielen merkitystä koko maan aineellisen ja henkisen kehityksen kannalta. Vuonna 1831 perustettiinSuomalaisen Kirjallisuuden Seura, joka asetti tavoitteekseen suomenkielisen kirjallisuuden luomisen ja suomen kielen aseman parantamisen. Seura tuki myös vanhan kansanrunouden keräämistä ja julkaisemista.Elias Lönnrotin keruumatkojen tuloksena julkaistiinKalevalan ensimmäinen versio, ns.vanha Kalevala vuonna 1835.[225]
Kansanrunojen myötä suomen itämurteiden asema parani ja vanhan kirjakielen länsisuomalaisuutta alettiin arvostella. Tästä seurasi murteiden taisteluksi kutsuttu ajanjakso, joka päättyi kompromissiin: kirjakielen läntinen pohja säilyi, mutta siihen tuli uusia piirteitä itämurteista. Nykyinen suomen kieli perustuukin melko tasapuolisesti kaikkiin päämurteisiin.[226]
1800-luvun alkupuolella luotiin myös suuri määrä suomenkielistä hallinto- ja kulttuurisanastoa. Erityisesti niitä loi Lönnrot, joka keksi tuhansia uusia sanoja eri oppialoille. Uusia sanoja luotiin usein vanhoista sanoista johtamalla ja yhdyssanoja muodostamalla. Johdoksia ovat esimerkiksitiede (sanastatietää),lukio (<lukea) jakirjain (<kirja), yhdyssanoja taaslämpömittari,tasavalta japuheenjohtaja. Myös murteista otettiin käyttöön sanoja, joiden merkitystä muutettiin tai täsmennettiin: esimerkiksijuna on merkinnyt alun perin ’jonoa’ jakaasu ’kylmää sumua’.[227]
Suomen kielen asema vahvistettiin virallisestivuoden 1863 kieliasetuksella, jonka mukaan suomesta piti tulla 20 vuoden kuluessa ruotsin rinnalla tasa-arvoinen virkakieli.[228] 1870-luvulla suomen kielen ja suomenkielisen sivistyksen asema oli jo melko vakiintunut. Aleksis KivenSeitsemän veljestä ilmestyi vuonna 1870. Suomenkielinen kaunokirjallisuus ja teatteri sai alkunsa, ja suomeksi julkaistiin useita sanoma- ja aikakauslehtiä. Suomea käytettiin koulun, hallinnon ja oikeuslaitoksen kielenä.[229][230]
Suomen kieli on jatkanut kehitystään myös nykysuomen kaudella. Etenkin erikoisalojen ja tekniikan kehityksen vaatimaa sanastoa on tullut ja tulee koko ajan lisää. Kun suomen kielen asema on vakiintunut ja yleinen sivistystaso noussut, lainasanoja ja vieraita äänteitä ei enää vältetä niin paljon kuin ennen.[229]
Nykysuomen kaudella oikeinkirjoitukseen tai kielioppiin ei ole juuri tullut muutoksia, koska ne vakiintuivat jo varhaisnykysuomen kaudella. Muutoksia on tapahtunut lähinnä yksityiskohdissa. Yleensä on pyritty tiiviyteen ja lyhyyteen: esimerkiksiyleinen katsaus >yleiskatsaus,eroavaisuus >eroavuus,teknillinen >tekninen. Yksikön 3. persoonanpi-pääte on jäänyt pois (saapi >saa), ja 3. persoonan omistusliitteessä on yleistynyt lyhyempi variantti:pojallansa >pojallaan.[229][231]
Suomen itsenäistymisen jälkeenhallitusmuodossa säädettiin, että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Suomen kielen asema oli kuitenkin vahvistunut niin paljon, että kyse oli enemmänkin ruotsinkielisen kansanosan oikeuden takaamisesta.[230] Nykyään suomi on myös yksiEuroopan unionin 24 virallisesta kielestä.[232]
Vanhimmaksi suomen kielenkieliopiksi arvioidaanRudimenta linguae finnicae breviter delineata. Teoksen kirjoittajaa tai julkaisuvuotta ei tiedetä, mutta sen uskotaan olevan 1500-luvun lopulta tai 1600-luvun alusta.[233]Aeschillus Petraeus julkaisi kieliopinLinguae Finnicae brevis institutio vuonna 1649. Ensimmäinen laajahko suomen kielensanakirja onDaniel JusleniuksenSuomalaisen Sana-Lugun Coetus vuodelta 1745. Se sisältää 16 000 hakusanaa, ja lopussa on ruotsinkielisten sanojen luettelo. Vuonna 1917 siitä julkaistiin täydennetty painos.Aarni PenttilänSuomen kielioppi (1957) oli ensimmäinen nykyaikainen yleisesitys suomen kielestä. Vuonna 2004 julkaistuIso suomen kielioppi on ensimmäinen yksinomaan deskriptiivinen (kuvaileva) kielioppi. Suosittuja kielenkäytön oppaita ovat muun muassaOsmo IkolanNykysuomen käsikirja sekäTerho Itkosen jaSari MaamiehenUusi kieliopas (2007).
Ensimmäinen täysin yksikielinen suomen kielen sanakirja onNykysuomen sanakirja. Sen ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1951, vaikka toimitustyö alkoi jo 1920-luvun lopussa. Sen jälkeen osia ilmestyi tasaiseen tahtiin vuoteen 1961 asti, jolloin julkaistiin kuudes ja viimeinen osa. ProfessoritMartti Airila jaMatti Sadeniemi olivat kirjan päätoimittajia.Nykysuomen sanakirja on sekä kieltä kuvaava että suosituksia sanojen käytöstä antava teos.Nykysuomen sanakirja sisältää yli 200 000 hakusanaa. Vuonna 2002WSOY julkaisi sanakirjan 15. painoksen, joka on kaikkien uusintapainosten lailla identtinen ensipainoksen kanssa.
Vuosina 1990–1995 valmistuiSuomen kielen perussanakirjaKotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisemana jaEditan kustantamana. Perussanakirja on kolmiosainen, ja se sisältää lähes 100 000 hakusanaa. Se kuvaa nykyisen yleiskielen sanastoa ja antaa ohjeita sanojen käytöstä. Perussanakirjan CD-ROM-versio ilmestyi vuonna 1997.Kielitoimiston sanakirja on vuonna 2005 julkistettuPerussanakirjaan pohjautuva sähköinen sanakirja, joka julkaistiin painettuna laitoksena vuonna 2006.
Hakulinen, Auli: Mitä kielioppi kertoo? Tiina Onikki-Rantajääskö & Siiroinen, Mari (toim.): Kieltä kohti, 2008, s. 268–285. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-23039-7
Häkkinen, Jaakko: Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa. Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauslehti, 2009, nro 92. Artikkelin verkkoversio. (PDF)
Häkkinen, Kaisa: Suomen kielen sanaston historiallista taustaa. (Fennistica 7) Turku: Åbo Akademi, 1985. ISBN 951-649-157-X
Jönsson-Korhola, Hannele & Lindgren, Anna-Riitta: Monena suomi maailmalla. Suomalaisperäisiä kielivähemmistöjä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-344-8
Kallio, Petri: Suomen kantakielten absoluuttista kronologiaa. Virittäjä, 2006, 110. vsk, nro 1. Helsinki: Kotikielen seura.Artikkelin verkkoversio. (PDF)
Karlsson, Fred: Suomen kielen äänne- ja muotorakenne. Porvoo: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11633-5
Koivisto, Vesa: Suomen sanojen rakenne. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-222-415-6
Laury, Ritva: Suomi maailmankartalle. Tiina Onikki-Rantajääskö & Siiroinen, Mari (toim.): Kieltä kohti, 2008, s. 259–267. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-23039-7
Lehikoinen, Laila: Suomea ennen ja nyt. Suomen kielen kehitys ja vaihtelu. (2., korjattu painos) Helsinki: Finn Lectura, 1995. ISBN 951-8905-80-0
Lehikoinen, Laila & Kiuru, Silva: Kirjasuomen kehitys. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1991. ISBN 951-45-5073-0
Lehtinen, Tapani: Kielen vuosituhannet. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-896-1
Rapola, Martti: Johdatus suomen murteisiin. 4. painos. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1990. ISBN 951-717-650-3
Suomi, Kari & Toivanen, Juhani & Ylitalo, Riikka: Finnish Sound Structure. Phonetics, phonology, phonotactics and prosody. Oulu: University of Oulu, 2008. ISBN 978-951-42-8984-2Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi)
↑Jönsson-Korhola, Hannele: Pussaa se peipipoki kitsistä petiruumaan: Suomalaiset ja suomen kieli Amerikassa. – Jönsson-Korhola & Lindgren 2003, s. 389, 409.
↑Paunonen, Heikki: Kattava esitys suomen ja viron taivutusmorfologian synkroniasta ja diakroniasta. Virittäjä, 2010, 114. vsk, nro 2, s. 292–293. Helsinki: Kotikielen seura.Artikkelin verkkoversio.
↑Aho, Eija & Toivola, Minnaleena & Karlsson, Fred & Liennes, Mietta: Aikuisten maahanmuuttajien suomen ääntämisestä. Puhe ja kieli, 2016, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
↑Suomi, Kari: Suomen kielen prominenssien foneettisesta toteutumisesta. Virittäjä, 2005, 109. vsk, nro 2, s. 223–224. Helsinki: Kotikielen seura.Artikkelin verkkoversio. (PDF)
↑Kulonen, Ulla-Maija: Kielitiede ja suomen väestön juuret, s. 104–108. (Riho Grünthal (toim.): Miten menneisyyttämme tutkitaan) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-332-4
Häkkinen, Kaisa: Mistä sanat tulevat. Suomalaista etymologiaa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1990. ISBN 951-717-595-7
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X
Koukkunen, Kalevi: Atomi ja missi. Vierassanojen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4
Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1–3. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992–1995. ISBN 951-717-692-9
Hakulinen, Auli & Karlsson, Fred: Nykysuomen lauseoppia. (3., muuttamaton painos (1. painos 1979)) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-844-1
Karlsson, Fred: Suomen peruskielioppi. (4., laajennettu ja uudistettu painos) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-097-4
Leino, Pirkko: Suomen kielioppi. 8. painos. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-14445-6
Penttilä, Aarni: Suomen kielioppi. (2., tarkistettu painos) Helsinki: WSOY, 1963.
Vilkuna, Maria: Suomen lauseopin perusteet. (2. painos) Helsinki: Edita, 2003. ISBN 951-37-2021-7
White, Leila: Suomen kielioppia ulkomaalaisille. (3., korjattu painos) Helsinki: Finn Lectura, 1997. ISBN 951-8905-65-7
Tuuli (arkistoitu). Tietokoneohjelma antaa yleiskuvan suomen verbitaivutuksesta ja syntaksista. Jokaisesta verbistä on saatavissa 1 064 muotoa. Ohjelmassa on myös harjoittelu- ja kuulustelutilat.
