Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL | |
---|---|
![]() | |
Perustettu | 1932 |
Kotipaikka | Helsinki |
Jäsenmäärä | 27 775(31.12.2024)[1] |
Puheenjohtaja | Veli-Matti Kuntonen |
Jäsenlehti | Elintae |
Aiheesta muualla | |
selry.fi | |
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo |
Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry (ent. Suomen Elintarvetyöläisten Liitto SEL) on vuonna 1932 perustettuelintarvikealalla työskentelevien työntekijöidenammattiliitto. Etujärjestöön kuuluu 59 ammattiosastoa, joissa on yhteensä 27 775 jäsentä (31.12.2024). Heistä 55 % on naisia. Jäsenistä noin 10 500 eli lähes 38 % on eläkeläisiä. Työikäisistä jäsenistä 49 % on naisia ja lähes joka kolmas on alle 35-vuotias. Noin 64 prosenttia kaikista alan työntekijöistä on järjestäytynyt SEL:n jäseniksi.[2] SEL kuuluuSuomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:hon jaTeollisuuden palkansaajat TP:hen.
SEL julkaiseeElintae-lehteä, joka ilmestyy kuusi kertaa vuodessa (1.1.2025). Elintae aloitti heinäkuussa 1949[3]. SEL julkaisi myös järjestölehteäViiri vuosina 1959–1968.
Vuoteen 1949 asti järjestön nimi oliSuomen Elintarvetyöläisten Liitto.[4]
Elintarviketyöläisten liittoa edelsiSuomen Ammattijärjestöön kuulunutSuomen Ravinto- ja Nautintoainetyöväen Liitto, joka lakkautettiin 1930-luvun alussa muidensosialistien jakommunistien hallitsemien järjestöjen tavoin. UuttaSAK:hon liittynyttä liittoa hallitsivatsosialidemokraatit.
SEL perustettiin 11.–12. syyskuuta 1932HTY:n talossa Helsingissä. Ennen oman liiton perustamista elintarviketyöläiset kuuluivat SAK:n eri aloja koonneeseenSuomen Työläisliittoon. SEL:ssä oli perustettaessa 29 STL:stä irrotettua osastoa ja hieman alle tuhat jäsentä. SEL:n jäsenkunta erosi SRNL:stä siten, että pesijät, saunottajat ja silittäjät jäivät pois. Vuonna 1938 liittoon kuului 64 osastoa ja 3 140 jäsentä. Jäsenistä kaksi kolmasosaa oli naisia.[5]
Sotien jälkeen äärivasemmisto sai toimintaoikeutensa takaisin ja valta vaihtui SEL:ssä. Liiton kolmas edustajakokous valitsi toukokuussa 1945 uudeksi puheenjohtajaksi (SRNL:ää 1920-luvun lopussa johtaneen ja vuosia vankilassa istuneen) kommunistiKalle Lindholmin.[6] SEL:n jäsenmäärä nousi alle neljästä tuhannesta yli kymmeneen tuhanteen vuoden 1945 loppuun mennessä.[7]
Syyskuussa 1949 SEL erotettiin SAK:sta samanaikaisesti muutaman muun liiton kanssa, koska se oli ryhtynyt lakkoon SAK:n johdon linjan vastaisesti. Liitto hyväksyttiin kuitenkin takaisin keskusjärjestöön jo saman kuun lopussa.[8] SEL osallistui SAK:n yleislakkoon 1956. Monet liiton edustamat elintarvikehuoltoon liittyvät alat jätettiin kuitenkin lakon ulkopuolelle.[9] 1950-luvulla SEL:n jäsemäärä vaihteli välillä 7 006 – 8 653.[10]
SDP:n hajottua sosialidemokraatit kävivät sisäistä taistelua myös SEL:ssä. Osa SDP:n kannattajista erosi SEL:stä ja liittyiSAJ:nYleis- ja erikoisalojen ammattiliittoon. Erot jäivät kuitenkin vähäisiksi ja SEL:n jäsenmäärä nousi 1960-luvulla ylittäen 10 000 vuonna 1963.[11] Vuonna 1969 SEL ja YEA pääsivät sopuun elintarviketyöläisten yhdistymisestä SEL:ään. Vuoden 1970 aikana SEL sai YEA:lta 2 001 jäsentä. Liiton jäsenmäärä ylitti 20 000 vuonna 1970 ja 30 000 vuonna 1972.[12]
Maaliskuussa 1976 SEL meni lakkoon, joka oli laajempi kuin koskaan aiemmin liiton historiassa. Elintarviketeollisuus pysähtyi kahdeksi viikoksi, kunnes osapuolet pääsivät sopimukseen.[13]
Vuonna 2000 SEL:n jäsenmäärä oli 43 500 ja järjestäytymisaste noin 90 prosenttia.[14]
SEL on The International Union of Food, Agricultural, Hotel, Restaurant, Catering, Tobacco and Allied Workers’ Associations (IUF)[15] jaEuropean Federation of Trade Unions in the Food, Agriculture and Tourism (EFFAT)[16] järjestöjen jäsen.
Vuonna 1933 SEL liittyiKansainväliseen elintarviketyöläisten liittoon (IUL) jaSkandinavian elintarviketyöläisten yhteisjärjestöön. 1940-luvun lopulla SEL erosi IUL:stä ja liittyi alkuvuonna 1950Maailman ammattiyhdistysten liiton elintarviketyöläisten jaostoon. Elokuussa 1950 SEL erotettiinPohjoismaisesta elintaviketyöläisten unionista IUL:stä eroamisen takia.[17]
Vuonna 1957 SEL vastusti SAK:n liittymistäVAKL:n jäseneksi.[18]
SEL:n liittokokousedustajat on valittu suhteellisella vaalitavalla vuodesta 1973 alkaen.[19]
Vuosi | a SKDL Vas. | b SDP | muut | äänestys- aktiivisuus | ||||
1973 | 49,4 % | 119 | 48,7 % | 112 | 1,9 % | 1 | 38,2 % | [19] |
1977 | 107 | 100 | 3 | [19] | ||||
1981 | 50,5 % | 49,5 % | [20] | |||||
1989 | 57 % | 43 % | [21] | |||||
1997 | 66 % | 34 % | [21] | |||||
2007 | 56 % | 58 | 44 % | 45 | 47,6 % | [22] | ||
2012 | 60 % | 60 | 40 % | 37 | 0,2 % | 0 | 40 % | [22] |
a = Elintarviketyöläisten vaaliliitto b = Uudistava vaihtoehto |