| Sulo Wuolijoki | |
|---|---|
 Sulo Wuolijoki 1910-luvulla. | |
| Kansanedustaja | |
22.5.1907–1.2.1914 | |
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Hämeen eteläinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. huhtikuuta1881 Hauho |
| Kuollut | 24. kesäkuuta1957 (76 vuotta) Luopioinen |
| Ammatti | juristi,toimittaja |
| Infobox OK | |
Sulo Ilmiö Wuolijoki (12. huhtikuuta1881Hauho –24. kesäkuuta1957Luopioinen) oli suomalainenjuristi,toimittaja japoliitikko, joka toimiSDP:nkansanedustajana vuosina 1907–1914.[1]
Sulo Wuolijoki oli syntyisinVuolijoen kartanosta Hauholta. Hänen isänsä olirusthollari ja valtiopäivämiesJuho Wuolijoki, s. 1843, ja äitinsäSerafina Antintytär Lagervik, s. 1851Kärkölän Hähkäniemessä. Myös hänen veljensäWäinö Wuolijoki oli tunnettu poliitikko.
Sulo Wuolijoki tuliJyväskylän lyseoon 1897 viidennelle luokalle, jossa hänen luokkatovereinaan olivat muun muassaEdvard Gylling,Martti Kovero jaOtto Wille Kuusinen. Tällä yhteydellä oli myöhemmin suuri merkitys hänen poliittisella urallaan. Sulo Wuolijoki kävi Jyväskylän lyseota 1897–1900, jolloin hän muutti Helsinkiin ja pääsi ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta 1901. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa, valmistui filosofian kandidaatiksi 1907. Hän oli perustamassa 1905 yhdessä vanhojen koulutoveriensaEdvard Gyllingin,Martti Koveron jaOtto Wille Kuusisen sekä veljensä Wäinön kanssaYlioppilaiden Sosialidemokraattista Yhdistystä jaSosialistista Aikakauslehteä.
Wuolijoki ryhtyi aktiiviseksi sosiaalidemokraattiseksi poliitikoksisuurlakon jälkeen ja toimi kansanedustajana 1907–1914. Tällöin hän tuli tunnetuksi erityisen aktiivisenaLaukon kartanon torpparien puolustajana heidänhäätökiistassaan vuonna 1907. Torpparikysymyksiin hän oli tutustunut erityisesti koulutoveriensa Gyllingin ja Koveron välityksellä, jotka molemmat aikoinaan väittelivät torpparikysymyksistä.
Wuolijoki kirjoitti 1905 suomenkieliset sanat kansainvälisen työväenliikkeen tunnuslauluunKansainvälisen (Internationale) yhdessäOtto Wille Kuusisen,Yrjö Sirolan jaPertti Uotilan kanssa.lähde?
Vuonna 1913 Sulo Wuolijoki vetäytyi aktiivipolitiikasta ja toimi sittemmin asianajajana, sanomalehtimiehenä ja kirjailijana Helsingissä ja Riihimäellä.
Sisällissodan käynnistyessä Wuolijoki vastusti aseellista kapinaa ja kieltäytyi hänelle tarjotusta tehtävästäkansanvaltuuskunnan raha-asiain valtuutettuna. Hieman myöhemmin Wuolijoki kuitenkin otti vastaan sihteerin tehtävänSuomen ja Neuvosto-Venäjän valtiosopimuksen neuvotelleessa komissiossa. Hän käytti neuvonantajinaankarelianistina tunnettua runoilijaaEino Leinoa sekä karjalaista kirjailijaaIivo Härköstä. Wuolijoki osallistui myös komissionPietarissa käymiin neuvotteluihin.[2] Sodan jälkeen hänet vangittiin ja toimitettiinIsosaaren vankileirille, jossa pidettiinvalkoisten ”poliittisesti vaarallisiksi” luokittelemia punaisia.[3]
Sulo Wuolijoki avioitui 1908virolaisen ylioppilaanElla Maria Murrikin kanssa. Avioliitto päättyi eroon 1923, mutta Ella otti käyttöön nimen Hella, jolla nimellä hänestä tuli tunnettu poliitikko ja näytelmäkirjailija sekäYleisradion pääjohtaja.
Sulo ja Hella Wuolijoen tytärVappu avioitui suurlähettiläsSakari Tuomiojan kanssa. Heidän poikansa onErkki Tuomioja.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
