Movatterモバイル変換


[0]ホーム

URL:


Siirry sisältöön
Wikipedia
Haku

Sukupuolielin

Wikipediasta
(Ohjattu sivultaSukupuolielimet)

Sukupuolielin[1] myössukuelin[2] taigenitaali[2] on keskeisestisuvulliseen lisääntymiseen erikoistunut tai siihen muuten oleellisesti liittyväelin.[2][3] Sukupuolielimet muodostavatlisääntymiselimistön.

Lisääntymiselimistö on yksineuvoisilla eliöillä yleensä kullekinsukupuolelle ominainen, jota ei ole toisella sukupuolella, mistä nimitys "sukupuolielin". Joissain tapauksissa sukupuolielimet kehittyvät kuitenkin poikkeavalla tavalla, mistä käytetään nimitystäintersukupuolisuus.

Ryhmittely

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Sukupuolielimet voidaan jakaa primaareihin ja sekundaareihin, sekä sisäisiin ja ulkoisiin sukupuolielimiin.

Ihmisen primaareja sukupuolielimiä ovatmiehen janaisensukupuolirauhaset, jotka tuottavatsukusoluja. Miehen primaarit sukupuolielimet ovatkivekset, jotka tuottavatsiittiöitä. Naisen primaarit sukupuolielimet ovatmunasarjat, jotka tuottavatmunasoluja. Sekundaareja sukupuolielimiä ovat kaikki miehen ja naisen lisääntymiselimistön muut osat. Miehellä niihin kuuluu tiehyitä, rauhasia jasiitin, joiden tehtävä on varastoida ja kuljettaasiemennestettä. Naisella niihin kuuluvat muun muassakohtu tiehyineen sekäemätin. Ne saattavat siittiön ja munasolun yhteen sekä kasvattavatsikiön.[4]

Sisäiset sukupuolielimet sijaitsevat yleensälantion sisällä. Ulkoiset sukupuolielimet sijaitsevat yleensä näkyvillä lantion ulkopuolella.[4]

Miehen sukupuolielimet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Miehen sisäiset sukupuolielimet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

[4]

Kivekset tuottavatsiittiöitä, joiden tarkoituksena on hedelmöittää naisen munasolu. Siittiöt varastoituvat lisäkivekseen kiveksen pinnalle, josta nesiemensyöksyn myötä kulkeutuvatsiemenjohdinta pitkinvirtsaputkeen ja purkautuvatsiemennesteen mukana elimistön ulkopuolelle.

Miehen ulkoiset sukupuolielimet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Miehen ulkoiset sukupuolielimetsiitin jakivespussi .

[4]

Kivespussin sisällä sijaitsevat kivekset. Seksuaalisenkiihottumisen myötä siitin laajenee ja kovettuuerektioon. Tällöin sitä voidaan käyttääyhdyntäelimenä, jonka kautta siittiöt menevät naisen emättimeen ja kohtuun.

Naisen sukupuolielimet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Häpykieltä, emätintä ja kohtua esittävä havainnekuva. 1=hävyn ulkopinnalla sijaitseva häpykielen terska; 2=häpykielen varsi; 3=häpykielen siivekkeet; 4=häpykielen juuret; (5=virtsarakko); 6=emättimen suuaukko; 7=emätin; 8=kohtu; (9=virtsarakko).

Naisen sisäiset sukupuolielimet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

[4][5]

Munasarjoissa syntyymunasoluja, jotka kulkeutuvat yksi kerrallaan munanjohtimien kautta kohtuun ja yleensäkuukautisten mukana emättimen kautta pois elimistöstä. Emätin toimiiyhdyntäelimenä, joka ottaa vastaan miehen siittimen ja siittiöt. Jos siittiö hedelmöittää munasolun, syntynyttsygootti kehittyy kohdussaalkioksi jasikiöksi. Synnytys tapahtuu emättimen kautta.

Naisen ulkoiset sukupuolielimet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Naisen ulkoiset sukupuolielimet elihäpy.

[4][6]

Naisen ulkoisia sukupuolielimiä kutsutaanhävyksi eli vulvaksi. Häpykukkula on hävyn yläosa, jossa kasvaa karvaa.

Häpyhuulet muodostavat naisen sukupuolielinten näkyvimmän osan. Häpyhuulet ovat pitkänomaisia poimumaisia muodostelmia, jotka näyttävät suoraan edestä katsottuna huulilta tai ylhäältä nähdyltä veneeltä. Ulkoiset häpyhuulet ovat yleensä suuremmat kuin sisemmät, minkä vuoksi ne on nimetty isoiksi häpyhuuliksi ja sisemmät pieniksi.

Pienen ihopoimun eli hupun suojaama häpykielen eli klitoriksen kärki sijaitsee sisempien häpyhuulten välissä. Myös emättimen aukko ja virtsaputken suu sijaitsevat sisempien häpyhuulten välissä.

Elinkaari

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Miehen ja naisen sukupuolielimet kehittyvät sikiövaiheessa yhteisistä alkumuodoista.Sukupuolikromosomit ja sikiön hormonitoiminta määräävät, kehittyvätkö elinten alkumuodot miehen vai naisen sukupuolielimiksi. Jos sikiöllä on XY-sukupuolikromosomisto, sille kehittyvät miehen sukupuolielimet, ja jos XX-kromosomisto, sille kehittyvät naisen sukupuolielimet.[7]

Sukupuolielinten kehittyminen miehisiksi johtuuY-kromosominSRY-geenin koodaamasta proteiinista. Alkiolle kehittyy kahdeksanteen tai yhdeksänteen viikkoon mennessä alkeelliset kivekset, jotka alkavat tuottaa mieshormonitestosteronia, joka saa sikiön lisääntymiselimistönmesonefrostiehyet kehittymään miehen lisääntymiselimistön tiehyiksi. Naispuolisella sikiöllä testosteronin puute saa mesonefostiehyet surkastumaan.[7]

Naarastyyppiset ulkoiset sukupuolielinaiheet (labioskrotaalipoimu, urogenitaalipoimu ja genitaalikyhmy) maskulinisoituvat poikasikiöllä viikoilla 12–20. Labioskrotaalipoimuista tulee tyttösikiöllä isot häpyhuulet ja poikasikiöllä kivespussi, urogenitaalipoimuista pienet häpyhuulet tai siittimen varsi, ja genitaalikyhmystä klitoris taiterska.[8]

Kivekset laskeutuvat kivespussiin viikkojen 6 ja 28 välillä. Myös munasarjat laskeutuvat jonkin verran.[7]

Syntymän jälkeen lapsuusaikana sukupuolielimet eivät juurikaan muutu.Murrosiässä sukupuolielimistä tulee lisääntymiskykyiset. Murrosikäisen pojan siitin ja kivekset kasvavat, kummallekin sukupuolelle alkaa kasvaahäpykarvoitusta ulkoisiin sukupuolielimiin, ja tytöillä alkavatkuukautiset.[7]

Keski-ikäistyvän ja vanhenevan miehen kivesten testosteronituotanto ja siittiöntuotanto heikkenevät, ja hän voi alkaa saadaerektiohäiriöitä. Nainen kokee 45–55-vuotiaanavaihdevuodet, joiden jälkeen hänen munasolunsa ovat loppu, eikä hän enää saa kuukautisia tai voi tulla raskaaksi. Hormonitoiminnan muutosten seurauksena emätin kuivuu ja ohentuu, ja nainen voi kärsiä emätintulehduksista ja yhdyntäkivuista.[7]

Eläinten sukupuolielimet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Kalat

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Useimmilla kaloilla hedelmöittyminen tapahtuu ulkoisesti. Joillakin lajeilla, kutenhailla jarauskuilla, on rakenteita tai pseudosiitin, jolla uros sijoittaa siittiönsä naaraan sisään.Sarsojen paritteluelin on pään alapuolella, ja ne parittelevat kasvotusten. Joidenkinkrottikalojen (Lophiiformes) uros tarttuu itseään suuremman naaraan selkään, ja ajan mittaan se surkastuu niin, että siitä jää jäljelle vain naaraan selkään takertuneet kivekset.[9]

Linnut

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Argentiinankuparisorsanaaraalla ja -uroksella on epätavallisen mutkaiset sukupuolielimet.

Useimmilla linnuilla ei ole siitintä, vaan parittelu tapahtuu uroksen ja naaraankloaakkien kosketuksena. Joillakin linturyhmillä on kuitenkin uroksella siitin. Tällaisia lintuja ovatsorsat,hanhet,joutsenet,strutsit,nandut,kasuaarit,kiivit jatinamit.Argentiinankuparisorsalla on peräti 42 senttimetrin pituinen siitin.[9]

Matelijat

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Suomumatelijoilla, kuten liskoilla ja käärmeillä, on hemipenis eli kaksiosainen siitin. Yhdynnän aikana uros tosin työntää vain siittimensä toisen pään naaraaseen. Uroskilpikonnan siitin on kloaakin sisällä.Krokotiilin siitin on aina erektiossa, mutta tavallisesti kehon sisällä.[10]

Nisäkkäät

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Nokkaeläinten kutenvesinokkaeläimen siittimessä on neljä päätä, joista uros käyttää kahta kerrallaan.Pussieläimillä on pussi, jossa sikiö kasvaa. Naaraalla on yleensä kaksi emätintä,kengurulla kolme emätintä ja kaksi kohtua.[10]

Istukkanisäkkäillä, kuten ihmisellä, sikiö kehittyy kohdussa ja saa ravintonsa istukan kautta. Monella nisäkkäällä onsiitinluu, mutta esimerkiksi ihmisellä ja hevosella ei ole, vaan tällaisilla lajeilla siitin on erektiossa veren täyttäessä paisuvaiskudoksen.Delfiini käyttää siitintään myös merenpohjan tunnustelemiseen.Hyeenanaaraan klitoris on niin suuri ja häpyhuulet niin paksut, että ne näyttävät siittimeltä ja kiveksiltä, jolloin naaras muistuttaa urosta.[10]

Kasvien lisääntymisvälineet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Siemenkasvien lisääntymiselimiä ovatheteet jaemit. Heteet tuottavatsiitepölyä, kun taas emeissä tai (paljassiemenisillä)emilehden pinnalla onsiemenaiheita. Osa siemenkasveista onyksikotisia, joilla heteet ja emit ovat samassa yksilössä, osa taaskaksikotisia, joilla ne ovat eri yksilöissä. Hedelmöitys tapahtuu, kun siitepölyhiukkasentumat päätyvät siemenaiheeseen.[11]

Aikaisemmin tällä perusteella heteitä pidettiin kasvin koiraspuolisina ja emejä naaraspuolisina sukupuolieliminä; siitepöly rinnastettiin eläinten siittiöihin ja siemenaiheet munasoluihin.[12] Tämä rinnastus on kuitenkin osoittautunut harhaanjohtavaksi ja asioita liiaksi yksinkertaistavaksi, sillä kasveilla esiintyysukupolvenvuorottelu: joka toinen sukupolvi (suvullinen,diploidinen sukupolvi eligametofyytit) lisääntyy suvullisesti, joka toinen (suvuton, haploidinen sukupolvi elisporofyytit) suvullisesti. Siemenkasveilla gametofyytit ovat kuitenkin hyvin pieniä, vain muutaman solun kokoisia, jota paitsi koiraspuoliset gametofyytit ovat siitepölyhiukkasten ja naaraspuoliset emilehtien sisällä.[13] Niinpä vähennysjakautuminen,meioosi, ei tapahdu vielä siitepölyhiukkasten tai siemenaiheiden muodostuessa vaan vasta, kun näiden sisällä oleva gametofyytti tuottaasukusoluja.[14]

Lähteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  1. sukupuolielimet Duodecim Terveyskirjasto. 18.10.2016. Viitattu 25.6.2021.
  2. abcKielitoimiston sanakirja (Hakusana "sukupuolielin") kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 6.8.2017.
  3. Veijo Saano ym.: Lääketieteen termit, s. 1179. ("sukupuolielimet, genitaalit | sukupuoliseen lisääntymiseen liittyvät elimet; ...") Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2016. ISBN 978-951-656-671-2
  4. abcdefSaladin 2004, s. 727–750.
  5. sisäsynnyttimet 18.10.2016. Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 16.8.2024.
  6. ulkosynnyttimet 18.10.2016. Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 16.8.2024.
  7. abcdeSaladin 2004, s. 751–755.
  8. Ulkoisten sukupuolirakenteiden erilaistuminen Ihmisyksilön kehitysbiologia. Solunetti. Viitattu 22.11.2021.
  9. abMireia Querol Rovira: Animal genitalia: birds and fish All you need is Biology. 14.5.2017. Viitattu 22.11.2021.
  10. abcMireia Querol Rovira: Animal genitalia: amphibians, reptiles and mammals All you need is Biology. 25.6.2017. Viitattu 22.11.2021.
  11. Kasvibiologiaa peda.net. Viitattu 4.9.2024.
  12. A. G. Morton: ”Väylä tulevaisuuteen (1623–1694)”, Kasvitieteen historia, s. 164–169. Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-756-0
  13. Gametofyytti Tieteen termipankki. Viitattu 5.9.2024.
  14. ”Sukupolvenvuorottelu”, Otavan Suuri Ensyklopedia, 9. osa (Sukunimi–Turbiini), s. 6514–6515. Otava. ISBN 951-1-05957-2

Aiheesta muualla

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sukupuolielin&oldid=22988365
Luokka:
Piilotettu luokka:

[8]ページ先頭

©2009-2025 Movatter.jp