| Stridsvagn 103 | |
|---|---|
 Stridsvagn 103C | |
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmaa |  Ruotsi |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | |
| – putki edessä | 9,00 m |
| – pelkkä runko | 7,04 m |
| Leveys | 3,60 m |
| Korkeus | 2,14 m |
| Taistelupaino | 39 700 kg |
| Telaketjut | kaasuhydraulinen jousitus |
| Maksiminopeus | |
| – tiellä | 60 km/h |
| Toimintasäde | 390 km |
| Pääase | 105 mm L/62 rihlattu tykki |
| Muu aseistus | 2×7,62 mm konekivääri 1×7,62 mm ilmatorjuntakonekivääri |
| Moottori | Boeing GT502 turbiinimoottori + Rolls-Royce K 60 dieselmoottori |
| – hevosvoimat | Turbiini: 300, Diesel: 240 hv |
| – kilowattia | Turbiini: 223, Diesel: 179 kW |
| Miehistö | 3 |
| Infobox OK | |
Stridsvagn 103 (Strv 103 taiS-Tank) oli ruotsalainenkylmän sodan aikainentaistelupanssarivaunu.
Stridsvagn 103 tunnetaan erikoisesta muotoilustaan: siinä ei ole tykkitornia, minkä vuoksi koko vaunua piti liikutella tykillä tähdättäessä.[1] Tornittomuuden ansiosta vaunu on erittäin matala ja vaikeasti havaittava.[1] Muotoilunsa johdosta Stridsvagn 103 muistuttaa enemmänrynnäkkötykkiä kuintaistelupanssarivaunua. Stridsvagn 103:ssa on kaasuhydraulinen jousitus, joka mahdollistaa tykin korkeuskulman ja koko vaunun korkeuden säätämisen.[1] Vaunun keulassa on esiinkäännettävä puskulevy, jolla voitiin kaivaa tuliasema.[1] Stridsvagn 103 kykeni liikkumaan nopeasti eteen ja taakse.[1] Vaunun miehistön kolmesta jäsenestä kaikki pystyivät toimimaan ajajina ja kaksi ampujina.[1] Yksi miehistön jäsenistä oli vaunussa katse taaksepäin, mikä mahdollisti sujuvan ajamisen taaksepäin.[1]
Ruotsin puolustusvoimat ryhtyivät1950-luvun puolivälissä valmistelemaan vanhanCenturion-vaunun korvaamista uudella. Landsverkin,Volvon jaBoforsin muodostama yhteenliittymä aloitti uuden panssarivaunun suunnittelun 1956. Se tunnettiin koodinimellä KRV. Siihen suunniteltiin 155 millimetrin sileäputkistatykkiä, mutta tämä olisi ollut kallis vaihtoehto. Stridsvagn 103:n ensimmäiset prototyypit valmistuivat 1961.[1]
Stridsvagn 103 oliRuotsin armeijan käytössä vuodesta 1967 vuoteen 1997 asti.[1]Bofors valmisti näitä vaunuja 300 kappaletta vuosina 1966-1971.[2] Stridsvagn 103:n vanhennuttua 1990-luvulla Ruotsissa harkittiin käyttöiän pidentämistä vaunua modernisoimalla.[1] Hankkeesta kuitenkin luovuttiin, ja Stridsvagn 103 -vaunut korvattiinLeopard 2 taistelupanssarivaunuilla.[1]
Stridsvagn 103:a ei koskaan käytetty taistelukentällä, joten sen taistelukyky on jäänyt osoittamatta.[1] Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että kyseessä on ainut taistelupanssarivaunu, jossa ei ole kääntyvää tykkitornia. Vuonna1967 norjalaiset vertailivat Stridsvagnia kahden viikon ajan saksalaiseenLeopard 1:een. Kävi ilmi, että Stridsvagnin miehistö havaitsi luukut suljettuina enemmän maaleja ja kykeni avaamaan tulen nopeammin kuin Leopardissa. Vuonna1968 britit testasivat vaunua panssarikoulussaanBovingtonissa ja totesivat tykkitornittomalla Stridsvagnilla olevan etumatka tornillisiin vaunuihin nähden.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaStridsvagn 103Wikimedia Commonsissa