Stojan Novaković (serb.Стојан Новаковић;1. marraskuuta1842Šabac –18. helmikuuta1915Niš) oli serbialainen kielitieteilijä, historioitsija ja poliitikko, joka toimi Serbian pääministerinä vuosina 1895–1896 ja 1909.
Novaković nimitettiin vuonna 1865Belgradin yliopistonserbian kielen ja kirjallisuuden professoriksi, minkä ohella hän toimi vuodesta 1867 Serbialaisen kirjallisuusseuran sihteerinä, vuodesta 1869Serbian kansallismuseon kirjastonhoitajana ja 1865–1868 kirjallisen viikkolehtiVilan toimittajana. Hän oli kolmesti Serbian opetusministerinä ja vuonna 1884 sisäministerinä. Myöhemmin hän oli suurlähettiläänäKonstantinopolissa jaPietarissa, Serbian edustajana vuoden 1913Lontoon konferenssissa sekä kahdesti maansa pääministerinä.[1] Hänen toinen pääministerikautensa sijoittuiBosnian kriisin vaikeaan aikaan.
Novaković teki merkittävän työn serbian kielen ja serbiankielisen kirjallisuuden tutkijana ja oli aikansa johtava serbialainen kielitieteilijä ja historioitsija. Hän laati muun muassa laajan serbian kieliopin, useita teoksia serbialaisen kirjallisuuden historiasta sekäbibliografian serbialaisesta kirjallisuudesta vuosina 1741–1867 ja julkaisi kuningasDušanin lakikokoelman, vanhoja bysanttilaisia kirkollisia asiakirjoja sekä kokoelmia vanhoista kansanlauluista ja -tarinoista. Novaković kirjoitti myös useita teoksia Serbian vanhemmasta historiasta, 1800-luvun alun vapaustaistelusta turkkilaisia vastaan sekäBalkanin alueeseen liittyneistä ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä. Lisäksi hän käänsi serbiaksi muun muassaLeopold von Ranken Serbian historiaa käsitelleitä teoksia.[1]
