| Stanley Clarke | |
|---|---|
 Stanley Clarke, takanaGeorge Duke | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. kesäkuuta1951 (ikä 73) Philadelphia,Pennsylvania,Yhdysvallat |
| Ammatti | muusikko,säveltäjä |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1966– |
| Tyylilajit | Jazz,fuusiojazz,funk,rock,pop,R&B |
| Soittimet | bassokitara,kontrabasso,piano,urut,laulu |
| Yhtyeet | Return to Forever,Chick Corea,Jeff Beck,Clarke/Duke Project,SMV,Animal Logic,George Duke |
| Levy-yhtiöt | Polydor,Epic,Jazz Door,Heads Up International,Columbia,Sony,Portrait, Nemperor, IMS |
| Aiheesta muualla | |
| www.stanleyclarke.com | |
| Infobox OK | |
Stanley Clarke (s.30. kesäkuuta1951Philadelphia,Pennsylvania) onyhdysvaltalainen muusikko, joka tunnetaan sekäsähköbasson ettäkontrabasson taitajana kuten myös elokuvasäveltäjänä.
Stanley Clarke syntyi Philadelphiassa. Hänen äitinsä oli ammattimainen oopperalaulaja, ja Clarke kuuli hänen usein laulavan kotona. Clarke on kertonut äitinsä olleen hänen ensimmäinen taiteellinen vaikuttajansa.[1]
Clarke aloitti viulunsoiton opiskelun noin 12-vuotiaana, mutta hänen pituutensa ja pitkät sormensa aiheuttivat vaikeuksia[1]. Hän löysikontrabassosta itselleen sopivamman instrumentin. Bassokitaran soiton Clarke aloitti hieman alle 16-vuotiaana. Jatkaessaan klassisen musiikin opiskelua hän soitti myös kaikenlaista pop-musiikkia paikallisten yhtyeiden kanssa erilaisissa pubeissa ja juhlatilaisuuksissa. Oppikoulun jälkeen hän meni Philadelphian musiikkiakatemiaan opiskelemaan sinfonista kontrabasson soittoa.[1]
Clarke valmistui Philadelphian musiikkiakatemiasta ja muuttiNew Yorkiin vuonna 1971. Hän toimi siellä yhteistyössä monien kuuluisien muusikoiden, kutenHorace Silverin jaArt Blakeyn, kanssa. Hän tuli tunnetuksiChick Corean vuonna1971 perustamassafuusio-yhtyeessäReturn to Forever. Clarke alkoi näihin aikoihin myös tehdä soololevyjä.
Clarkea pidetään yhtenä basson suurimmista virtuooseista, ja hän hallitsee sekä akustisen basson että sähköbasson. Bassokitaran soitossa Clarke oli 1970-luvullaJaco Pastoriuksen ohella suurin vaikuttajahahmo. Hän kehitti tunnistettavan soundinsa ja sovelsifunkissa käytettyä peukutustekniikkaa jazz -rock -musiikkiinsa. Clarke on myös kunnostautunut säveltäjänä. Sen lisäksi, että hän on säveltänyt soololevyjensä materiaalin ja monia Return to Foreverin kappaleita, hän on myös säveltänyt musiikkia useisiin elokuviin.
Toisin kuin muilla tunnetuilla 1970-luvun fuusio-yhtyeillä, Return to Foreverin ohjelmistoon kuuluivat pitkät bassosoolot, joissa Clarke pääsi näyttämään osaamistaan. Clarken omista levyistä merkittävin on vuonna1976 julkaistuSchool Days, joka on yksi keskeisiä bassolevyjä ja samalla fuusion keskeisiä klassikkojulkaisuja.
Huolimatta siitä, että Clarke on huomattavan taitava kontrabasson soittaja, hän ei ole kuitenkaan levyttänyt perinteisempää jazzia juuri lainkaan. 1970-luvun lopulla hän alkoi monien muiden tuon ajan artistien tapaan sisällyttää levyihinsä yhä popmaisempia vaikutteita etääntyen näin myös fuusiosta.
Clarken soololevyistä tunnetuin onSchool Days (1976), ja muita mainittavia ovat esimerkiksiStanley Clarke (1974) jaJourney to Love (1975). Clarken soitto ja sävellykset ovat hyvin edustettuna mukana myös kaikilla Return to Foreverin levyillä.
Clarken bassosoundi perustuu Alembic-bassokitaroihin joissa on aktiivielektroniikka. Clarke alkoi käyttää Alembic-bassoja 1970-luvulla, kun Rick Turner niminen soittimenrakentaja kritisoi Clarken bassosoundia, mainiten että hänen soittonsa on hienoa mutta soundi surkea. Seuraavana iltana Turner toi Clarkelle Alembic-basson, johon tämä ihastui, ja alkoi käyttää yksinomaan tämän merkin bassoja. Turner myös rakensi Clarkelle uuden basson tämän ohjeiden mukaan.[2]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Muut | |
