Stéphane Hessel (20. lokakuuta1917Berliini,Saksa –27. helmikuuta2013[1][2]) oli saksalaissyntyinenranskalainendiplomaatti.
Hesselin vanhemmat olivat kääntäjä ja kirjailijaFranz Hessel sekä Helen Grund, joiden elämän pohjaltaHenri-Pierre Roché kirjoitti romaaninJules ja Jim (1953) jaFrançois Truffaut ohjasi siitä elokuvanJules ja Jim (1962).[3]
Perhe muutti Saksasta Ranskaan 1924. Hänen lisäkseen perheeseen kuului juutalainen isä, protestanttinen äiti ja Hesselin isoveli. Hessel aloitti opinnotÉcole Normale Supérieuressa, mutta toinen maailmansota katkaisi ne. Kun Saksa oli vallannut Ranskan, Hessel joutui sotavangiksi. Hän pakeni Englantiin, jossa liittyi vastarintaliikkeeseen, palasi 1944 Ranskaan, joutui Gestapon vangiksi jaBuchenwaldin keskitysleirille, pakoyritysten jälkeen vielä kahdelle, mutta pääsi lopulta pakenemaan. Sodan päätyttyä hän toimi sihteerinä ryhmässä, joka laatiYK:nihmisoikeuksien julistuksen.[3]
Poliittiselta kannaltaan sosialisti Hessel oli Ranskassa moraalinen auktoriteetti, joka piti kiinni periaatteistaan. Hesselin pamflettiIndignez-vous! (suom.Vastarintaan Atena, 2011) oli Ranskassa vuoden kirjasensaatio. Miljoonia kappaleita myyneessä, monelle kielelle käännetyssä kirjasessa Hessel esittelee epäkohtia, jotka ovat saaneet hänet vihastumaan: tuloerojen kasvu, hyvinvointivaltion heikentäminen, median ja pankkien ylivalta, laittomien siirtolaisten kohtelu ja erityisen painokkaasti tapa, jollaIsraelin valtio kohteleepalestiinalaisia.[3] Teos on ollut muun muassaOccupy-liikkeen innoittaja.[4]
Hesselin kuoleman jälkeen Ranskan presidenttiFrancois Hollande sanoi Hesselistä, että "hänen suuttumuksensa ei tuntenut muita rajoja, kuin hänen oman elämänsä" ja "kun se päättyy, jättää hän meille jälkeensä opetuksen: olla hyväksymättä mitään epäoikeudenmukaisuutta".[5]