Springfield Indians oliAHL-joukkueWest Springfieldin kaupungistaMassachusettsista. Se oli yksi AHL:n perustajajäsenistä ja pelasi sarjassa ja sitä edeltäneissä sarjoissa 52 kauden ajan vuodesta 1926 vuoteen 1994. Indians ei osallistunut sarjaan vuosina 1933–1935 ja 1942–1946 sekä tunnettiin kaudet 1951–1954 nimelläSyracuse Warriors ja kaudet 1967–1974 nimelläSpringfield Kings. Joukkue voitti seitsemän kertaa AHL:n mestaruuden, eliCalder Cupin, kerran Kings-nimellä vuonna 1971.
Indians aloittiCanadian-American Hockey Leaguessa vuonna 1926. Vuonna 1939 kolme vuotta AHL:n perustamisen jälkeen entinenNHL-tähtiEddie Shore osti organisaation ja pelasi itsekin kaksi kautta joukkueessa. Shoren värikäs mutta kiistanalainen johtamistapa vaikutti joukkueessa kolme vuosikymmentä ja osaltaan edesauttoi myös tulevian tähtien syntymisen. Ensimmäisinä AHL-kausina menestys kiersi kuitenkin vielä joukkuetta jatoisen maailmansodan takia Yhdysvaltain armeija otti joukkueen kotiareenanEastern States Coliseumin haltuunsa. Tämän vuoksi Indians jäi hallittomaksi ja Shore lainasi pelaajansaBuffalo Bisons -joukkueeseen. Kaudeksi 1946–1947 pelaajat palasivat Springfieldiin.
Kaudet 1951–1954 joukkue tunnettiin nimellä Syracuse Warriors. Palattuaan Springfieldiin kesti vielä muutama vuosi ennen kuin joukkue sai menestystä.New York Rangersin tultua Indiansin emoseuraksi tämä sai useita huippuvahvistukia NHL:stä. Indians voitti liigan runkosarjan ja mestaruuden kolme kertaa peräkkäin 1960–1962. Mikään joukkue ei ole voittanut AHL-mestaruutta kolme kertaa peräkkäin. Kaudella 1960–1961 Indiansin saldo oli 49 voittoa, 1 tasapeli ja 22 tappiota, mikä oli AHL-ennätys ja se rikottiin vasta 13 vuotta myöhemmin. Joukkue teki myös tuolloin 344 maalia, eli melkein 100 enemmän kuin toiseksi eniten maaleja tehnyt joukkue.
Jatkossa menestys hiipui ja Shoren johtamistyyli aiheutti lisää kiistoja pelaajien keskuudessa, ja johti jopa lakkoihin. Shore päätti vuokrata organisaationsaLos Angeles Kingsille kaudeksi 1967–1968 ja joukkueen nimi muutettiin Springfield Kingsiksi. Kaudella 1970–1971 springfieldiläisjoukkue otti neljännen Calder Cupinsa ja joukkueen avainpelaajia olivat tulevat NHL-tähdetButch Goring jaBilly Smith. Seuraavalla kaudella Goring ja Smith olivat poissa ja joukkue vietti jälleen pari kautta hiljaisuudessa. Shore otti joukkueensa takaisin haltuunsa kaudella 1974–1975 ja muutti seuran nimen kesken kauden takaisin Indiansiksi. Kauden päätteeksi joukkue voitti viidennen kertaa AHL-mestaruuden.
Viidettä mestaruutta seuraavat vuodet olivat todella heikkoja. Neljäntoista kauden aikana ei yksikään valmentaja pysynyt seurassa kautta pidempää. Onni kääntyi vasta vuonna 1990, kunNew York Islandersin farmiseurana toiminut joukkue nousi aivan runkosarjan lopussa pudotuspelipaikalle, kun maalivahtiRick Knickle torjui voitokkaasti kahdeksan ottelua putkeen. Finaaleissa suuri suosikkiRochester Americans kaatui voitoin 4–2 ja pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi valittiin tuleva NHL-maalivahtiJeff Hackett. Seuraavalla kaudella Indians voitti seitsemännen Calder Cupinsa. Joukkue oli siirtynytHartford Whalersin farmiorganisaatioksi. Finaaleissa kaatui jälleen Rochester Americans ja maalivahtiKay Whitmore oli pudotuspelien paras pelaaja. Monet joukkueen tähtipelaajista nostettiin seuraavaksi kaudeksi Hartfordiin, eikä joukkue enää pärjännyt. Vuonna 1993 Indians pääsi vielä viimeisen kerran pudotuspeleihin, joissa tippui jatkossaCape Breton Oilersia vastaan.
Syksyllä 1994 seura myytiin uusille omistajille, joka siirsi joukkueenWorcesteriin ja muutti nimenWorcester IceCatsiksi. Samalla kuitenkin aloitti Springfieldin kaupungissa uusi joukkueSpringfield Falcons, joka sai myös paikan AHL:sta. Alkuperäinen Indiansin organisaatio sijaitsee nykyäänPeoriassaPeoria Rivermenin nimellä ja on vanhin edelleen toimiva organisaatio AHL:ssa.
Seuraavassa listassa ovat pelaajat, jotka pelasivat vähintään 100 ottelua Springfieldissä ja NHL:ssä taiWHA:ssa tai olivat huomattavia jääkiekkovaikuttajia.
