Sosiologiaa sanotaan refleksiiviseksi tieteeksi. Refleksiivisyys tarkoittaa sitä, että sosiologien on myös pohdittava tutkimustensa yhteiskunnallisia seurauksia sekä omaa rooliaan tulkintojen tekijöinä. Osa sosiologian refleksiivisyyspohdintaa on keskustelu sosiologian tiedeluonteesta, esimerkiksiMichael Burawoyn erottelustaprofessionaaliseen sosiologiaan, yhteiskuntaa palvelevaan sosiologiaan (engl.policy sociology), kriittiseen sosiologiaan jajulkiseen sosiologiaan.
Luonnontieteistäbiologialla on sosiologian kanssa selkeitä liitoskohtia. Ihmisen hermoston ja aivojen toimintaa tutkivaneurotiede on tässä avainasemassa. Eläinten käyttäytymisestä tehtyjä johtopäätöksiä ihmisten käytöksestä kutsutaansosiobiologiaksi. Tätä termiä käytti ensimmäisenä hyönteistutkija E. O. Wilson, joka tutki hyönteisten laumakäyttäytymistä. Kun biologiseen selittämiseen otetaan evoluutionäkökulma, puhutaan useinevoluutiopsykologiasta. Suomessa tunnetuin evoluutiosta kiinnostunut sosiologi lienee ollutEdvard Westermarck.
Kuntaloustiede tutkii yhteiskuntia kansantalouden näkökulmasta (makrotaloustiede) ja yksilöitä hyötyjä laskelmoivina kuluttajina (mikrotaloustiede,rationaalisen valinnan teoria), sosiologit keskittyvät lähinnä muihin motiiveihin ja toimintaan vaikuttaviin tekijöihin, kuten sosiaalisiinnormeihin. Sekä nykyaikaisen taloustieteen että sosiologian monien muiden yhteiskuntatieteiden joukossa voidaan katsoa olevan esimerkiksiAdam Smithin jaKarl Marxin edustaman poliittisen taloustieteen perillisiä.
Vaikka historiantutkijat tutkivat pääasiassa menneitä tapahtumia ja sosiologit useimmiten keskittyvät oman aikansa yhteiskuntaan, nämä näkökulmat risteävät molemmissa tieteissä. Hieman tarkemman rajan näiden välille tekee yleinen orientaatiotutkimuskohteeseen, ihmisyhteiskuntaan.Historiatiede on kiinnostunut todenmukaisesti kuvaamaan tapahtuneita asioita, kun taas sosiologi onhistoriaa tutkiessaan kiinnostunut yleisistä kehityskuluista, säännönmukaisuuksista ja teoretisoinneista. Tätä eroa on kuvattu nimittämällä sosiologiaa nomoteettiseksi tieteeksi, kun taas historia on idiografinen tiede.
Positivismin perustajana tunnettuAuguste Comte (1798–1857) oli ensimmäinen, joka käytti ilmaisuasosiologia (vuonna 1830)[4]. Sana muodostuu latinan kielen sanoistasocius (kumppani) jalogia (oppi). Hän käytti uudesta tieteestään nimitystä ”physique sociale”. Tällä Comte halusi korostaa, että hänen esikuvanaan oli erityisestifysiikka joka tunnettiin ajan edistyneimpänä tieteenä.
Sosiologian nousu alkoiYhdysvalloista. Ensimmäiset sosiologian luennot järjestettiinKansasin yliopistossa vuonna 1890. Kahta vuotta myöhemmin perustettiin ensimmäinen pelkästään sosiologian tutkimiseen erikoistunut laitosChicagon yliopistoon.
Sosiologiassa klassikolla tarkoitetaan teoreetikkoa, jonka työllä on ollut vahva vaikutus koko sosiologiaan tutkimusalana. Vaikka se, ketä milloinkin pidetään klassikkona, vaihtelee jossain määrin aikakaudesta riippuen, on alalle jo sen lyhyen historian aikana ehtinyt muodostua klassikoita.
Monelle sosiologian klassikolle on tavallista, etteivät he luonnehtineet itseään varsinaisesti sosiologeiksi. Heille oli tyypillistä monialainen, yhteiskuntaa useasta eri suunnasta tarkkaileva päättely.
Pikkuklassikoiksi on kutsuttu sosiologeja, jotka ovat tarjonneet sosiologialle yhden tai muutamia yksittäisiä teorioita, käsitteitä tai kirjoja. Joitakin heistä saatetaan pitää myös varsinaisina klassikkoina.
Sosiologinen tutkimus jakaantuu kolmeen portaaseen:teoriaan,aineistoon jamenetelmään. Valittua teoriaa sovelletaan tutkijan keräämään aineistoon käyttäen jotakin tiettyätutkimusmenetelmää.
Sosiologian, kuten lähes kaikkien yhteiskuntatieteiden tutkimusmenetelmät voidaan jakaa karkeasti ottaen kahtiakvalitatiivisiin elilaadullisiin jakvantitatiivisiin elimäärällisiin tutkimusmenetelmiin.
Kvalitatiiviset tutkimusmenetelmät soveltuvat ennen kaikkea yksittäisten tapausten ja erityisten tapausryhmien kartoittamiseen. Tyypillisiä laadullisia tutkimusmenetelmiä ovat esimerkiksi erilaisethaastattelut jadiskurssi- jaretoriikka-analyysit. Näiden tutkimusten avulla voidaan tosin löytää myösilmiöitä, joiden avulla on mahdollisuus selittää ihmissosiaalisuuden laajempiakulttuurisia malleja, eräänlaisia kulttuurisia itsesäänselvyyksiä.
Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät sopivat laaja-alaisiin ja suuriaryhmiä tai kokonaisiayhteiskuntia kartoittaviin tutkimuksiin, mutta yksittäistapauksista niiden avulla ei välttämättä saada kovin kattavaa tietoa. Tyypillisiä kvantitatiivisia menetelmiä ovat esimerkiksisurvey- eli kyselytutkimukset. Kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien selkärankana toimivat useinmatemaattiset jatilastolliset mallit.
Suomalaisista sosiologian historian merkkihahmoja onEdvard Westermarck (1862–1939), jota voidaan myös pitää suomalaisenantropologian isänä. Hänen mukaansa on myös nimetty suomalaisten sosiologien kansallinen tiedeseura,Westermarck-seura, joka julkaiseeSosiologia-lehteä. Tunnettuja suomalaisia sosiologeja ovat myös
Jani Erola & Pekka Räsänen (toim.): Johdatus sosiologian perusteisiin. Gaudeamus, 2014. ISBN 978-952-495-320-7
Bauman, Zygmunt: Sosiologinen ajattelu. ((Thinking sociologically: An introduction for everyone, 1990.) Suomentanut Jyrki Vainonen) Tampere: Vastapaino, 1997. ISBN 951-768-022-8
