Sosialismi yhdessä maassa on teoria, joka omaksuttiinNeuvostoliitossaJosif Stalinin valtakaudellakommunistisen puolueen viralliseksi opiksi. Teorian mukaan Neuvostoliitosta oli mahdollista rakentaa menestyksekkäästisosialistinen yhteiskunta, vaikka muu maailma pysyisi toistaiseksikapitalistisena. Tämä poikkesi perinteisestämarxilaisesta käsityksestä, jonka mukaan sosialismin toteuttaminen edellyttäisimaailmanvallankumousta.
Teorian kehittäminen liittyi Stalinin valtataisteluunLev Trotskin ja tämän johtamanvasemmisto-opposition kanssa. Koska Trotskin oppien mukaanjatkuva vallankumous oli välttämätön, Stalin kehitti vastakkaisen opin, jonka mukaan myös ilman sitä pärjättäisiin. Stalin julkisti teoriansa sosialismista yhdessä maassa joulukuussa 1924 julkaisemassaan kirjasessaOktjabrskaja revolutsija i taktika russkih kommunistov (”Lokakuun vallankumous ja venäläisten kommunistien taktiikka”). Vielä muutamaa kuukautta aiemmin julkaisemassaan teoksessaOb osnovah leninizma (”Leninismin perusteet”) Stalin oli julistanut sosialistisen tuotannon järjestämisen yhdessä maassa mahdottomaksi.[1]
Ajatus sosialismin toteuttamiskelpoisuudesta yhdessä maassa on alkujaanVenäjän vallankumousta vanhempi. Idea on peräisin saksalaiseltasosiaalidemokraatiltaGeorg von Vollmarilta. Myös marxilainen sosiaalidemokraattiKarl Kautsky ehdottiautarkkista sosialistista valtiota selittäessäänErfurtin ohjelman sisältöä. Venäjänbolševikit omaksuivat idean sosialistientoisen internationaalin kautta.[2]
Toisen maailmansodan jälkeen kommunistinen hallinto pystytettiin myös useaan muuhun maahan, minkä jälkeen Neuvostoliitto ei enää ollut ainoa sosialistisena pidetty valtio.
