Solresol (taiLangue Musicale Universelle) onkeinotekoinen kieli, jonka kehittiranskalainenJean François Sudre (1787–1862) vuodesta1817 alkaen. Kieli perustuu säveltapailuun, ja sitä voidaan siksi ilmaista yhtä hyvin soittamalla tai viheltämällä kuin puhumalla sekä kirjoittaa myös nuottikirjoituksena.
Solresolin sanat koostuvat nuottien merkitsemiseen käytetyistäsymboleista: do, re, mi, fa, sol (so), la, ti (si). Erityisten kirjainmerkkien ja nuottikirjoituksen lisäksi solresolin merkit voidaan koodata myös numeroiksi (do = 1, re = 2 ...), väreiksi tai sormiviittomiksi. Näkövammaisille erityisen hyödyllistä on, että kieltä voidaan puhua keskustelukumppanin kättä painelemalla. Merkit voidaan välittää myös kaukotehoisemmin esimerkiksi liputtamalla tai ampumalla. Periaatteessa kieltä voidaan puhua minkä tahansa seitsemän symbolin tai merkin avulla.
Jean Sudre julkaisi kehittelemästään kielestä kirjanLangue musicale universelle vuonna1866. Solresol oli lyhyen aikaa suosiossa, jaBoleslas Gajewski julkaisi vuonna1902 Solresolin kieliopin,Grammaire du Solresol.
Muutaman suosion vuoden jälkeen solresol jäi taka-alalle muiden, menestyksekkäämpien keinotekoisten kielten kutenvolapükin jaesperanton vallatessa alaa. Luonnollisista kielistä poikkeava sanojen muodostus vaikeuttaa myös sanojen hahmottamista ja sisäistämistä. Tästä huolimatta maailmassa on yhä pieni solresol-aktiivien yhteisö. Solresol oli merkittävä ensimmäisenä keinotekoisena kielenä, jolla oli puhujia ja joka saavutti laajempaa kiinnostusta.
Uudempi säveliin perustuva kieli oneaiea, jonka on luonut Bruce Koestner. Se käyttää koko länsimaista 12-askelistakromaattista asteikkoa.[1]
Usein käytetyt sanat koostuvat yhdestä tai kahdesta merkistä, kun erikoistuneempien käsitteiden ilmaisu vaatii tyypillisesti neljä tai viisi merkkiä. Solresolin sanat voidaan jakaa luokkiin merkityksen ja ensimmäisen tavun (tai sävelen) mukaan. Esimerkiksi sanat, jotka alkavatdo liittyvät ihmiseen ja ruokaan, sol-alkuiset taiteisiin ja tieteisiin. Sol- tai fa-alkuiset sanat, joissa on kaksi samaa merkkiä peräkkäin, puolestaan liittyvät sairauksiin jalääketieteeseen (domifado "ihminen", solresol "kieli", solsolredo "migreeni").
Kielessä on kolmesukua: maskuliini, feminiini ja neutri. Puheessa sanojen merkitystä muutetaan painotusten avulla: sama sana hoitaa sekä verbin, substantiivin, adjektiivin että adverbin tehtäviä, ja ero tehdään painotuksella. Verbit eivät taivu, vaan ovat ainapreesensissä ja perusmuodossa.Aikamuotoja ilmaistaan sijoittamalla erityinen, kahdesta samasta symbolista koostuva sana verbin eteen: esimerkiksi dore rere tidofa "aloin", dore mimi tidofa "alan" (futuuri). Myös synonyymit on pyritty karsimaan kielestä, jotta sanojen määrä saataisiin pieneksi. Kaikkiaan kielessä on 2 660 sanaa, jotka riittävät perustarpeiksi, ja uusia voi aina kehittää lisää.
Kielen eräs piirre on, että sanan merkitys voidaan vaihtaa päinvastaiseksi kääntämällä merkkien järjestys. Esimerkiksifala tarkoittaa maukasta tai hyvää,lafa huonoa tai pahaa. Solresolia puhuttaessa on tärkeää erottaa sanat toisistaan huolellisesti.
Solresol haluttiin kehittää neutraaliksi ja puolueettomaksi kansainväliseksi apukieleksi. Se on yhtä helppo tai vaikea kaikille, koska se ei muistuta mitään luonnollista kieltä. Lisäksi kieli on myös vammaisten ja kuurojen käyttöön sopiva, koska kieltä voidaan ilmaista viittomilla, väreillä ja niin edelleen. Solresol on nopeasti myös luku- ja kirjoitustaidottomien opittavissa, koska se koostuu vain seitsemästä merkistä tai kymmenestä kirjaimesta. Ääntämisvaikeuksia ei ole.
Kun solresolia kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla, tavuista jätetään viimeinen kirjain usein pois so-merkkiä lukuun ottamatta: esimerkiksi "rakastan sinua" kirjoitetaan tällöin dr mlt dm, "kuukausi" taas drso.
