Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Solidaarisuusliikkeen tunnus.
Solidaarisuus (puol.Niezależny Samorządny Związek Zawodowy „Solidarność”, ’sitoutumaton itsehallinnollinen ammattiliitto ”Solidaarisuus”’) onpuolalainenammattiliitto, joka perustettiin elokuussa1980Gdańskin Leninin telakalla. Sitä johti alun perinLech Wałęsa.1980-luvulla se onnistui keräämään laajanantikommunistisen kansanliikkeen, jonka kannattajakunta ulottui kirkon jäsenistä antikommunistiseen vasemmistoon. Unionia tuki joukko toisinajattelijaintellektuelleja (KOR), ja se perustui väkivallattomuudelle.lähde?
Solidaarisuusliikkeen selviytyminen oli ennennäkemätöntä ei ainoastaanNeuvostoliiton tukeman kommunistipuolueen johtamassa, yksipuoluevaltaisessa Puolassa vaan koko itäblokissa. Aikaisemmin kommunistipuolue oli ottanut kovan linjan vastustajiaan vastaan. Esimerkiksi vuonna1970 hajotettiin mielenosoitus konekivääritulella, jossa sai surmansa kymmenittäin ihmisiä ja yli tuhat haavoittui. Muissa itäblokin maissaneuvostoarmeija murskasi esimerkiksiTšekkoslovakiassa1968Prahan kevään. Solidaarisuusliikkeen menestykseen vaikuttivat olennaisesti1980-luvulla syventynyt sisäinen kriisi Euroopan sosialistisissa maissa moraalin murentuessa ja taloustilanteen huonontuessa.lähde?
Solidaarisuusliikkeen aatteet levisivät nopeasti halki Puolan, ja perustettiin koko ajan lisää ammattiyhdistyksiä, jotka liittyivät liittoumaan. Ohjelma, joka oli alun perin kehitetty vastaamaan ammattiyhdistyksen asioista, on laajalti nähtylähde? ensimmäisenä askeleena kommunistisen puolueen yksinvaltaisen aseman murentamiseen.lähde?
Solidaarisuus 30 vuotta Ostrowiec Swietokrzyskin tekemä seinämaalaus (pappiJerzy Popiełuszko etualalla).
”Maataloussolidaarisuus”, maanviljelijöiden liitto, perustettiin1981. Vuoden lopussa Solidaarisuusliikkeellä oli yhdeksän miljoonaa jäsentä. Lakkojen ja muiden teollisuuteen liittyvien toimenpiteiden avulla liitto yritti torjua hallituksen toimenpiteet.13. joulukuuta1981 hallituksen johtajaWojciech Jaruzelski aloitti toimet Solidaarisuusliikettä vastaan julistamalla kansallisensotatilan, kieltämällä liiton ja tilapäisesti pidätyttämällä suurimman osan sen johtajista. Sitten Puola kielsi Solidaarisuusliikkeen8. lokakuuta1982. Sotatila poistettiin muodollisesti heinäkuussa1983, vaikka monet sen kontrollimekanismit säilytettiin, esimerkiksi kansalaisoikeuksien rajoitukset ja poliittisen elämän tiukempi valvonta. Myös esimerkiksi ruoka jäi säännöstelyyn aina 1980-luvun.lähde?
1980-luvun puolivälissä Solidaarisuusliike toimi ainoastaan maanalaisena, ja sitä tukivatkatolinen kirkko jaCIA. Vuosikymmenen lopulla Solidaarisuusliike oli tarpeeksi vahva pakottamaan Jaruzelskin hallituksen keskustelemaan.lähde?
Tuhannet puolalaiset lakkoilivat elokuussa 1988 liikkeen puolesta 17 päivää. Lakko lopetettiin 1. syyskuuta 1988, kun hallitus lupasi Lech Walesalle harkitsevansa liikkeen laillisuutta uudelleen.[1]
Huhtikuussa1989 liike laillistettiin ja sen annettiin osallistua kesäkuussa pidettyihinparlamenttivaaleihin. Näissä rajoitetuissa vaaleissa unionin ehdokkaat voittivat selvästi ja omalta osaltaan laukaisivat rauhanomaisten, antikommunististen vastavallankumouksien aallon Keski- ja Itä-Euroopassa4. kesäkuuta alkaen. SolidaarisuusliikkeenTadeusz Mazowieckista tuli Puolan pääministeri24. elokuuta1989, kun kommunistipuolueen ehdokas ei kyennyt muodostamaan hallitusta.[2] Elokuun loppuun mennessä Solidaarisuusliikkeen johtama koalitiohallitus muodostettiin ja saman vuoden joulukuussa Wałęsa valittiin presidentiksi. Elokuussa 1989 valtaan noussut hallitus oli Itä-Euroopan ensimmäinen ei-kommunistinen hallitus.[2]
Nykyään Solidaarisuusliikkeestä on tullut perinteisempi ammattiliitto. Se yritti perustaa 1996 poliittista siipeä, mutta ei onnistunut saamaan mainittavaa asemaa Puolan poliittisessa kentässä. Solidaarisuusliikkeellä on tällä hetkellämilloin? noin 1,5 miljoonaa jäsentä.lähde?
Suomessa seurattiin 1980-luvun alussa Puolan vapautumispyrkimyksiä.[3] Suomessa syntyi erityinenPuola-Solidaarisuus-yhdistys, joka organisoi muun muassa mielenosoituksia Puolan sotatilaa vastaan. Yhdistyksen toimintaan suhtauduttiin ystävyyssuhteista huolestuneiden viranomaisten taholta karsaasti. Yhdistyksen rekisteröidyttyä toukokuussa 1981, ulkoministeriö sai toimintaan osallistuneen kansalaisaktivisti Raimo Laakian mukaan tuntemattomalta taholta niin sanotun mustan listan yhdistyksen postituslistoille kuuluneista henkilöistä.[4]
