Smolensk mainitaan ensi kerran kirjallisissa lähteissä vuonna 865. Smolensk ympäristöineen muodosti itsenäisen ruhtinaskunnan 1100-luvulta lähtien aina vuoteen 1403 asti, jolloinLiettua valtasi sen.Venäjä valtasi alueen 1514 ja piti sitä hallussaan vuoteen 1611, jolloin alue liitettiinPuolaan. Venäjä valtasi alueen uudelleen 1654.Toisessa maailmansodassa alue oliSaksan miehittämä 1941–1944.
Smolenskin alue kuuluu osaltaanValdain ylänköön ja on keskeistä Länsi-Venäjän vedenjakaja-aluetta. 60 % Smolenskin alueesta kuuluuMustaanmereen laskevanDneprin vesistöön, joka joki ja kaksi sen keskeistä sivuhaaraa (Sož jaDesna) saa alkunsa alueelta. Toisaalta noin 25 % pinta-alasta kuuluu Smolenskin alueen luoteisosan kauttaItämereen laskevanVäinäjoen vesistöön.[7] Kolmanneksi alueen itäosa onKaspianmerelle johtavan valtavirtaVolgan vesistöä. EsimerkiksiTverin alueenZubtsovissa Volgaan liittyvän Vazuza-joen tekoallas peittää osia Smolenskin alueen koillisosista. Etelämpänä virtaava Ugra-joki on puolestaan yksi keskeisiä VolganOka-sivujoen haaroja.[4][5][6]
Ilmasto on kohtalaisen mantereinen: kesät ovat melko lämpimiä (Smolenskin heinäkuun keskilämpötila 17–18 °C) ja talvet kylmiä (tammikuun keskilämpötila −8,5 °C). Keskimääräinen sademäärä on 530–630 mm vuodessa.[7]
Smolenskin alueen asukasluvun arvioitiin olevan vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 985 4831, josta 72,7 % (eli 716 299) oli kaupunkilaisia (kaupunkien ja kaupunkimaisten taajamien asukkaita) ja 27,3 % (269 238) maaseudun asukkaita.[1] Alueen väestö oli vähentynyt noin 5 % vuoden 2005 alkuun verrattuna – tuolloin asukkaita oli ollut 1 019 000.[8]
Vuonna 2012 julkaistun laajan, Venäjän väestön uskonnollista vakaumusta kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Pihkovan alueen väestö jakautui uskonnollisen vakaumuksensa perusteella seuraavasti:[9][10][11]
Smolenskin alueella Moskovan patriarkan alaiseen ortodoksisen kirkkoon kertoi kuuluvansa selvästi harvempi kuin Venäjällä keskimääräin (41 %). Toisaalta jumalaan tai muuhun ylempään voimaan uskovia, mutta uskontoa harjoittamattomia oli alueella selvästi maan keskimääräistä tasoa (25 %) enemmän.
Smolenskin alueen hallinnollinen jako.Venäjän presidenttiMedvedev ja Smolenskin alueen kuvernööri keskustelemassa.
Smolenskin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti) ja sen pääkaupunki onSmolensk. Hallinnollisesti alue on jaettu 25 piiriin ja kahteen kaupunkialueeseen (Smolensk ja Desnogorsk).[7] Paikallishallinnon johdossa ovat kuvernööri ja alueduuma.
Smolenskin alueella on yhteensä yksitoista yli 10 000 asukkaan kaupunkia tai kaupunkityyppistä taajamaa. Näiden asukasluku selviää oheisesta taulukosta. Alueella on lisäksi viisi pienempää kaupunkia. Näiden kaikkien sijainti käy ilmi oheisesta kartasta. Kartassa hallinnollisesti suoraan Smolenskin alueen alaisuudessa olevat kaupungit on esitetty vahvennettuna; muut taajamat ovat piirihallinnon alaisia:[12]
Smolenskin alue tuotti vuonna 2010 yhteensä 149,1 miljardinruplan osuuden eli 0,4 prosenttia koko Venäjänbruttokansantuotteesta.[2] Jokaisen alueen asukkaan osuus BKT:stä oli keskimäärin 151 300 ruplaa eli noin 3 706 euroa tuona vuonna.[3] Tämä oli 58 % Venäjän keskiarvosta (261,8 ruplaa eli 6 413 euroa henkeä kohti vuodessa).
Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus-, kemian-, kevyt- ja elintarviketeollisuus. Lisäksi onkivihiilen jaturpeen tuotantoa. Maatalous tuottaaviljaa,pellavaa,perunoita ja vihanneksia sekä lihaa ja maitoa.
Alueelta on rautatieyhteys Valko-Venäjälle jaMoskovaan.
↑abEuro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 31.12.2010. European Central Bank. Viitattu 1.2.2013. (englanniksi)
↑Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (PDF) (Laaja, 56 900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siitä, mihin Venäjä uskoo. Smolenskin alueen yhteenveto sivulla 215, yhteensä 240 sivua (84,1 MB)) 21.12.2012. Sreda. Viitattu 1.2.2013. (venäjäksi)
↑Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (56 900 henkilölle tehdyn Venäjän laajan uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 18.12.2012. Sreda. Viitattu 1.2.2013. (venäjäksi)
.jpg)
.svg)
