Slovakki (omakielinen nimi:slovenčina /slovenský jazyk) onlänsislaavilaiseen kieliryhmään kuuluvaindoeurooppalainen kieli.[2] Se on erittäin läheistä sukuatšekille, ja muita sukukieliä ovat muun muassapuola jasorbi.[3] Slovakin ja tšekin kielten puhujat kykenevät yleensä ymmärtämään toisiaan vaivatta, mihin vaikutti aikanaan erityisestiTšekkoslovakian valtio, jossa ihmiset puhuivat aina omaa kieltään ja tulivat ymmärretyiksi. Nuorimmille sukupolville, jotka eivät ole kokeneet yhteistä Tšekkoslovakian aikaa, naapurikielen ymmärtäminen saattaa olla hieman hankalampaa.[4] Tästä huolimatta kahden kielen voidaan katsoa kuuluvan saman kielenmurrejatkumoon.[5]
Tšekkoslovakian jakaannuttua vuonna 1993 Slovakiaksi ja Tšekiksi slovakista tuli Slovakian ainoa virallinen kieli.[10][11]
Vuonna 2009Slovakian parlamentti sääti lain, jonka mukaan "epäsopivasta" slovakin kielen käytöstä voidaan langettaa 5000euron sakot. Laki tosin salli vähemmistökielten käytön esim. terveyspalveluiden asiakaskohtaamisissa, mikäli alueella on riittävän suuri vähemmistökielen puhujumäärä. Kaksikieliset kyltit ovat myös edelleen sallittuja, mutta slovakinkielinen teksti tulee olla suurempi.[12]
Slaavit saapuivatKarpaattien altaaseen ja nykyisen Slovakian alueelle noin vuonna 500.Unkarilaisten maahantulon jälkeen slovakkien yhteyseteläslaaveihin ja tšekkeihin katkesi, ja slovakin kieli alkoi eriytyä. Yhteydet tšekkiin jatkuivat ja vahvistuivat kuitenkinPrahan yliopiston perustamisen jälkeen (1348). TšekkiläiselläKrálicen raamatulla (1593) oli suuri merkitys, silläprotestantit käyttivät sitä Raamattunaan.
Ensimmäiset maininnat slovakin kielen varhaismuodoista ovat peräisin latinankielisistä lähteistä 1000-luvulta. Tšekinkieliset maininnat slovakista ovat keskiajalta. 1600-luvulla katolilaiset alkoivat ottaa kieltä käyttöön virsikirjoissa ja muissa kirkollisissa teksteissäTrnavan yliopiston myötävaikutuksesta.[13]
Anton Bernolák jaĽudovít Štúr alkoivat kehittää slovakin kirjakieltä 1700-luvun loppupuolella. Bernolák kehitti ensimmäisen slovakin kirjakielen länsislovakin murteiden pohjalta, mutta yritys epäonnistui.
Ensimmäinen slovakin kielen kieliopin julkaisiMartin Hattala vuonna 1852. Tämä nousi nopeasti valtavaan suosioon ja sitä käytettiin standardikielen pohjana.[13]Raamattu käännettiin ensimmäisen kerran kokonaan slovakiksi vuonna 1829.[14]
Samo Czambel julkaisi 1902 slovakin kielen oikeinkirjoitusoppaan, joka on käytännössä voimassa nykyäänkin.
Tšekkoslovakian valtion muodostamisen jälkeen (1918) slovakki altistui vahvalle tšekkivaikutukselle. Sotien välisenä aikana korostettiin kielten samankaltaisuutta, ja ”tšekkoslovakin” kielen käsite yleistyi jälleen. Tšekkiläistäminen päättyi vastatoisen maailmansodan jälkeen.
Murteet ja keskenäinen ymmärrettävyys tšekin kanssa
Päämurteita on kolme: länsi-, keski ja itäslovakki. Tšekin puhujat pystyvät ymmärtämään läntisiä ja keskisiä murteita helpohkosti.[13] Kirjoitetun ja puhutun kielen ero ei ole niin suuri kuin tšekissä. Kirjakieli perustuu etupäässä keskislovakialaisiin murteisiin. Näistä ovat peräisin slovakin kirjakielen niin sanottu synkooppilaki, joka ei salli kahta pitkää vokaalia (diftongit lasketaan pitkiksi vokaaleiksi) peräkkäisissä tavuissa, sekä ä-kirjain, jota ei esiinny missään muussa slaavilaisessa kielessä. Länsislovakialaisten murteiden vokaalijärjestelmä muistuttaa paljon tšekkiä: "valkoinen" on sekä tšekiksi että länsislovakiksibílý, mutta slovakin kirjakielelläbiely. Itäslovakialaisissa murteissa puolestaan ei ole lyhyiden ja pitkien vokaalien eroa lainkaan.
Erot tšekin ja slovakin välillä ovat verrattavissaruotsin janorjan taibulgarian jamakedonian välisiin eroihin. Näin ollen kahden eri kielen puhujat kykenevät ymmärtämään toisiaan vähäisellä vaivannäöllä. Slovakian puhujat ymmärtävät hieman paremmin tšekkiä kuin päinvastoin.[15] Ulkomailta tulevat, esim. englanninkieliset, elokuvat dupataan usein tšekiksi ja esitetään tällä kielellä myös Slovakiassa. Yksi syy tähän on se, että Tšekissä on kaksi kertaa enemmän ihmisiä, jolloinka tšekinkieliset markkinat ovat houkuttelevammat.Samettivallankumouksen jälkeen syntyneet tšekkiläiset ja slovakit puhuvat myös yhä enenevässä määrinenglantia keskenään.[5]
Tšekkiläisissä yliopistoissa opiskelee arviolta 21 000 slovakin puhujaa, jotka saavat kirjoittaa lopputyönsä slovakiksi. Slovakinkieliset opettajat saavat myös käyttää slovakkia Tšekin yliopistoissa.[16]
Eroja tšekin- ja slovakinkielisten fraasien välillä:[17]
Suomeksi
Tšekiksi
Slovakiksi
Hyvää päivää!
Dobrý den!
Dobrý deň!
Kuinka voit?
Jak se máš?
Ako sa máš?
Mikä sinun nimesi on?
Jak se jmenuješ?
Ako sa voláš?
Minun nimeni on...
Jmenuji se…
Volám sa…
Slovakkia on toisinaan kutsuttu myös "slaavien esperantoksi", koska sen keskenäinen ymmärrettävyys muiden slaavilaisten kielten välillä on korkea.[6]
Slovakkia kirjoitetaanlatinalaisin kirjaimin[18], joiden apuna käytetään monia diakriittisiä merkkejä. Niiden paljous voi oudoksuttaa kieltä osaamatonta, mutta todellisuudessa slovakin oikeinkirjoitus on poikkeuksellisen johdonmukainen, sillä se noudattaa melko tarkasti kielenfonologiaa ja lähes jokaista äännettä vastaa oma kirjaimensa.
Ääntämistä helpottaa myös se, että sanan pääpaino on aina ensimmäisellä tavulla toisin kuin esimerkiksi puolassa tai venäjässä.
Slovakissa erotetaan pitkät ja lyhyet vokaalit. Pitkät vokaalit merkitään akuutilla (´): á, é, í, ó, ú ja ý.
Slovakki tuntee lisäksi neljädiftongia: ia, ie, iu ja ô (vastaa suomenuo:ta). Ääntämyksessä voidaan erottaa myösau-,eu- jaou-diftongit, jotka kirjoitettuna esiintyvät muodossa av, ev ja ov.
Niin sanottua kovaae-äännettä merkitään ä-kirjaimella. Sitä käytetään vain sanan sisässä b:n, m:n, p:n ja v:n jäljessä. Tavallinene/é on pehmeä, mikä tarkoittaa sitä, että sen edellä oleva konsonantti liudentuu (pehmenee eli palataalistuu). Samoin käyttäytyy i, jonka kova vastine on y. Näin esimerkiksi sanadeti 'lapset' lausutaan suunnilleendjetji.
Slovakissa on niin sanottu synkooppilaki, jonka mukaan kahdessa vierekkäisessä tavussa ei voi olla kahta pitkää vokaalia, muutamia lainasanoja lukuun ottamatta. Myös diftongit katsotaan pitkiksi vokaaleiksi.
Slovakki on fonologisesti runsaskonsonanttinen kieli: siinä on 5 vokaalia ja 27 konsonanttifoneemia (suomessa on 8 vokaalia ja 13-16 konsonanttia).
Slovakissa myös konsonantit (l jar) voivat muodostaa tavun, ja siksi slovakissa on sanoja, joissa ei ole yhtäkään vokaalia, esimerkiksivlk 'susi',vrch 'vuori'. Myös niillä on pitkä vastineĺ jaŕ, esim.vŕba 'paju',vĺča 'sudenpentu'.
Dentaaleillad,t,n jal onliudentuneet vastineetď,ť,ň jaľ. Suhuäänteetč,dž,š jaž sekäj luetaan aina liudentuneiksi.
Kuten tšekissä, myös slovakissa alkuperäinen slaavilaineng on muuttunuth:ksi kuten esimerkiksiukrainassa - kummassakin kielessähra 'peli',puolaksigra,venäjäksiigra. Slovakissa muutos ei ole kuitenkaan ollut niin ehdoton ja poikkeukseton kuin tšekissä, jossag on käytössä yksinomaan lainasanoissa: viereisen soinnillisen konsonantin vaikutuksesta alkuperäineng on säilynyt mm. sanassamozog 'aivot' (vertaa venäjänmozg), puolanmózg. Tšekissä sana on muodossamozek.
Slovakista puuttuu tšekin vahvasti palatalisoitunutr-äänne, ř. Esimerkiksi nimeäJiří vastaa slovakissaJuraj. Toisaalta slovakissa tehdään liudentuneen ja liudentumattomanl-konsonantin välille ero, joka on tšekistä hävinnyt.
Sanastoltaan slovakki on hyvin lähellä tšekkiä. Perussanasto taas on yhteistä lähes kaikille slaavilaisille kielille (katso esimerkiksi lukusanat alla). Tšekin kielen vahvan kirjallisen tradition vuoksi tšekkiläistä lainasanastoa on slovakissa paljon, myös niin sanottujakäännöslainoja. Lainasanastoa on runsaasti myöslatinasta jasaksasta, jonkin verranunkarista jaromaniasta. Toisin kuin tšekissä, slovakin kielen uudistamisessa on kiinnitetty huomiota omaperäisyyteen luomallaneologismeja muun muassamurresanojen avulla.
Vieraista kielistä tulevia lainasanoja pyritään sovittamaan slovakin kieleen:víkend (suom.viikonloppu, englannin sanasta "weekend"), kvalita (suom.laatu, latinan sanasta "qualita").[6]
Substantiivit jakautuvat kolmeen kieliopilliseen sukuun (maskuliini, feminiini, neutri). Lukuja on kaksi (yksikkö ja monikko), vaikkakin joitain jäänteitä kaksikon käytöstä on edelleen jäänyt kieleen.[21]
»Všetci ľudia sa rodia slobodní a sebe rovní, v ich dôstojnosti a právach. Sú obdarení rozumom a svedomím a majú navzájom konať v duchu bratstva.»
Suomeksi: »Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»
