Skotlanti solmipersonaaliunioninEnglannin kanssa vuonna 1603 ja yhdistyi vuonna 1707 Englannin kanssa yhdeksi valtioksi. Syyskuussa 2014 Skotlannissa järjestettiinkansanäänestysitsenäisyydestä, mutta äänestyksen voittivat itsenäistymisen vastustajat.
Skotlanti muodostaa pohjoisen kolmanneksenIson-Britannian saaresta.[3] Sen kokonaispinta-ala on 78 772 neliökilometriä. Skotlannilla on ainoan naapurinsa Englannin kanssa yhteistä rajaa 96 kilometriä. Se kulkee itärannikolta Tweedjoelta länteenSolway Firthiin. Skotlannin lounaiskärjestä 30 kilometrin päässä sijaitseeIrlanti, 700 kilometrin päässä koillisessa onNorja ja pohjoisessaTanskanFärsaaret.[4] Skotlantia ympäröivätAtlantti jaPohjanmeri.
Skotlanti koostuu mannermaasta ja useista saariryhmistä. Mannermaa voidaan jakaa kolmeen alueeseen,Ylämaihin,Alamaihin(Central Belt) jaEteläisiin ylänköihin. Ylämaat jakaa kahtiaGlen Morin siirroslinja, jolla sijaitsee myösLoch Ness.[5] Ylämaiden eteläosassa onGrampianvuoret, jonka korkein huippuBen Nevis on koko Britannian korkein vuori.[6] Keskisen Skotlannin alamaat on maan asutuskeskittymä.lähde? Eteläisillä ylänköalueilla on pyöreälakisia kukkuloita ja leveitä laaksoja, joita reunustavat hedelmälliset rannikkotasangot.[7] Vedenjakaja on lähellä länsirannikkoa, minkä takia pääosa joista virtaa itään.[5]
Skotlantiin kuuluu yli 790 saarta. Saariston pääryhmät ovatShetland- jaOrkneysaaret sekäSisä- jaUlko-Hebridit.[8] Orkney- ja Shetlandsaaret sijaitsevat mannermaan pohjoispuolella. Länsirannikkoa täplittävät puolestaan useat saaret ja vuonot.[5].
Skotlannissa vallitseemeri-ilmasto, jolle on tyypillistä vaihtelevat säätilat ilman äärioloja. Atlantilta tulevaGolfvirta lämmittää aluetta, mikä selittää ilmasto-olot pohjoisestaleveysasteesta huolimatta. Esimerkiksi samalla leveysasteellaLabradorissa,Kanadassa, jäävuoret ovat talvisin tavallinen näky. Skotlannin ilmasto on kuitenkin viileämpi kuin muualla Britanniassa.
Sademäärät vaihtelevat paljon Skotlannin eri puolilla. Läntiset ylämaat ovat Yhdistyneen kuningaskunnan sateisinta aluetta; vuosittain sataa yli 3 000 millimetriä. Sateet ovat yleensä vuoristoisilla ylämaan alueillaorografisia. Suurimmassa osassa Skotlantia kuitenkin sataa alle 800 millimetriä vuodessa, eikä itäisissä ja eteläisissä osissa sada enempää kuin Englannin kuivimmilla alueilla. Lumisateet eivät ole alamailla tyypillisiä, mutta korkeuden kasvaessa ne yleistyvät.
Ilmastoalue on kostean lauhkea ja vuoden keskilämpötila on 8,7 celsiusastetta. Kylmin kuukausi on Skotlannissa tammikuu, jonka keskilämpötila on 3,5 celsiusastetta. Lämpimimmät kuukaudet ovat heinä- ja elokuu, jolloin lämpötila on noin 14,5 celsiusastetta. Skotlannin vuotuinen sademäärä on 670,6 millimetriä.
Skotlannin rannikolla sijaitsevienHebridien läntinen osa on yksi Britannian aurinkoisimpia paikkoja. Vuoden pisimpänä päivänä ei Skotlannin pohjoisosissa ole pimeää yölläkään.Lerwickillä jaShetlandsaarilla on keskikesällä valoisaa noin neljä tuntia pidempään kuinLontoossa, mutta talvella tilanne on päinvastainen – pimeyttä on pidempään kuin etelässä.
Voimakkaat Atlantilta saapuvat matalapainepuuskat, joita kutsutaan myös Euroopan hirmumyrskyiksi, ovat yleisiä Skotlannissa talvisaikaan loka–maaliskuussa.
Skotlantia peitti aiemmin metsä, mutta alkuperäisestä metsästä on jäljellä enää vain noin prosentti. Istutusmetsät peittävät noin 17 prosenttia pinta-alasta. Pääosa näistä on havumetsää. Grampianvuorilla ja eteläisillä ylängöillä kasvaa erityisesti ruohoa jakanervaa. Skotlannin kansalliskukka onokakruunuohdake, mutta nummien kanervat ja metsienkissankello ovat silti tunnuspiirteisempiä kasvilajeja.[5][9]
Skotlannissa on monipuolinen lintulajisto, ja Britannian 24:stä merilintulajista elää Shetlandsaarilla 21 lajia. Nummilla esiintyy muun muassametsoja janummiriekkoja. Talvisin sänkipelloilla talvehtii miljooniamerihanhia.[12]
Roomalaiset saapuivat Britanniaan vuonna 43 jälkeen ajanlaskun alun, ja he tekivät sotaretkiä myös Skotlantiinpiktien alueelle.[13]Mons Graupiuksen taistelussa vuonna 83 roomalaiset saivat Britannian saaren pohjoisosat hetkellisesti haltuunsa.[5] Roomalaiset kyllästyivät lopulta pohjoisia heimoja vastaan käytyihin taisteluihin, minkä takia rakennettiin sekäHadrianuksen ettäAntoninuksen vallit.[15] Roomalaiset lähtivät Britanniasta noin vuonna 410[16], jolloin Skotlantia asuttivat pohjoisen ja idän piktit sekä lounaisosienbritonit.[15] Tämän jälkeen alueelle levittäytyivät myösskotit jaanglosaksit.[17]
Pyhä Columba perusti vuonna 563Ionan saarelle luostarin,[15] ja hänen levittämänsäkristinusko alkoi yhdistää Skotlannin heimoja. Piktit ja skottienDál Riatan kuningaskunnan yhdisti vuonna 843 skottikuningasKenneth MacAlpin. Hänen perustamansaAlban kuningaskunta laajeni käsittämään vuoteen 1034 mennessä lähes koko nykyisen Skotlannin.[17]
Maria Stuartista tuli Skotlannin kuningatar vuonna 1542, jolloin hän oli vasta viikon vanha. Englannin kuningasHenrik VIII suunnitteli naittavansa Maria Stuartin pojalleenEdvardille.[25] Skotlannin parlamentti hylkäsi ehdotuksen, minkä takia Edvard käynnisti 1544Rough Wooing -nimellä tunnetun sortokampanjan.[26] Skotlantilaiset kääntyivätAuld Alliance -liiton myötä Ranskan puoleen ja lupasivat antaa Maria Stuartin nuorenFransin vaimoksi ranskalaisten tukea vastaan. Maria Stuart jätti Skotlannin 1548 aatelisten ja ranskalaisliittolaisten hallintaan.[25]
Uskonpuhdistus levisi Skotlantiin 1500-luvun puolivälissä.[27] Pienen kapinan tukahduttamisen jälkeen perustettiinLords of the Congregation -ryhmän, jonka tavoitteena oli protestanttinen Skotlanti. SijaishallitsijaMarie de Guise aloitti protestanttien sorron, kunPerthissä oli ollut väkivaltaisuuksiaJohn Knoxin tulisen saarnan jälkeen.[28] Protestantit kääntyivät voitolle, kun he alkoivat saada vuonna 1560 tukea protestanttiselta Englannilta.Edinburghin sopimus hyväksyttiin heinäkuussa, ja sen myötä Skotlannista tuli protestanttinen valtio.[29] Maria Stuart palasi pian tämän jälkeen Skotlantiin, mutta hän aiheutti skandaalin miessuhteidensa takia. Hänet ajettiin maanpakoon, kun hänen tulevan miehensäJames Hepburnin uskottiin olleen osallinen hänen miehensäHenry Stuartin murhaan.[30]
Maria Stuartin poikaJaakko VI nousi myös Englannin kuninkaaksi vuonna 1603Elisabet I:n kuoleman jälkeen.[30] Jaakko ja hänen poikansaKaarle I hallitsivat käytännössä molempia valtakuntia Englannista käsin. He myös kannattivat kuninkaan jumalallista oikeutta eivätkä kannattaneet Skotlannin presbyteerikirkkoa.[31] Kaarle ja arkkipiispaWilliam Laud pyrkivät 1630-luvulla yhdistämäänSkotlannin jaEnglannin kirkot.[32] Presbyteerien ja kuninkaan kiistat kärjistyivät 1639–1640 käytyihinpiispojen sotiin.Alexander Leslien johtama skottiarmeija kukisti vuonna 1640 englantilaisetNewburnin taistelussa ja valtasiNewcastlen. Kaarle joutui seuraavana vuonna tekemään rauhan.[33]
Kaarlen huono sotaonni rohkaisi hänen vastustajiaan myös Englannissa, jossa syttyi 1642Englannin sisällissota.[34]Parlamentaristit kääntyivät sodan alkuvaiheissa Skotlannin puoleen.Solemn League and Covenant -sopimuksen jälkeen skottijoukot hyökkäsivät Englantiin ja tukivat kuninkaan vastustajia.[35] Parlamentaristien ja skotlantilaisten liitossa oli kuitenkin säröjä, sillä skotlantilaiset halusivat kuitenkin säilyttää kuningaskunnan.[36] Suurin osa skottiaatelisista liittoutui 1647 Kaarlen kanssa, minkä seurauksena lordiprotektoriOliver Cromwell teloitti Kaarlen vuonna 1649. Tämän poikaKaarle II julistautui Skotlannin, Englannin ja Irlannin kuninkaaksi. Cromwell koki asemansa uhatuksi ja alisti Skotlannin kymmeneksi vuodeksi valtaansa.[37] Tasavalta kaatui Cromwellin kuoleman jälkeen ja Kaarle II:sta tuli jälleen kuningas.[38]
Jaakko II sai kruunun 1685.[36] Katolista kuningasta kuitenkin vastustettiin laajasti, jawhigien kutsumanaVilhelm III Oranialainen nousi maihin Englannissa marraskuussa 1688. Hän julistautui seuraavana vuonna vaimonsaMaria II:n kanssa hallitsijapariksi. Jaakkoa tuettiin varsinkinYlämaiden alueella. Vuonna 1689 Ylämaita nousikinjakobiittien ensimmäinen kapina.[39]
Vilhelm oli 1689–1697 sodassa Ranskaa vastaan. Sotaa ei kannatettu Skotlannissa, jossa muistettiin edelleen vanha liittosopimus Ranskan kanssa. Lisäksi Skotlannin talous kärsi sotakustannuksista. Samoihin aikoihin Skotlannin taloutta vaikeutti epäonnistunut omaan siirtomaahan tähdännytDarien-suunnitelma. Taloudellisten ongelmien lisäksi Skotlannissa oli ongelmia perimysjärjestyksessä.[40] Englannissa whig-poliitikot pelkäsivät Stuartien uutta nousua, ja Englannissa päätettiinkin, että lapsettomanAnnan jälkeen hallitsijaksi tulisiHannoverin Sofia.[41] Skotlannin parlamentti ei hyväksynyt valintaa ja päätti valita oman hallitsijan Annan seuraajaksi.[42] Skotlannin ja Englannin välit kiristyivät 1700-luvun alussa, mutta Englanti ei halunnut uutta sotaa.[43] Skotlanti oli kuitenkin taloudellisesti ahdingossa ja suostui heinäkuussa 1706unionisopimukseen, joka astui voimaan 1. toukokuuta 1707. Sopimus synnyttiIson-Britannian kuningaskunnan.[42]
Yrjö I:n noustua kuninkaaksi vuonna 1715 alkoi kruununtavoittelijaJames Stuartin käynnistämäjakobiittikapina. James Stuart pyysi Marin jaarliaJohn Erskinea keräämään sotajoukot Ylämailta.[44] Erskine onnistui yllättämään vuonna 1715 hallituksen joukot. Hän kuitenkin hidasteli etenemistään ja menetti yllätysetunsa. Kapina hajosi tämän jälkeen nopeasti, ja James Stuart joutui pakenemaan takaisin Manner-Eurooppaan.[45] Nuori kruununtavoittelijaCharles Edward Stuart aloitti vuonna 1745 uudenjakobiittikapinan.[46] Hän johti itse Ylämailta kerättyjä joukkoja ja onnistui etenemäänDerbyyn asti.[47] Hänen neuvonantajiensa neuvosta Charles Stuart vetäytyi kuitenkin väliaikaisesti takaisin Skotlantiin, jossa hallituksen joukot kukistivat kapinanCullodenin taistelussa.[48]
Vuoden 1745 kapinan jälkeen hallitus päätti nujertaa jakobiitit kokonaan: monet jakobiitit vangittiin tai teloitettiin ja Ylämaiden vanha klaanijärjestelmä purettiin.[47] Klaanilaiset riisuttiin vuonna 1746 aseista, klaanipäälliköiden valta peruttiin ja esimerkiksikiltin käyttäminen kiellettiin.[49]
Atlantin yli tapahtuva kauppa oli rikastuttamassa Skotlantia.Glasgow sai muun muassa vuonna 1747 monopolin Ranskan tupakkakauppaan.[51]Yhdysvaltain vapaussodan jälkeen puuvillateollisuus hallitsi Skotlannin taloutta 1800-luvun alkupuoliskolla.[52] Tekstiiliteollisuuden lisäksi Skotlantiin perustettiin merkittävää kaivos-, rauta- ja laivanrakennusteollisuutta. Maassa oli valtavia kutomoita, ja esimerkiksiDundee oli maailmanjuuttiteollisuuden keskuskaupunki.[53][54]
Teollistumisen myötä Skotlanti myös kaupungistui.[54] Väkiluvun kasvaessa kaupungeista tuli entistä suurempia.[53] Samaan aikaan kuitenkin maatalous oli murroksessa. Maanomistajat alkoivat panostaa viljelyn sijaan lampaiden kasvattamiseen. Siihen ei tarvittu niin paljon työvoimaa, ja monet joutuivat muuttamaan erityisesti Ylämailta pois. Puhdistukset olivat paikoin jopa väkivaltaisia, kun maanomistajat ajoivat ylimääräisen työvoiman pois mailtaan.
Skotlannin talous oli 1900-luvun alussa hiipumassa, muttaensimmäinen maailmansota elvytti raskasta teollisuutta:[55]Clydejoen varrella rakennettiin monia sota-aluksia ja Clydeside oli Britannian merkittävin ammusten tuottaja.[5] Skotlannista tuli myös enemmän sotilaita asukaslukuun nähden kuin mistään muusta Britannian osasta. Se myös menetti enemmän asukkaistaan kuin suurin osa sotaa käyneistä maista.[56]
Sodan jälkeen raskas teollisuus romahti, ja Britannian lama iski erityisesti Skotlantiin.[5] Radikalismi heräsi talouden kärsiessä, ja Glasgow,Paisley,Greenock jaClydebank tunnettiin sosialismin keskuksenaRed Clydeside -nimellä.[57]1930-luvun lama heikensi taloustilannetta entisestään, ja vuonna 1932 noin 28 prosenttia skotlantilaisista oli työttömänä.[53] Talous alkoi elpyä jo hieman ennentoista maailmansotaa, jonka aikana Skotlanti sai uudestaan paikan Britannian sotateollisuuden keskuksena.[53][58]
Toisen maailmansodan jälkeen Skotlannin talous hiipui uudestaan, ja 1900-luvun jälkipuoliskolla maassa jouduttiin tekemään radikaaleja uudistuksia. Perinteisten teollisuuden alojen kaaduttua uudet alat, kuten elektroniikkateollisuus, palvelualat ja finanssiala, alkoivat elvyttää Skotlannin taloutta.[59] Öljyn löytyminenPohjanmereltä herätti uutta nationalismia, jaSkotlannin kansallispuolue (SNP) sai vuonna 1974 noin 30 prosenttia parlamenttivaalien äänistä. Estääkseen sotilaallisen nationalismin syntyäJames Callaghanin brittihallitus järjesti vuonna 1979 kansanäänestyksen Skotlannin omasta parlamentista. Vaikka parlamentin kannattajat ottivatkin täpärän voiton, tulos ei ollut lainvoimainen, sillä äänestysprosentti oli jäänyt alle 40 prosentin.[5]
TyöväenpuolueenTony Blairin hallitukseen kuulunut Skotlanti-ministeriDonald Dewar johti Skotlannin uuteen parlamentin kansanäänestykseen vuonna 1997. Skotlannin parlamentin perustamista kannatti 75 prosenttia äänestäneistä. Parlamenttivaalit järjestettiin Skotlannissa jo 1999.[60]Alex Salmondin johtama SNP otti vaalivoiton vuoden 2011 Skotlannin parlamenttivaaleissa ja käynnisti samalla itsenäisyysohjelman. Britannian pääministeriDavid Cameron ja Alex Salmond sopivat lokakuussa 2012itsenäisyyskansanäänestyksen järjestämisestä.[61] Syyskuussa 2014 järjestetyssä äänestyksessä reilut 55 prosenttia vastusti itsenäistymistä.[62]
Yhtenä Yhdistyneen kuningaskunnan maista Skotlannin päämiehenä toimii brittiläinenmonarkki, vuodesta 2022 lähtien kuningasCharles III.
Yhdistynyt kuningaskunta on hallinnollisesti katsoen yksi valtio, jolla on yksi virallinenparlamentti jahallitus. Vaikka kuningaskunnan eri osille onkin myönnetty jonkun verran itsehallintoa, niiden parlamentit ja muut omat hallinnolliset elementit ovat Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alaisuudessa. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti voi myös päättää supistaa tai muuttaa niiden valtaa, joskin on todennäköistä ettei tärkeitä ratkaisuja kuten itsehallinnon lakkauttamista tulla tekemään ilman kyseisen alueenkansanäänestystä.
Skotlanti sai oman parlamentin vuonna 1998. Syyskuussa 1997 kolme neljännestä äänestäjistä kannatti sen perustamista.[63] Parlamentti on yksikamarinen ja siinä on 129 edustajaa.[64] Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija nimittää parlamentin ehdotuksesta yhden jäsenistäSkotlannin pääministeriksi, joka nimittääSkotlannin hallituksen muut ministerit.[65]Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneessa Skotlannilla on 59 edustajaa 646:sta, mutta vuoden 2023 vaalipiiriuudistuksen myötä Skotlannin edustajien määrä laskee 57:ään.[66] Vuodesta 2023 lähtien pääministerinä on Skotlannin kansallispuolueen johtajaHumza Yousaf.[67]
Yhdistyneen kuningaskunnan poliittisten puolueiden lisäksi Skotlannissa vaikuttavat itsenäistymistä ajava ja merkittävin oppositiopuolueSkotlannin kansallispuolue (Scottish National Party, SNP),Skottilainen sosialistipuolue (Scottish Socialist Party, SSP) jaSkottilainen vihreä puolue (Scottish Green Party). Paikallispuolueet ovat lisänneet vaikutusvaltaansa parlamentin perustamisen jälkeen.
Joulukuussa 2019 pidetyissä ennenaikaisissa Yhdistyneen kuningaskunnanparlamenttivaaleissa Britannian pääministeriBoris Johnsonin konservatiivit ottivat murskavoiton. Vaalitulos antoi Johnsonille vahvan mandaatin jatkaa EU-eron ajamista. Skotlannin kansallispuolue onnistui ottamaan Skotlannissa paikkoja niin konservatiiveilta, työväenpuoleelta kuin liberaalidemokraateiltakin. SNP käytännössä hallitsi Skotlantia vaalien jälkeen. Tämä voi merkitä, että Skotlannin itsenäistymispyrkimykset nousevat jälleen, varsinkin kun SNP on voimakkaasti vastustanut Britannian EU-eroa. Seurauksena voi olla, että Skotlannissa järjestetään uusi kansanäänestys Britanniasta eroamisesta.Vuoden 2014 kansanäänestyksessä Skotlannissa ei-puoli voitti noin 55 prosentin ääniosuudella, kun taas itsenäistymistä kannatti noin 45 prosenttia äänestäjistä.[68] Muun Yhdistyneen kuningaskunnan mukana Skotlanti erosi EU-jäsenyydestä 1. helmikuuta 2020 alkaen.[69]
Perinteisen oikeisto–vasemmistojaon lisäksi politiikkaan vaikuttaa itsehallintokysymys, jota Yhdistyneen kuningaskunnan puolueet ovat tukeneet enemmän tai vähemmän historiansa aikana. Nyt kun itsehallinto on jo saatu, kysymys koskee sitä, pitäisikö Skotlannin itsenäistyä. Vuoden 2004 kyselyssä 66 prosenttia skotlantilaisista kannatti itsehallinnon lisäämistä ja vain kaksi prosenttia halusi palauttaa määräysvallanWestminsteriin. Vuonna 2012 uutisoitiin, että kyselyissä enintään kolmasosa kansasta kannattaa itsenäisyyttä.[70]
Skotlanti jaettiin vuonna 1996 32 hallintoalueeseen paikallishallinnon tehostamiseksi. Näiden yhden tason hallintoyksikköjen tehtävänä on tuottaa kaikki alueen julkiset palvelut, kuten opetus ja sosiaalityö sekä ympäristön ja teiden kunnossapito. Suurimmissa hallintoyksiköissä on vielä niiden alaisuudessa toimivia erillisiä komiteoita, jotka huolehtivat jonkun tietyn alueenosan palveluista.
Skotlannin asukasluku on pysynyt melko vakaana 1960-luvulta lähtien. Vuonna 1974 asukasluku oli ennätyksellinen 5,24 miljoonaa, mutta vuonna 2002 se oli enää 5,05 miljoonaa. 2000-luvulla asukasluku lähti taas kasvamaan, mikä johtui erityisesti positiivisesta nettomuutosta. Lisäksi syntyneitä on ollut kuolleita enemmän.[72] Skotlanninväestöpyramidi on muuttunut selvästi 1900-luvulla. Ikärakenne oli vielä vuoden 1911 väestönlaskennan perusteella pyramidin mallinen, mutta seuraavan vuosisadan aikana ikärakenne on selvästi tasoittunut.[73] Vuoden 2012 väestöpyramidissa on selvästi kolme kohoumaa, jotka johtuvat vuoden 1947 ja 1960-luvunsuurista ikäluokista ja jälkimmäisen heijastevaikutuksesta.[74]
Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Skotlannin asukkaista 83 prosenttia oli syntynyt Skotlannissa ja kymmenen prosenttia muualla Britanniassa. Niistä seitsemästä prosentista, jotka eivät ole syntyneet Britanniassa, 15 prosenttia on syntynytPuolassa ja kuusi prosenttiaIntiassa jaIrlannissa.[75]Skotiksi itsensä määrittelee 62 prosenttia Skotlannin aikuisväestöstä. Sekä skotiksi ettäenglantilaiseksi määrittelee itsensä 18 prosenttia.
Skotlannin asukkaista neljä prosenttia kuuluu johonkin vähemmistöön.[76] Vuonna 2001 hieman yli 100 000 asukasta kuului vähemmistöihin, kun vuonna 2011 vähemmistöihin kuului jo yli 200 000 asukasta. Suurin yksittäinen vähemmistöryhmä olipuolalaiset, joita asui Skotlannissa 61 000 ihmistä. Seuraavaksi suurimmat ryhmät olivatirlantilaiset (54 000 asukasta) japakistanilaiset (49 000 asukasta).[77]
Skotlannin kansallisena kirkkona toimiireformoituSkotlannin kirkko(Church of Scotland). Se ei ole valtionhallinnon alaisuudessa eikä samaan tapaanvaltionkirkon asemassa kuten EnglannissaEnglannin kirkko. Vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa suurin vakaumusryhmä oli uskonnottomat 51,5 prosentin väestöosuudella. Skotlannin kirkkoon kuului 24,0 prosenttia väestöstä, roomalais-katolisia oli 13,8 prosenttia ja muita kristittyjä 7,8 prosenttia. Lisäksi 1,4 prosenttia tunnusti islamia ja 0,3 prosenttia edusti hinduja, buddhalaisia 0,3 prosenttia, sikhejä 0,1 prosenttia ja juutalaisia 0,1 prosenttia. Muita uskontoja edusti 0,8 prosenttia väestöstä.[78]
Vuoden 2011 väestönlaskennassa 98,6 prosenttia Skotlannin asukkaista kertoi puhuvansa englantia, ja 92,6 prosenttia puhui sitä kotikielenään.Skottia kertoi osaavansa puhua yli 1,5 miljoonaa, mutta vain 1,1 prosenttia kertoi käyttävänsä sitä kotikielenä. Suurin osuus skottia kotikielenään käyttäviä onShetlandinsaarilla,Aberdeenshiressä,Morayssa jaOrkneysaarilla.Gaelia kertoi osaavansa puhua noin 57 000 ihmistä, joiden lisäksi noin 23 000 ymmärsi sitä muttei osannut lukea, kirjoittaa tai puhua sitä. Eniten gaelin puhujia onUlko-Hebrideillä (52,3 %),Ylämaalla (5,4 %) sekäArgyllissa ja Butessa (4,0 %).Brittiläistä viittomakieltä käyttää kotikielenä noin 13 000 henkeä eli noin 0,2 prosenttia väestöstä. Vieraista kielistä puhutuimpia ovatpuola,urdu,pandžabi,kiina jaranska.[79]
Skotlantilaisten terveys on keskimäärin huonompaa kuin muun Britannian ja useimpienEU-maiden väestön. Maan terveystilanne on kehittynyt 1900- ja 2000-luvuilla, mutta ei yhtä nopeasti kuin monissa muissa läntisen Euroopan maissa.Elinajanodote on noussut 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa, mutta se on silti pienempi kuin Britanniassa keskimäärin.[82] Se oli vuonna 2010 miehillä 76,1 ja naisilla 80,6 vuotta.[83] Elinajanodotteessa on selviä eroja Skotlannin sisällä. Lyhin elinajanodote on Glasgow’ssa ja pisinItä-Dunbartonshiressa. Maaseudun miehet elävät keskimäärin 3,5 vuotta pidempään kuin kaupunkilaiset ja naiset kaksi vuotta pidempään.[84]
Kuolleisuus on laskenut Skotlannissa 1960-luvun jälkeen, kuten on muissakin läntisen Euroopan maissa. Lapsikuolleisuus on Skotlannissa eurooppalaista keskitasoa, mutta työikäisten kuolleisuus on ollut 1970-luvulta lähtien läntisen Euroopan korkeinta.[85] Yli puolet skotlantilaisten kuolemista aiheutuvatsyövistä,sepelvaltimotaudista jaaivoverenkiertohäiriöstä. Vuosittain kuolevien ihmisten määrä on Skotlannissa laskenut 1980-luvun alusta. Syöpäkuolemien määrä on kuitenkin kasvanut 14 prosenttia, ja samalla niiden osuus kaikista kuolemista on noussut 22 prosentista 29 prosenttiin.[86] Yksi syy Skotlannin ja muun Britannian kuolleisuuden erolle johtuu sepelvaltimotaudista, jonka miesten kuolleisuus oli 16 prosenttia ja naisten kuolleisuus 19 prosenttia korkeampia kuin muualla Britanniassa.[85]
Skotlanti on tuottanut 1950-luvulta lähtien monien maailmanlaajuisesti menestyneitä populaarimuusikoita. ”Skifflen kuninkaaksi” nimitettyLonnie Donegan menestyi 1950- ja 1960-luvuilla, ja hänen rinnalleen on noussut useita tunnettuja yhtyeitä ja artisteja.[92] Vuoden 2005 äänestyksessä Skotlannin parhaimmiksi yhtyeiksi valitutBelle & Sebastian,Travis jaIdlewind aloittivat kaikki uransa 1990-luvulla.[94]
Skotlannin kirjallisuus on ollut historiassa hyvin arvostetussa asemassa. Skotlantilaiset kirjailijat ovat kirjoittaneetenglanniksi,skotiksi jagaeliksi.[5] Gaelinkielisiä tekstiä on tunnistettu jo 500-luvulta. Musiikkiin liittyvärunous oli gaelinkielisen kirjallisuuden hallitseva muoto 1700-luvulle saakka.[95] Ensimmäinen tunnettu skotiksi kirjoittanut kirjailija oli runoilijaJohn Barbour.[96]
1800- ja 1900-luvun vaiheessa Skotlannissa vaikutti niin sanottuKailyardin koulukunta,[99] jotka keskittyivät kuvaamaan sentimentaalisesti maaseudun elämää. Heidän eskapistinen tyylinsä sai myös vastavoimia, joista tunnetuin onGeorge Douglas Brown.[100]Ensimmäinen maailmansota,modernismi ja poliittisen nationalismin nousu vaikuttivat Skotlannin kirjallisuudessa 1900-luvun alussa. Maailmansotien välisenä aikaa kutsutaanSkotlannin renessanssiksi, jonka merkittävin edustaja oli runoilijaHugh MacDiarmid.[101] Toisen maailmansodan jälkeisistä kirjailijoista monet ovat asuneet suurimman osan elämästään Skotlannin ulkopuolella, kutenAlexander Trocchi, jonka sanotaan olleen Skotlannin ainoa alkuperäinenbeat-kirjailija.[101] Nykykirjailijoista tunnetuimpia ovatIain Banks,Ian Rankin jaIrvine Welsh.
Skotlannin perinneruoka onhaggis. Ruoka- ja juomakulttuurin saralla maa on tullut tunnetuksi myös laadukkaistaviskeistään. Yleisesti skotlantilaiset käyttävät ruoanlaitossaan paljon lihaa ja rasvaa sekä suosivatuppopaistamista. Nykyisin Skotlannin ruokakulttuuri on varsin värikäs ja fish & chips -paikkojen ohelle on ilmaantunut etnisiä ravintoloita.
Nykyaikainengolf on muotoutunut Skotlannissa. St. Andrewsin kenttä.
Skotlannilla on eräissä lajeissa omat kansalliset urheilumaajoukkueensa, kun taas eräissä muissa lajeissa jaolympialaisissa skotit ovat kilpailleetIson-Britannian joukkueen jäseninä.
Skotlannin urheiluperinteet ulottuvat vuosisatojen taakse, ja maa ja sen kansalaiset ovat vaikuttaneet monen urheilulajin kehitykseen.Golfin lisäksi esimerkiksijääkiekolla jakoripallolla on yhteyksiä Skotlantiin.Ylämaan kisojen lajeista ovat puolestaan kehittyneetyleisurheilulajitmoukarinheitto jakuulantyöntö.[102] Ylämaan kisat ovat Skotlannin merkittävin perinneurheilutapahtuma, jossa kilpaillaan useissa voimalajeissa.
Jalkapallon lisäksi suosittuja urheilulajeja ovatrugby union ja golf. Perinteisesti jalkapallo on ollut kaupungin työväenluokan laji ja rugby union eteläisen maaseutuväestön ja keskiluokkaisten yliopisto-opiskelijoiden laji.[107]
Steel, David & Cylus, Jonathan: United Kingdom (Scotland): Health system review. Health Systems in Transition, 2012, 14. vsk, nro 9, s. 1–150. European Observatory on Health Systems and Policies.Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
Wilson, Neil & Symington, Andy: Scotland. Footscray: Lonely Planet, 2011. ISBN 978-1-74179-324-6(englanniksi)
_(9605427).jpg)
