Movatterモバイル変換


[0]ホーム

URL:


Siirry sisältöön
Wikipedia
Haku

Skotlanti

Wikipediasta
Skotlanti
Scotland
Alba
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna
Valtiomuotoperustuslaillisen monarkian itsehallinnollinen maa
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningasCharles III
PääministeriJohn Swinney
PääkaupunkiEdinburgh
Muita kaupunkejaGlasgow(suurin)
Aberdeen
Pinta-ala
– yhteensä78 722 km²[1] (sijalla)
– josta sisävesiä1 577 km²[1]
Väkiluku (2020)5 466 000[2] (sijalla)
– väestötiheys69,4 as. / km²
Viralliset kieletskotlanninenglanti,skotti,gaeli
ValuuttaEnglannin punta (GBP)
BKT (2010)
– yhteensä139,774 mrd.  (sijalla ?)
– per asukas26,766selvennä
Aikavyöhyke+0
– kesäaikaUTC+1
LyhenneGB
Kansainvälinen
suuntanumero
+44
TunnuslauseIn My Defens God Me Defend (de facto)
KansallislauluFlower of Scotland
(de facto)”
Infobox OKNimi-testi OK

Skotlanti (gaeliksiAlba,engl.Scotland) onmaaIson-Britannian saaren pohjois­osassa. Se käsittää suunnilleen kolmanneksen saarenpinta-alasta ja kuuluuYhdistyneen kuningas­kunnan eli Britannian valtioon.

Skotlanti solmipersonaaliunioninEnglannin kanssa vuonna 1603 ja yhdistyi vuonna 1707 Englannin kanssa yhdeksi valtioksi. Syys­kuussa 2014 Skotlannissa järjestettiinkansan­äänestysitsenäisyydestä, mutta äänestyksen voittivat itsenäistymisen vastustajat.

Maantiede

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli:Skotlannin maantiede
Skotlannin kartta
Loch Etive

Skotlanti muodostaa pohjoisen kolmanneksenIson-Britannian saaresta.[3] Sen kokonais­pinta-ala on 78 772 neliökilometriä. Skotlannilla on ainoan naapurinsa Englannin kanssa yhteistä rajaa 96 kilo­metriä. Se kulkee itä­rannikolta Tweed­joelta länteenSolway Firthiin. Skotlannin lounais­kärjestä 30 kilometrin päässä sijaitseeIrlanti, 700 kilo­metrin päässä koillisessa onNorja ja pohjoisessaTanskanFärsaaret.[4] Skotlantia ympäröivätAtlantti jaPohjanmeri.

Skotlanti koostuu manner­maasta ja useista saari­ryhmistä. Manner­maa voidaan jakaa kolmeen alueeseen,Ylä­maihin,Ala­maihin(Central Belt) jaEteläisiin ylänköihin. Ylä­maat jakaa kahtiaGlen Morin siirros­linja, jolla sijaitsee myösLoch Ness.[5] Ylä­maiden etelä­osassa onGrampianvuoret, jonka korkein huippuBen Nevis on koko Britannian korkein vuori.[6] Keskisen Skotlannin ala­maat on maan asutus­keskittymä.lähde? Eteläisillä ylänkö­alueilla on pyöreä­lakisia kukkuloita ja leveitä laaksoja, joita reunustavat hedelmälliset rannikko­tasangot.[7] Veden­jakaja on lähellä länsi­rannikkoa, minkä takia pääosa joista virtaa itään.[5]

Skotlantiin kuuluu yli 790 saarta. Saariston pää­ryhmät ovatShetland- jaOrkneysaaret sekäSisä- jaUlko-Hebridit.[8] Orkney- ja Shetland­saaret sijaitsevat manner­maan pohjois­puolella. Länsi­rannikkoa täplittävät puolestaan useat saaret ja vuonot.[5].

Ilmasto

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Skotlannissa vallitseemeri-ilmasto, jolle on tyypillistä vaihtelevat säätilat ilman ääri­oloja. Atlantilta tulevaGolfvirta lämmittää aluetta, mikä selittää ilmasto-olot pohjoisestaleveysasteesta huolimatta. Esimerkiksi samalla leveys­asteellaLabradorissa,Kanadassa, jäävuoret ovat talvisin tavallinen näky. Skotlannin ilmasto on kuitenkin viileämpi kuin muualla Britanniassa.

Sade­määrät vaihtelevat paljon Skotlannin eri puolilla. Läntiset ylä­maat ovat Yhdistyneen kuningas­kunnan sateisinta aluetta; vuosittain sataa yli 3 000 millimetriä. Sateet ovat yleensä vuoristoisilla ylä­maan alueillaorografisia. Suurimmassa osassa Skotlantia kuitenkin sataa alle 800 milli­metriä vuodessa, eikä itäisissä ja eteläisissä osissa sada enempää kuin Englannin kuivimmilla alueilla. Lumi­sateet eivät ole alamailla tyypillisiä, mutta korkeuden kasvaessa ne yleistyvät.

Ilmasto­alue on kostean lauhkea ja vuoden keski­lämpötila on 8,7 celsiusastetta. Kylmin kuukausi on Skotlannissa tammi­kuu, jonka keski­lämpötila on 3,5 celsius­astetta. Lämpimimmät kuukaudet ovat heinä- ja elo­kuu, jolloin lämpö­tila on noin 14,5 celsius­astetta. Skotlannin vuotuinen sade­määrä on 670,6 milli­metriä.

Skotlannin rannikolla sijaitsevienHebridien läntinen osa on yksi Britannian aurinkoisimpia paikkoja. Vuoden pisimpänä päivänä ei Skotlannin pohjoisosissa ole pimeää yölläkään.Lerwickillä jaShetland­saarilla on keski­kesällä valoisaa noin neljä tuntia pidempään kuinLontoossa, mutta talvella tilanne on päin­vastainen – pimeyttä on pidempään kuin etelässä.

Voimakkaat Atlantilta saapuvat matala­paine­puuskat, joita kutsutaan myös Euroopan hirmu­myrskyiksi, ovat yleisiä Skotlannissa talvis­aikaan loka–maalis­kuussa.

  • Vuotuinen lämpö­tilan vaihtelu: yksitoista celsius­astetta
  • Kesän pituus: neljä kuukautta (kesä–syys­kuu)
  • Talven pituus: kolme kuukautta
Panoraamakuva Skotlannista

Luonto

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Skotlantia peitti aiemmin metsä, mutta alkuperäisestä metsästä on jäljellä enää vain noin prosentti. Istutus­metsät peittävät noin 17 prosenttia pinta-alasta. Pääosa näistä on havu­metsää. Grampian­vuorilla ja eteläisillä ylängöillä kasvaa erityisesti ruohoa jakanervaa. Skotlannin kansallis­kukka onokakruunuohdake, mutta nummien kanervat ja metsienkissankello ovat silti tunnus­piirteisempiä kasvi­lajeja.[5][9]

Skotlannin nisäkäs­lajistoon kuuluu moniahirvi­eläimiä.Saksanhirviä elää pääosin ylänkö­alueilla jametsä­kauriita metsissä. Lisäksi Skotlannissa elää sinne tuotujajapaninhirviä jakuusi­peuroja.Ketut jamäyrät ovat levinneet laajalle, muttaeurooppalaisen metsä­kissan Skotlannin kanta on hyvin harvinainen.[5] Sen sijaan Skotlannissa elää peräti 75 prosenttia Britannianoravista, sillä laji on joutunut työntymään pohjoiseen Englantiin istutetunharmaaoravan tieltä.[10] Skotlannin vesistöissä on paljon meri­nisäkkäitä.Pullokuonodelfiinit japyöräiset ovat suhteellisen yleisiä, ja esimerkiksi noin 70 prosenttia Euroopanhalleista ja 80 prosenttia Britanniankirjo­hylkeistä elää Skotlannin vesissä.[11]

Skotlannissa on moni­puolinen lintu­lajisto, ja Britannian 24:stä merilintulajista elää Shetland­saarilla 21 lajia. Nummilla esiintyy muun muassametsoja janummiriekkoja. Talvisin sänkipelloilla talvehtii miljooniamerihanhia.[12]

Historia

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli:Skotlannin historia

Esihistoriasta roomalaisaikaan

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Callanishin kivetLewisin­saarella,Ulko-Hebrideillä.

Skotlannin esi­historia ulottuu yli 10 000 vuoden päähän menneisyyteen. Nyky­ihminen alkoi asuttaa sen alueitaVeiksel-jää­kauden jälkeen.[13]Esihistorian ajalta alueelta on säilynyt suuri määrä arkeologisia löytöjä, ja esimerkiksiOrkney­saarilta on löytynytSkara Braen muinais­kaupunki,Maeshowen hautakumpu jaStonehengen tapainenBrodgarin kehä.[14]

Roomalaiset saapuivat Britanniaan vuonna 43 jälkeen ajan­laskun alun, ja he tekivät sota­retkiä myös Skotlantiinpiktien alueelle.[13]Mons Graupiuksen taistelussa vuonna 83 roomalaiset saivat Britannian saaren pohjois­osat hetkellisesti haltuunsa.[5] Roomalaiset kyllästyivät lopulta pohjoisia heimoja vastaan käytyihin taisteluihin, minkä takia rakennettiin sekäHadrianuksen ettäAntoninuksen vallit.[15] Roomalaiset lähtivät Britanniasta noin vuonna 410[16], jolloin Skotlantia asuttivat pohjoisen ja idän piktit sekä lounais­osienbritonit.[15] Tämän jälkeen alueelle levittäytyivät myösskotit jaanglosaksit.[17]

Skotlannin yhdistyminen ja itsenäisyystaistelut

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Pyhä Columba perusti vuonna 563Ionan saarelle luostarin,[15] ja hänen levittämänsäkristinusko alkoi yhdistää Skotlannin heimoja. Piktit ja skottienDál Riatan kuningas­kunnan yhdisti vuonna 843 skotti­kuningasKenneth MacAlpin. Hänen perustamansaAlban kuningaskunta laajeni käsittämään vuoteen 1034 mennessä lähes koko nykyisen Skotlannin.[17]

Aleksanteri III:n kuoltua 1286Englannin kuningas­kunnan kuningasEdvard I asetti Skotlannin hallitsijaksiJohn Balliolin ja teki Skotlannistavasallinsa. Balliol purki sopimuksen 1295 ja tekiRanskan kanssa niin kutsutunAuld Alliance -liiton. Edvard valtasi tämän jälkeen haltuunsa lähes koko Skotlannin. Edvardin julmaa hallintoa kohtaan nousi vastustusta, joka henkilöityiWilliam Wallaceen.Robert Bruce otti ratkaisevan voiton EnglannistaBannockburnin taistelussa 1314. Paavi antoi 1320 Skotlannille luvan itsenäisyyteen niin sanotussaArbroathin julistuksessa, ja Englanti tunnusti 1328 Skotlannin itsenäisyydenNorthamptonin rauhassa.[18][19]

Stuartien kausi

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Alusta uskonpuhdistukseen

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

LapsettomanDavid II:n kuoltua 1371Skotlannin parlamentti valitsi hallitsijaksiStuart-sukuun kuuluneenRobert II:n.[20] Skotlannin pinta-ala laajeni 1469, kun nuori kuningasJaakko III naitettiinMargaret Tanskalaiselle. Myötäjäis­lahjana Skotlantiin liitettiin Orkney- jaShetlandsaaret.[21] Jaakko III:n poikaJaakko IV oli yksi merkittävimpiä Stuart-hallitsijoita. Hänen aikanaan kukoisti Skotlanninrenessanssi, ja muun muassaWilliam Dunbar jaGavin Douglas loivat tunnettuja runoja.[22][23] Jaakko IV myös hyökkäsi 1513 Englantiin puolustaakseen vanhaa liittolaista Ranskaa.[24] Suuri skottiarmeija kärsi kuitenkin musertavan tappionFloddenin taistelussa, jossa myös kuningas Jaakko kuoli.[25]

Maria Stuartista tuli Skotlannin kuningatar vuonna 1542, jolloin hän oli vasta viikon vanha. Englannin kuningasHenrik VIII suunnitteli naittavansa Maria Stuartin pojalleenEdvardille.[25] Skotlannin parlamentti hylkäsi ehdotuksen, minkä takia Edvard käynnisti 1544Rough Wooing -nimellä tunnetun sorto­kampanjan.[26] Skotlantilaiset kääntyivätAuld Alliance -liiton myötä Ranskan puoleen ja lupasivat antaa Maria Stuartin nuorenFransin vaimoksi ranskalaisten tukea vastaan. Maria Stuart jätti Skotlannin 1548 aatelisten ja ranskalais­liittolaisten hallintaan.[25]

Uskonpuhdistus levisi Skotlantiin 1500-luvun puoli­välissä.[27] Pienen kapinan tukahduttamisen jälkeen perustettiinLords of the Congregation -ryhmän, jonka tavoitteena oli protestanttinen Skotlanti. Sijais­hallitsijaMarie de Guise aloitti protestanttien sorron, kunPerthissä oli ollut väki­valtaisuuksiaJohn Knoxin tulisen saarnan jälkeen.[28] Protestantit kääntyivät voitolle, kun he alkoivat saada vuonna 1560 tukea protestanttiselta Englannilta.Edinburghin sopimus hyväksyttiin heinä­kuussa, ja sen myötä Skotlannista tuli protestanttinen valtio.[29] Maria Stuart palasi pian tämän jälkeen Skotlantiin, mutta hän aiheutti skandaalin mies­suhteidensa takia. Hänet ajettiin maan­pakoon, kun hänen tulevan miehensäJames Hepburnin uskottiin olleen osallinen hänen miehensäHenry Stuartin murhaan.[30]

Yhteinen kruunu ja uskonsodat

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Maria Stuartin poikaJaakko VI nousi myös Englannin kuninkaaksi vuonna 1603Elisabet I:n kuoleman jälkeen.[30] Jaakko ja hänen poikansaKaarle I hallitsivat käytännössä molempia valtakuntia Englannista käsin. He myös kannattivat kuninkaan jumalallista oikeutta eivätkä kannattaneet Skotlannin presbyteeri­kirkkoa.[31] Kaarle ja arkkipiispaWilliam Laud pyrkivät 1630-luvulla yhdistämäänSkotlannin jaEnglannin kirkot.[32] Presbyteerien ja kuninkaan kiistat kärjistyivät 1639–1640 käytyihinpiispojen sotiin.Alexander Leslien johtama skotti­armeija kukisti vuonna 1640 englantilaisetNewburnin taistelussa ja valtasiNewcastlen. Kaarle joutui seuraavana vuonna tekemään rauhan.[33]

Kaarlen huono sotaonni rohkaisi hänen vastustajiaan myös Englannissa, jossa syttyi 1642Englannin sisällissota.[34]Parlamentaristit kääntyivät sodan alkuvaiheissa Skotlannin puoleen.Solemn League and Covenant -sopimuksen jälkeen skottijoukot hyökkäsivät Englantiin ja tukivat kuninkaan vastustajia.[35] Parlamentaristien ja skotlantilaisten liitossa oli kuitenkin säröjä, sillä skotlantilaiset halusivat kuitenkin säilyttää kuningas­kunnan.[36] Suurin osa skottiaatelisista liittoutui 1647 Kaarlen kanssa, minkä seurauksena lordiprotektoriOliver Cromwell teloitti Kaarlen vuonna 1649. Tämän poikaKaarle II julistautui Skotlannin, Englannin ja Irlannin kuninkaaksi. Cromwell koki asemansa uhatuksi ja alisti Skotlannin kymmeneksi vuodeksi valtaansa.[37] Tasavalta kaatui Cromwellin kuoleman jälkeen ja Kaarle II:sta tuli jälleen kuningas.[38]

Unionisopimus ja jakobiittikapinat

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Jaakko II sai kruunun 1685.[36] Katolista kuningasta kuitenkin vastustettiin laajasti, jawhigien kutsumanaVilhelm III Oranialainen nousi maihin Englannissa marraskuussa 1688. Hän julistautui seuraavana vuonna vaimonsaMaria II:n kanssa hallitsija­pariksi. Jaakkoa tuettiin varsinkinYlämaiden alueella. Vuonna 1689 Ylämaita nousikinjakobiittien ensimmäinen kapina.[39]

Vilhelm oli 1689–1697 sodassa Ranskaa vastaan. Sotaa ei kannatettu Skotlannissa, jossa muistettiin edelleen vanha liitto­sopimus Ranskan kanssa. Lisäksi Skotlannin talous kärsi sotakustannuksista. Samoihin aikoihin Skotlannin taloutta vaikeutti epä­onnistunut omaan siirto­maahan tähdännytDarien-suunnitelma. Taloudellisten ongelmien lisäksi Skotlannissa oli ongelmia perimys­järjestyksessä.[40] Englannissa whig-poliitikot pelkäsivät Stuartien uutta nousua, ja Englannissa päätettiinkin, että lapsettomanAnnan jälkeen hallitsijaksi tulisiHannoverin Sofia.[41] Skotlannin parlamentti ei hyväksynyt valintaa ja päätti valita oman hallitsijan Annan seuraajaksi.[42] Skotlannin ja Englannin välit kiristyivät 1700-luvun alussa, mutta Englanti ei halunnut uutta sotaa.[43] Skotlanti oli kuitenkin taloudellisesti ahdingossa ja suostui heinä­kuussa 1706unionisopimukseen, joka astui voimaan 1. touko­kuuta 1707. Sopimus synnyttiIson-Britannian kuningas­kunnan.[42]

Yrjö I:n noustua kuninkaaksi vuonna 1715 alkoi kruunun­tavoittelijaJames Stuartin käynnistämäjakobiitti­kapina. James Stuart pyysi Marin jaarliaJohn Erskinea keräämään sota­joukot Ylä­mailta.[44] Erskine onnistui yllättämään vuonna 1715 hallituksen joukot. Hän kuitenkin hidasteli etenemistään ja menetti yllätys­etunsa. Kapina hajosi tämän jälkeen nopeasti, ja James Stuart joutui pakenemaan takaisin Manner-Eurooppaan.[45] Nuori kruunun­tavoittelijaCharles Edward Stuart aloitti vuonna 1745 uudenjakobiitti­kapinan.[46] Hän johti itse Ylämailta kerättyjä joukkoja ja onnistui etenemäänDerbyyn asti.[47] Hänen neuvon­antajiensa neuvosta Charles Stuart vetäytyi kuitenkin väli­aikaisesti takaisin Skotlantiin, jossa hallituksen joukot kukistivat kapinanCullodenin taistelussa.[48]

Vuoden 1745 kapinan jälkeen hallitus päätti nujertaa jakobiitit kokonaan: monet jakobiitit vangittiin tai teloitettiin ja Ylä­maiden vanha klaani­järjestelmä purettiin.[47] Klaanilaiset riisuttiin vuonna 1746 aseista, klaani­päälliköiden valta peruttiin ja esi­merkiksikiltin käyttäminen kiellettiin.[49]

Valistus ja teollistuminen

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Glasgow’n yliopiston pää­rakennus.

Unioni­sopimus avasi skoteille Englannin siirto­maa­kaupan.[47] Kauppaa ja vaurastumista seurasivatSkotlannin valistus­aika jateollinen vallankumous. Valistus­ajan merkittävimpiä henkilöitä olivat filosofitDavid Hume,Adam Smith, sosio­logiAdam Ferguson, lääkäriWilliam Cullen, kemistiJoseph Black, geologiJames Hutton sekä kirjailijatWalter Scott jaRobert Burns.[50]

Atlantin yli tapahtuva kauppa oli rikastuttamassa Skotlantia.Glasgow sai muun muassa vuonna 1747 mono­polin Ranskan tupakka­kauppaan.[51]Yhdys­valtain vapaus­sodan jälkeen puu­villa­teollisuus hallitsi Skotlannin taloutta 1800-luvun alku­puoliskolla.[52] Tekstiili­teollisuuden lisäksi Skotlantiin perustettiin merkittävää kaivos-, rauta- ja laivan­rakennus­teollisuutta. Maassa oli valtavia kutomoita, ja esimerkiksiDundee oli maailmanjuuttiteollisuuden keskus­kaupunki.[53][54]

Teollistumisen myötä Skotlanti myös kaupungistui.[54] Väki­luvun kasvaessa kaupungeista tuli entistä suurempia.[53] Samaan aikaan kuitenkin maa­talous oli murroksessa. Maan­omistajat alkoivat panostaa viljelyn sijaan lampaiden kasvattamiseen. Siihen ei tarvittu niin paljon työ­voimaa, ja monet joutuivat muuttamaan erityisesti Ylä­mailta pois. Puhdistukset olivat paikoin jopa väki­valtaisia, kun maan­omistajat ajoivat yli­määräisen työ­voiman pois mailtaan.

Maailmansodista uuteen nationalismiin

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Skotlannin talous oli 1900-luvun alussa hiipumassa, muttaensimmäinen maailmansota elvytti raskasta teollisuutta:[55]Clydejoen varrella rakennettiin monia sota-aluksia ja Clydeside oli Britannian merkittävin ammusten tuottaja.[5] Skotlannista tuli myös enemmän sotilaita asukas­lukuun nähden kuin mistään muusta Britannian osasta. Se myös menetti enemmän asukkaistaan kuin suurin osa sotaa käyneistä maista.[56]

Sodan jälkeen raskas teollisuus romahti, ja Britannian lama iski erityisesti Skotlantiin.[5] Radikalismi heräsi talouden kärsiessä, ja Glasgow,Paisley,Greenock jaClydebank tunnettiin sosialismin keskuksenaRed Clydeside -nimellä.[57]1930-luvun lama heikensi talous­tilannetta entisestään, ja vuonna 1932 noin 28 prosenttia skotlantilaisista oli työttömänä.[53] Talous alkoi elpyä jo hieman ennentoista maailman­sotaa, jonka aikana Skotlanti sai uudestaan paikan Britannian sota­teollisuuden keskuksena.[53][58]

Toisen maailman­sodan jälkeen Skotlannin talous hiipui uudestaan, ja 1900-luvun jälki­puoliskolla maassa jouduttiin tekemään radikaaleja uudistuksia. Perinteisten teollisuuden alojen kaaduttua uudet alat, kuten elektroniikka­teollisuus, palvelu­alat ja finanssiala, alkoivat elvyttää Skotlannin taloutta.[59] Öljyn löytyminenPohjan­mereltä herätti uutta nationalismia, jaSkotlannin kansallispuolue (SNP) sai vuonna 1974 noin 30 prosenttia parlamentti­vaalien äänistä. Estääkseen sotilaallisen nationalismin syntyäJames Callaghanin britti­hallitus järjesti vuonna 1979 kansan­äänestyksen Skotlannin omasta parlamentista. Vaikka parlamentin kannattajat ottivatkin täpärän voiton, tulos ei ollut lain­voimainen, sillä äänestys­prosentti oli jäänyt alle 40 prosentin.[5]

Työ­väen­puolueenTony Blairin hallitukseen kuulunut Skotlanti-ministeriDonald Dewar johti Skotlannin uuteen parlamentin kansan­äänestykseen vuonna 1997. Skotlannin parlamentin perustamista kannatti 75 prosenttia äänestäneistä. Parlamenttivaalit järjestettiin Skotlannissa jo 1999.[60]Alex Salmondin johtama SNP otti vaali­voiton vuoden 2011 Skotlannin parlamentti­vaaleissa ja käynnisti samalla itsenäisyys­ohjelman. Britannian pää­ministeriDavid Cameron ja Alex Salmond sopivat loka­kuussa 2012itsenäisyys­kansan­äänestyksen järjestämisestä.[61] Syyskuussa 2014 järjestetyssä äänestyksessä reilut 55 prosenttia vastusti itsenäistymistä.[62]

Politiikka

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Yhtenä Yhdistyneen kuningas­kunnan maista Skotlannin pää­miehenä toimii brittiläinenmonarkki, vuodesta 2022 lähtien kuningasCharles III.

Yhdistynyt kuningas­kunta on hallinnollisesti katsoen yksi valtio, jolla on yksi virallinenparlamentti jahallitus. Vaikka kuningas­kunnan eri osille onkin myönnetty jonkun verran itse­hallintoa, niiden parlamentit ja muut omat hallinnolliset elementit ovat Yhdistyneen kuningas­kunnan parlamentin alaisuudessa. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti voi myös päättää supistaa tai muuttaa niiden valtaa, joskin on toden­näköistä ettei tärkeitä ratkaisuja kuten itse­hallinnon lakkauttamista tulla tekemään ilman kyseisen alueenkansanäänestystä.

Skotlanti sai oman parlamentin vuonna 1998. Syys­kuussa 1997 kolme neljännestä äänestäjistä kannatti sen perustamista.[63] Parlamentti on yksi­kamarinen ja siinä on 129 edustajaa.[64] Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija nimittää parlamentin ehdotuksesta yhden jäsenistäSkotlannin pääministeriksi, joka nimittääSkotlannin hallituksen muut ministerit.[65]Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneessa Skotlannilla on 59 edustajaa 646:sta, mutta vuoden 2023 vaalipiiriuudistuksen myötä Skotlannin edustajien määrä laskee 57:ään.[66] Vuodesta 2023 lähtien pääministerinä on Skotlannin kansallispuolueen johtajaHumza Yousaf.[67]

Yhdistyneen kuningas­kunnan poliittisten puolueiden lisäksi Skotlannissa vaikuttavat itsenäistymistä ajava ja merkittävin oppositio­puolueSkotlannin kansallispuolue (Scottish National Party, SNP),Skottilainen sosialistipuolue (Scottish Socialist Party, SSP) jaSkottilainen vihreä puolue (Scottish Green Party). Paikallis­puolueet ovat lisänneet vaikutus­valtaansa parlamentin perustamisen jälkeen.

Joulu­kuussa 2019 pidetyissä ennenaikaisissa Yhdistyneen kuningas­kunnanparlamentti­vaaleissa Britannian pää­ministeriBoris Johnsonin konservatiivit ottivat murska­voiton. Vaali­tulos antoi Johnsonille vahvan mandaatin jatkaa EU-eron ajamista. Skotlannin kansallispuolue onnistui ottamaan Skotlannissa paikkoja niin konservatiiveilta, työväenpuoleelta kuin liberaalidemokraateiltakin. SNP käytännössä hallitsi Skotlantia vaalien jälkeen. Tämä voi merkitä, että Skotlannin itsenäistymis­pyrkimykset nousevat jälleen, varsinkin kun SNP on voimakkaasti vastustanut Britannian EU-eroa. Seurauksena voi olla, että Skotlannissa järjestetään uusi kansan­äänestys Britanniasta eroamisesta.Vuoden 2014 kansanäänestyksessä Skotlannissa ei-puoli voitti noin 55 prosentin ääniosuudella, kun taas itsenäistymistä kannatti noin 45 prosenttia äänestäjistä.[68] Muun Yhdistyneen kuningas­kunnan mukana Skotlanti erosi EU-jäsenyydestä 1. helmi­kuuta 2020 alkaen.[69]

Itsehallinto vai itsenäisyys?

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Perinteisen oikeisto–vasemmistojaon lisäksi politiikkaan vaikuttaa itse­hallinto­kysymys, jota Yhdistyneen kuningas­kunnan puolueet ovat tukeneet enemmän tai vähemmän historiansa aikana. Nyt kun itsehallinto on jo saatu, kysymys koskee sitä, pitäisikö Skotlannin itsenäistyä. Vuoden 2004 kyselyssä 66 prosenttia skotlantilaisista kannatti itse­hallinnon lisäämistä ja vain kaksi prosenttia halusi palauttaa määräys­vallanWestminsteriin. Vuonna 2012 uutisoitiin, että kyselyissä enintään kolmas­osa kansasta kannattaa itsenäisyyttä.[70]

Aluejako

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Skotlanti jaettiin vuonna 1996 32 hallinto­alueeseen paikallis­hallinnon tehostamiseksi. Näiden yhden tason hallinto­yksikköjen tehtävänä on tuottaa kaikki alueen julkiset palvelut, kuten opetus ja sosiaali­työ sekä ympäristön ja teiden kunnossa­pito. Suurimmissa hallinto­yksiköissä on vielä niiden alaisuudessa toimivia erillisiä komiteoita, jotka huolehtivat jonkun tietyn alueen­osan palveluista.

Alue saa kaupungin nimityksen vain monarkin kautta. Skotlannissa kaupungeiksi on julistettuAberdeen,Dundee,Edinburgh,Glasgow,Inverness jaStirling.

Skotlannin 32 hallinto­aluetta
  1. Inverclyde
  2. Renfrewshire
  3. Länsi-Dunbartonshire
  4. Itä-Dunbartonshire
  5. Glasgow
  6. Itä-Renfrewshire
  7. Pohjois-Lanarkshire
  8. Falkirk
  9. Länsi-Lothian
  10. Edinburgh
  11. Midlothian
  12. Itä-Lothian
  13. Clackmannanshire
  14. Fife
  15. Dundee
  16. Angus
  17. Aberdeenshire
  18. Aberdeen
  19. Moray
  20. Ylä­maa
  21. Ulko-Hebridit
  22. Argyll ja Bute
  23. Perth ja Kinross
  24. Stirling
  25. Pohjois-Ayrshire
  26. Itä-Ayrshire
  27. Etelä-Ayrshire
  28. Dumfries ja Galloway
  29. Etelä-Lanarkshire
  30. Scottish Borders
  31. Orkneysaaret
  32. Shetlandinsaaret

Väestö

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli:Skotlannin väestö

Väestöjakauma

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Edinburgh on Skotlannin pää­kaupunki ja väki­luvultaan toiseksi suurin kaupunki.

National Records of Scotlandin arvion mukaan Skotlannissa oli vuoden 2020 puoli­välissä 5 466 000 asukasta, eli enemmän kuin koskaan aiemmin.[2]

Vuoden 2011 väestön­laskennan perusteella Skotlannin suurimmat kaupungit olivat:[71]

Skotlannin asukas­luku on pysynyt melko vakaana 1960-luvulta lähtien. Vuonna 1974 asukas­luku oli ennätyksellinen 5,24 miljoonaa, mutta vuonna 2002 se oli enää 5,05 miljoonaa. 2000-luvulla asukas­luku lähti taas kasvamaan, mikä johtui erityisesti positiivisesta netto­muutosta. Lisäksi syntyneitä on ollut kuolleita enemmän.[72] Skotlanninväestöpyramidi on muuttunut selvästi 1900-luvulla. Ikä­rakenne oli vielä vuoden 1911 väestön­laskennan perusteella pyramidin mallinen, mutta seuraavan vuosi­sadan aikana ikä­rakenne on selvästi tasoittunut.[73] Vuoden 2012 väestöpyramidissa on selvästi kolme kohoumaa, jotka johtuvat vuoden 1947 ja 1960-luvunsuurista ikä­luokista ja jälkimmäisen heijaste­vaikutuksesta.[74]

Etniset ryhmät ja uskonto

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2011 väestön­laskennan mukaan Skotlannin asukkaista 83 prosenttia oli syntynyt Skotlannissa ja kymmenen prosenttia muualla Britanniassa. Niistä seitsemästä prosentista, jotka eivät ole syntyneet Britanniassa, 15 prosenttia on syntynytPuolassa ja kuusi prosenttiaIntiassa jaIrlannissa.[75]Skotiksi itsensä määrittelee 62 prosenttia Skotlannin aikuis­väestöstä. Sekä skotiksi ettäenglantilaiseksi määrittelee itsensä 18 prosenttia.

Skotlannin asukkaista neljä prosenttia kuuluu johonkin vähemmistöön.[76] Vuonna 2001 hieman yli 100 000 asukasta kuului vähemmistöihin, kun vuonna 2011 vähemmistöihin kuului jo yli 200 000 asukasta. Suurin yksittäinen vähemmistö­ryhmä olipuolalaiset, joita asui Skotlannissa 61 000 ihmistä. Seuraavaksi suurimmat ryhmät olivatirlantilaiset (54 000 asukasta) japakistanilaiset (49 000 asukasta).[77]

Skotlannin kansallisena kirkkona toimiireformoituSkotlannin kirkko(Church of Scotland). Se ei ole valtion­hallinnon alaisuudessa eikä samaan tapaanvaltion­kirkon asemassa kuten EnglannissaEnglannin kirkko. Vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa suurin vakaumus­ryhmä oli uskonnottomat 51,5 prosentin väestö­osuudella. Skotlannin kirkkoon kuului 24,0 prosenttia väestöstä, roomalais-katolisia oli 13,8 prosenttia ja muita kristittyjä 7,8 prosenttia. Lisäksi 1,4 prosenttia tunnusti islamia ja 0,3 prosenttia edusti hinduja, buddhalaisia 0,3 prosenttia, sikhejä 0,1 prosenttia ja juutalaisia 0,1 prosenttia. Muita uskontoja edusti 0,8 prosenttia väestöstä.[78]

Kielet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2011 väestönlaskennassa 98,6 prosenttia Skotlannin asukkaista kertoi puhuvansa englantia, ja 92,6 prosenttia puhui sitä kotikielenään.Skottia kertoi osaavansa puhua yli 1,5 miljoonaa, mutta vain 1,1 prosenttia kertoi käyttävänsä sitä kotikielenä. Suurin osuus skottia kotikielenään käyttäviä onShetlandinsaarilla,Aberdeenshiressä,Morayssa jaOrkneysaarilla.Gaelia kertoi osaavansa puhua noin 57 000 ihmistä, joiden lisäksi noin 23 000 ymmärsi sitä muttei osannut lukea, kirjoittaa tai puhua sitä. Eniten gaelin puhujia onUlko-Hebrideillä (52,3 %),Ylämaalla (5,4 %) sekäArgyllissa ja Butessa (4,0 %).Brittiläistä viittomakieltä käyttää kotikielenä noin 13 000 henkeä eli noin 0,2 prosenttia väestöstä. Vieraista kielistä puhutuimpia ovatpuola,urdu,pandžabi,kiina jaranska.[79]

Lisäksi nykyisen Skotlannin alueella ennen puhuttiin kahta nykyäänkuollutta kieltäpiktin kieltä (piktit ovat Skotlannin muinaisia asukkaita) janornia. Piktin kieli kuului todennäköisestikelttiläisiin kieliin (mutta se on edelleen todistettava), kun taas norni oliskandinaavisen kieliryhmän jäsen.[80][81]

Terveys

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Skotlantilaisten terveys on keskimäärin huonompaa kuin muun Britannian ja useimpienEU-maiden väestön. Maan terveys­tilanne on kehittynyt 1900- ja 2000-luvuilla, mutta ei yhtä nopeasti kuin monissa muissa läntisen Euroopan maissa.Elinajanodote on noussut 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa, mutta se on silti pienempi kuin Britanniassa keski­määrin.[82] Se oli vuonna 2010 miehillä 76,1 ja naisilla 80,6 vuotta.[83] Elin­ajan­odotteessa on selviä eroja Skotlannin sisällä. Lyhin elin­ajan­odote on Glasgow’ssa ja pisinItä-Dunbartonshiressa. Maaseudun miehet elävät keskimäärin 3,5 vuotta pidempään kuin kaupunkilaiset ja naiset kaksi vuotta pidempään.[84]

Kuolleisuus on laskenut Skotlannissa 1960-luvun jälkeen, kuten on muissakin läntisen Euroopan maissa. Lapsi­kuolleisuus on Skotlannissa eurooppalaista keski­tasoa, mutta työ­ikäisten kuolleisuus on ollut 1970-luvulta lähtien läntisen Euroopan korkeinta.[85] Yli puolet skotlantilaisten kuolemista aiheutuvatsyövistä,sepel­valtimo­taudista jaaivoverenkiertohäiriöstä. Vuosittain kuolevien ihmisten määrä on Skotlannissa laskenut 1980-luvun alusta. Syöpä­kuolemien määrä on kuitenkin kasvanut 14 prosenttia, ja samalla niiden osuus kaikista kuolemista on noussut 22 prosentista 29 prosenttiin.[86] Yksi syy Skotlannin ja muun Britannian kuolleisuuden erolle johtuu sepel­valtimo­taudista, jonka miesten kuolleisuus oli 16 prosenttia ja naisten kuolleisuus 19 prosenttia korkeampia kuin muualla Britanniassa.[85]

Kulttuuri

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehtuuri

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat tunnetut skotlantilaiset rakennelmat ovat esi­historiallisia kivi­rakennelmia, kutenSkara Braen jaJarlshofin kylätOrkney- jaShetland­saarilla.[87]Romaaninen arkkitehtuuri tuli Skotlantiin 1100-luvullaDavid I:n hallitus­kaudella. Tyyliä edustavat esi­merkiksiDunfermlinen luostari jaPyhän Magnusin katedraaliKirkwallissa.[87]Goottilainen tyyli levisi Skotlantiin romaanisen kauden jälkeen. Koristeellisemmalla keski- ja myöhäis­gotiikan jaksolla rakennettiin muun muassaDunkeldin jaElginin katedraalit.Uskon­puhdistuksen jälkeen monia luostareita ja katedraaleja vahingoitettiin.[88]

Skotlannin 1700-luvun merkittävimmät arkkitehdit olivatWilliam Adam ja tämän poikaRobert Adam, joidenuus­klassinen arkkitehtuuri vaikutti ympäri Eurooppaa. Heidän suunnittelemiin rakennuksiin kuuluvatHopetoun House jaCulzeanin linna.[88]Uuskreikkalainen arkkitehtuuri vaikutti 1800-luvulla eläneeseenWilliam Henry Playfairiin, joka oli merkittävä tekijä erityisestiEdinburghin jaGlasgow’n 1800-luvun arkkitehtuurissa. Glasgow’n uus­kreikkalaiseen ilmeeseen vaikutti puolestaanAlexander Thomson, joka suunnitteli muun muassa kaupungin siluettia hallitsevanyli­opiston rakennuksen.[89]

Charles Rennie Mackintosh jaJames Stirling ovat 1900-luvun tunnetuimpia skotlantilaisia arkkitehteja.[90] Mackintosh oli yksijugendin merkittävimmistä edustajista, ja hänen kuvaavin työnsä onGlasgow’n taidekoulun pää­rakennus.[91]modernistinen arkkitehtuuri on uudistanut Skotlannin suurempien kaupunkien ulko­asua 1980-luvulta lähtien.[90] Glasgow’ssaClydejoen varrella on useita modernismia edustavia rakennelmia, kuten saanutNorman Fosterin suunnittelemaClyde Auditorium ja irakilaisenZaha Hadidin suunnittelemaRiverside Museum.[91]

Musiikki

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Säkki­pilliä soittava, kilttiin pukeutunut skotti­mies.

Skotlanti on erityisen kuuluisatartaanikankaista tehtyihinkiltteihin pukeutuneiden miesten soittamastasäkkipillimusiikista. Skotlannissa on muutenkin pitkät kansan­musiikki­perinteet. Suosittuja kansan­musiikin aiheita ovat erityisesti 1700-luvunjakobiittikapinat. Monessa pubissa jacèilidh’ssä lauletaanSkotlannin historiaan liittyviä kappaleita.[92]

Klassisen musiikin orkestereista tunnetuin on vuonna 1891 perustettuSkotlannin kuninkaallinen kansallisorkesteri. Kuninkaallisen kansallis­orkesterin rinnalla muita tunnettuja skotlantilaisia orkestereita ovat vuonna 1974 perustettuSkotlannin kamariorkesteri jaBBC​:n Skotlannin sinforniaorkesteri, jonka perusti vuonna 1935 skotlantilainen säveltäjä ja kapelli­mestariIan Whyte.[93]

Skotlanti on tuottanut 1950-luvulta lähtien monien maailman­laajuisesti menestyneitä populaarimuusikoita. ”Skifflen kuninkaaksi” nimitettyLonnie Donegan menestyi 1950- ja 1960-luvuilla, ja hänen rinnalleen on noussut useita tunnettuja yhtyeitä ja artisteja.[92] Vuoden 2005 äänestyksessä Skotlannin parhaimmiksi yhtyeiksi valitutBelle & Sebastian,Travis jaIdlewind aloittivat kaikki uransa 1990-luvulla.[94]

Kirjallisuus

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Skotlannin kirjallisuus on ollut historiassa hyvin arvostetussa asemassa. Skotlantilaiset kirjailijat ovat kirjoittaneetenglanniksi,skotiksi jagaeliksi.[5] Gaelin­kielisiä tekstiä on tunnistettu jo 500-luvulta. Musiikkiin liittyvärunous oli gaelin­kielisen kirjallisuuden hallitseva muoto 1700-luvulle saakka.[95] Ensimmäinen tunnettu skotiksi kirjoittanut kirjailija oli runoilijaJohn Barbour.[96]

Unioni­sopimuksen jälkeen 1707 Skotlannin menetettyä itsenäisyytensä monet poliittisesti turhautuneet skotlantilaiset halusivat määritellä kansallista kirjallista perinnettä. Tällaisia kirjailijoita olivat muun muassaAllan Ramsay jaRobert Fergusson. Heidän jälkeen nousivat merkittävimmät skotti­kirjailijat,Robert Burns jaWalter Scott. Burns oliromantiikan ajan edelläkävijä, ja Scott moderninhistoriallisen romaanin kehittäjä. Hän oli lisäksi ensimmäinen julkisuuden henkilöksi noussut brittiläinen romaani­kirjailija.[97][96] Walter Scottin lisäksi 1800-luvun tunnetuimpia skotti­kirjailijoita olivatRobert Louis Stevenson, joka kirjoitti muun muassaTohtori Jekyll ja Mr. Hyden jaSherlock Holmesin luojaArthur Conan Doyle.[98]

1800- ja 1900-luvun vaiheessa Skotlannissa vaikutti niin sanottuKailyardin koulukunta,[99] jotka keskittyivät kuvaamaan sentimentaalisesti maaseudun elämää. Heidän eskapistinen tyylinsä sai myös vastavoimia, joista tunnetuin onGeorge Douglas Brown.[100]Ensimmäinen maailmansota,modernismi ja poliittisen nationalismin nousu vaikuttivat Skotlannin kirjallisuudessa 1900-luvun alussa. Maailmansotien välisenä aikaa kutsutaanSkotlannin renessanssiksi, jonka merkittävin edustaja oli runoilijaHugh MacDiarmid.[101] Toisen maailman­sodan jälkeisistä kirjailijoista monet ovat asuneet suurimman osan elämästään Skotlannin ulko­puolella, kutenAlexander Trocchi, jonka sanotaan olleen Skotlannin ainoa alku­peräinenbeat-kirjailija.[101] Nyky­kirjailijoista tunnetuimpia ovatIain Banks,Ian Rankin jaIrvine Welsh.

Ruokakulttuuri

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Skotlannin perinne­ruoka onhaggis. Ruoka- ja juoma­kulttuurin saralla maa on tullut tunnetuksi myös laadukkaistaviskeistään. Yleisesti skotlantilaiset käyttävät ruoan­laitossaan paljon lihaa ja rasvaa sekä suosivatuppo­paistamista. Nykyisin Skotlannin ruoka­kulttuuri on varsin värikäs ja fish & chips -paikkojen ohelle on ilmaantunut etnisiä ravintoloita.

Urheilu

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Nykyaikainengolf on muotoutunut Skot­lannissa. St. Andrewsin kenttä.

Skotlannilla on eräissä lajeissa omat kansalliset urheilu­maa­joukkueensa, kun taas eräissä muissa lajeissa jaolympialaisissa skotit ovat kilpailleetIson-Britannian joukkueen jäseninä.

Skotlannin urheilu­perinteet ulottuvat vuosisatojen taakse, ja maa ja sen kansalaiset ovat vaikuttaneet monen urheilu­lajin kehitykseen.Golfin lisäksi esimerkiksijää­kiekolla jakoripallolla on yhteyksiä Skotlantiin.Ylä­maan kisojen lajeista ovat puolestaan kehittyneetyleisurheilulajitmoukarinheitto jakuulantyöntö.[102] Ylämaan kisat ovat Skotlannin merkittävin perinne­urheilu­tapahtuma, jossa kilpaillaan useissa voima­lajeissa.

Maan suosituin urheilu­laji onjalkapallo, jaSkotlannin jalkapalloliitto on lajissaan maailman toiseksi vanhin. Maailman ensimmäisessä maa­ottelussaSkotlanti kohtasi vuonna 1872Englannin Glasgow’ssa.[103] Skotlannin jalka­pallo­maajoukkue on pelannut kahdeksissaMM-kilpailuissa ja kaksissaEM-kilpailuissa.[104][105]Skotlannin mestaruussarja on jalka­pallon pää­sarja. SkotlantilainenCeltic voitti vuonna 1967 ensimmäisenä britti­seuranaEuroopan cupin.[106]

Jalka­pallon lisäksi suosittuja urheilu­lajeja ovatrugby union ja golf. Perinteisesti jalka­pallo on ollut kaupungin työ­väen­luokan laji ja rugby union eteläisen maa­seutu­väestön ja keski­luokkaisten yli­opisto-opiskelijoiden laji.[107]

Lähteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  • Brown, Alice: Scotland Ency­clopædia Britannica Online. 27.8.2014. Chicago: Ency­clopædia Britannica, Inc.. Viitattu 23.4.2012. (englanniksi)
  • Humphreys, Rob: The Rough Guide to Scotland. Lontoo: Rough Guides, 2011. ISBN 978-1-84836-719-7 (englanniksi)
  • MacLean, Fitzroy: Scotland: A Concise History. Lontoo: Thames & Hudson, 2010. ISBN 978-0-500-28233-5 (englanniksi)
  • Scotland’s Population 2012 (PDF) 17.10.2013. Registrar General for Scotland. Arkistoitu 27.7.2014. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
  • Steel, David & Cylus, Jonathan: United Kingdom (Scotland): Health system review. Health Systems in Transition, 2012, 14. vsk, nro 9, s. 1–150. European Observatory on Health Systems and Policies.Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
  • Wilson, Neil & Symington, Andy: Scotland. Foots­cray: Lonely Planet, 2011. ISBN 978-1-74179-324-6 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  1. abScotland in Short (PDF) gov.scot. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
  2. abMid-2020 Population Estimates, Scot­land (PDF) (s. 2) 25.6.2021. National Records of Scot­land. Viitattu 10.9.2021. (englanniksi)
  3. Where Is Scotland? Scotland. Scottish Government. Viitattu 27.7.2014. (englanniksi)
  4. Distance from Glasgow To … 2020. Time and Date. Viitattu 1.3.2020. (englanniksi)
  5. abcdefghijEncyclopædia Britannica.
  6. Geography of Scotland Embrace Scotland. Association of Scotland’s Self Caterers. Viitattu 9.6.2014. (englanniksi)
  7. Wilson & Symington, s. 42.
  8. Scotland’s Islands Scot Sites. Viitattu 27.7.2014. (englanniksi)
  9. Wilson & Symington, s. 475.
  10. Wilson & Symington, s. 473.
  11. Sea Mammals Visit Scotland. Viitattu 10.6.2014. (englanniksi)
  12. Wilson & Symington, s. 474.
  13. abWilson & Symington, s. 442–443.
  14. Ancient History of Scotland Scotland. Scottish Government. Viitattu 12.7.2014. (englanniksi)
  15. abcWilson & Symington, s. 444.
  16. Humphreys, s. 622.
  17. abHumphreys, s. 623.
  18. Humphreys, s. 624.
  19. MacLean, s. 44–47.
  20. MacLean, s. 48.
  21. MacLean, s. 61–62.
  22. MacLean, s. 63, 65.
  23. Wilson & Symington, s. 446.
  24. MacLean, s. 73–74.
  25. abcHumphreys, s. 625.
  26. MacLean, s. 79–80.
  27. The Reformation British Broadcasting Corporation. Viitattu 2.9.2014. (englanniksi)
  28. Lords of the Congregation Education Scotland. Viitattu 2.9.2014. (englanniksi)
  29. MacLean, s. 93.
  30. abHumphreys, s. 626.
  31. MacLean, s. 112.
  32. The Scottish National Covenant BCW Project. Viitattu 6.9.2014. (englanniksi)
  33. The Bishops’ Wars: Military Overview BCW Project. Viitattu 6.9.2014. (englanniksi)
  34. MacLean, s. 120.
  35. MacLean, s. 122–123.
  36. abHumphreys, s. 627.
  37. The Reformation British Broad­casting Corporation. Viitattu 11.9.2014. (englanniksi)
  38. MacLean, s. 133–134.
  39. MacLean, s. 138–139.
  40. Humphreys, s. 628.
  41. MacLean, s. 150–151.
  42. abArticles of Union The British Library Board. Viitattu 13.9.2014. (englanniksi)
  43. MacLean, s. 152.
  44. MacLean, s. 158.
  45. Humphreys, s. 629.
  46. MacLean, s. 170–171.
  47. abcJacobites and the Union British Broad­casting Corporation. Viitattu 13.9.2014. (englanniksi)
  48. Map Showing Army Movements Prior to Battle of Culloden, 1746 Am Baile. Arkistoitu 12.6.2015. Viitattu 13.9.2014. (englanniksi)
  49. MacLean, s. 182
  50. Wilson & Symington, s. 451.
  51. The Industrial Revolution (II) British Broad­casting Corporation. Viitattu 13.9.2014. (englanniksi)
  52. MacLean, s. 189–190.
  53. abcdHumphreys, s. 632.
  54. abGrowth of Industry and Towns Education Scotland. Arkistoitu 2.10.2014. Viitattu 14.9.2014. (englanniksi)
  55. The Great War (1914–18) Education Scotland. Viitattu 15.9.2014. (englanniksi)
  56. 20th Century Scotland – An Introduction British Broad­casting Corporation. Viitattu 25.9.2014. (englanniksi)
  57. Red Clydeside Education Scotland. Viitattu 15.9.2014. (englanniksi)
  58. World War II (1939–45) Education Scotland. Arkistoitu 2.10.2014. Viitattu 15.9.2014. (englanniksi)
  59. 20th Century Scotland – An Introduction (III) British Broad­casting Corporation. Viitattu 25.9.2014. (englanniksi)
  60. Humphreys, s. 634.
  61. Hope, Christopher: Time­line: the road to the Scottish referendum – and Beyond The Tele­graph. 8.9.2014. Tele­graph Media Group Limited. Viitattu 15.9.2014. (englanniksi)
  62. Fors­berg, Tiina: Skotlantilaiset torjuivat itsenäisyyden Yle Uutiset. 19.9.2014. Yleis­radio Oy. Viitattu 19.9.2014.
  63. History of the Scottish Parliament Scottish Parliament. Viitattu 31.3.2024. (englanniksi)
  64. About Members of the Scottish Parliament (MSPs) Scottish Parliament. Viitattu 31.3.2024. (englanniksi)
  65. Who runs government Scottish Government. Viitattu 31.3.2024. (englanniksi)
  66. Garton-Crosbie, Abbi: Scotland to lose two MP seats as boundary changes review published The National. 28.6.2023. Viitattu 31.3.2024. (englanniksi)
  67. Humza Yousaf confirmed as Scotland's new first minister BBC News. 28.3.2023. Viitattu 30.3.2024. (englanniksi)
  68. Konservatiivit ottivat vaali­voiton Britanniassa, Boris Johnson: ”Panen pisteen hölynpölylle” – Tämä tiedetään vaali­tuloksesta nyt Yle Uutiset. Viitattu 24.2.2020.
  69. Aalto, Verneri: Britannia erosi EU:sta – siirtymä­aika vuoden 2020 loppuun ETK. Viitattu 24.2.2020.
  70. Vasama, Tanja: Monta mutkaa itsenäisyyteen. Helsingin Sanomat, 23.12.2012, nro 351, s. B1. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy.
  71. Major Cities of Scotland Citypopulation. 26.6.2014. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
  72. Scotland's Population 2012, s. 13.
  73. Burn-Murdoch, John: Scotland’s census 2011: How Have Demographics Changed Over a Century? The Guardian. 17.12.2012. Guardian News and Media Limited. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
  74. Scotland’s Population 2012, s. 14.
  75. Scotland’s Population 2012, s. 54.
  76. Scotland’s Population 2012, s. 55.
  77. Summary: Ethnicity The Scottish Government. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
  78. Scotland’s People: Annual Report: 2016: Scottish Household Survey (PDF) (National Statisticks) Scottish Government. (englanniksi)
  79. Languages Scotland's Census. Arkistoitu 4.3.2023. Viitattu 4.3.2023. (englanniksi) 
  80. Barnes, Michael P.The Norn Language of Orkney & Shetland. Lerwick: Shetland Times 1998.ISBN 1-898852-29-4
  81. Watson, W. J.; Taylor, Simon: The Celtic Place-names of Scotland. Birlinn, 2011. ISBN 9781906566357
  82. Steel & Cylus, s. 10-11.
  83. Scotland’s Population 2012, s. 38.
  84. Scotland’s Population 2012, s. 40.
  85. abSteel & Cylus, s. 12-13.
  86. Scotland’s Population 2012, s. 30.
  87. abWilson & Symington, s. 465.
  88. abWilson & Symington, s. 466.
  89. 18th to 20th Century Scottish Architecture Visit Scotland. Viitattu 19.9.2014. (englanniksi)
  90. abWilson & Symington, s. 467.
  91. abArchitecture Crown. Viitattu 19.9.2014. (englanniksi)
  92. abWilson & Symington, s. 462.
  93. Music Scotland. Scottish Government. Arkistoitu 31.3.2014. Viitattu 20.6.2014. (englanniksi)
  94. Wilson & Symington, s. 463.
  95. Early History Scotland Cultural Profile. Viitattu 20.6.2014. (englanniksi)
  96. abScotland Scottish Government. Viitattu 20.6.2014. (englanniksi)
  97. Reformation, Union and Enlightenment Scotland Cultural Profile. Viitattu 21.6.2014. (englanniksi)
  98. Wilson & Symington, s. 460.
  99. 19th and Early 20th Century Developments Scotland Cultural Profile. Viitattu 21.6.2014. (englanniksi)
  100. Scott, Maggie: Scots Word of the Season: Kailyard Scottish Art Council. Viitattu 20.9.2014. (englanniksi)
  101. abThe Scottish Renaissance and Beyond Scotland Cultural Profile. Viitattu 20.9.2014. (englanniksi)
  102. A Sporting Nation Scotland. 3/2009. Scottish Government. Arkistoitu 15.11.2014. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)
  103. Sport Scotland. 3/2009. Scottish Government. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)
  104. World Cup The Scottish Football Association. Arkistoitu 7.11.2014. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)
  105. UEFA Euros The Scottish Football Association. Arkistoitu 7.11.2014. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)
  106. Wilson & Symington, s. 467.
  107. Wilson & Symington, s. 468.

Aiheesta muualla

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Lisätietoja aiheesta
SkotlantiWikipediansisarhankkeissa
Yhdistynyt kuningaskunta
Kruununalusmaat
Merentakaiset alueet
Entiset valtiot
Kansainväliset
Kansalliset
Maantieteelliset
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Skotlanti&oldid=23590078
Luokka:
Piilotetut luokat:

[8]ページ先頭

©2009-2025 Movatter.jp