Tämä artikkeli käsittelee keskiaikaista ruhtinasta. Nimen Skanderbeg muita merkityksiä löytyytäsmennyssivulta.
Skanderbeg. Kaiverrus vuodelta 1600.
Georg Kastriota (alb.Gjergj Kastrioti),6. toukokuuta (epävarma)1405 –17. tammikuuta1468), yleisesti tunnettu nimelläSkanderbeg (alb.Skënderbeu), onAlbanian historian tärkeimpiä henkilöitä. Maan kansallissankaria kutsutaan myös ”Albanian lohikäärmeeksi”. Hänet tunnetaan pääosin hänen taistelustaanosmaneja vastaan.
Gjergj joutui kuusivuotiaana vuonna 1412 eroon vanhemmistaan ja lähtemään sotilaskoulutukseen Turkkiin. Tämä johtui siitä, että Albania oli osmanien Turkin alistama, ja sulttaanin armeijaan kerättiin niin sanotulladevşirme-järjestelmällä poikia valloitetuista maista. Tällä tavalla muodostuivat esimerkiksi maineikkaatjanitsaarit. Muslimina poika vaihtoi nimensä Iskanderiksi ja siihen liitettiin myöhemmin päätebeg, joka tarkoittaa herraa tai päällikköä. Näin muodostui nimi Skanderbeg.[1]
Skanderbeg kohosi turkkilaisena sotilaana nopeasti tuhansien ratsumiesten komentajaksi. Johtaessaan joukon entiselle kotiseudulleen hän joutui aatteelliseen ristiriitaan. Hän ratkaisi asian pakenemallaNišin taistelun jälkeen 1443 Turkin armeijan riveistä ja ottamalla aseellisesti haltuunsa vanhan kotikaupunkinsaKrujan. Valloituksena osoitukseksi hän nosti Krujan linnoituksen torniin punaisen lipun, jossa oli kaksipäinen kotka.[1] Tätä tunnusta käytetään nykyäänAlbanian lipussa.
Skanderbegin aukio Tiranan ydinkeskustassa, keskellä Skanderbegin ratsastajapatsas.
Skanderbeg tuli kuuluisaksi energisyydestään ja levottomuudestaan. Hän oli jatkuvasti ratsailla ja teki iskuja osmanien varuskuntiin erityisesti Kastriotan maakunnassa. Turkki kokosi 40 000 miehen armeijan häntä vastaan. Puolustajat saivat kootuksi 15 000 miestä, joista puolet oli ratsumiehiä. Puolustusliittoa kutsuttiinLezhën liigaksi. Kesäkuussa 1444 armeijat kohtasivat Torviollissa Itä-Albaniassa. Skanderbeg löi vastustajansa täydellisesti, mutta turkkilaiset eivät jättäneet albaaneja rauhaan. OsmanisulttaaniMehmed II kävi 25 vuoden ajan sotaa heitä vastaan ja piiritti Krujaa useasti. Skanderbegin elinaikana albaanit puolustautuivat menestyksellisesti, ja saivat apuaVenetsian tasavallalta. Venetsia kuitenkin lopetti tukensa pelätessään Skanderbegin kasvavaa valtaa. Skanderbegistä luvattiin tapporaha, mutta albanialaiset pystyivät puolustautumaan myös Venetsiaa vastaan.[1]
Skanderbeg kuoli malariaan vuonna 1468, ja albanialaisten puolustus romahti. Maa joutui osmanivaltion alistamaksi. Skanderbegin vaimo Andronike pakeni Italiaan vieden mukanaan joitakin kansallissankarille kuuluneita esineitä. Nämä ovat nykyisin albanialaisen kansallismielisyyden symboleja. Miekkaa ja vuohenpääkoristeista kypärää säilytetäänWienin taidehistoriallisessa museossa ja sen kopioita on esimerkiksi Krujan linnassa.[1]
Tiranan ydinkeskustassa sijaitseva aukio on nimettySkanderbegin aukioksi (alb.Sheshi Skënderbe), ja aukiolla on Skanderbergin ratsastajapatsas.
