Peretti kasvoi köyhän talonpojan poikana Grottammaressa, Marche di Anconan provinssissa Keski-Italiassa. Hän työskenteli nuoruudessaan sikopaimenena ennen siirtymistäänfransiskaaniluostariin Montaltoon, jossa hänet tunnettiin myöhemmin nimellä veli Luigi d'Este.[3] Hän osoittautuikin pian lahjakkaaksi saarnamieheksi ja nousi useisiin kirkollisiin tehtäviin, joissa osoitti tarmoa ja paneutuneisuutta. Vuonna 1570 hänestä tuli Saint'Agathan kardinaalipiispa.[3]
Konklaavi valitsi hänet uudeksi paaviksi kahden kolmasosan enemmistöllä 24. huhtikuuta 1585. Valintaan sanotaan vaikuttaneen hänen hyvä fyysinen kuntonsa, josta katsottiin olevan hyötyä haettaessa paavia pitkäksi toimikaudeksi. Hänen edeltäjänsäGregorius XIII oli jättänyt kirkkokunnan asiat rempalleen. Sixtus V tarttui niihin voimakkaalla kädellä toimittaen tuhansia pahantekijöitä ja rikollisia oikeuteen. Aikalaistarinoissa kerrotaan, että Roomassa Castel Sant'Angelon muureilla oli hänen hallintokaudellaan enemmän seipäiden päihin pistettyjä teloitettujen rikollisten pääkalloja kuin Rooman toreilla vesimeloneja.[3]
Paavi Sixtus V:n vaakuna
Hän pyrki myös saamaan raha-asiat tolalleen myymällä toimistotiloja ja asettamalla uusia veroja. Kertyviä varoja hän rahastoi tulevien hätätilojen kuten mahdollisten ristiretkien varalle. Hän oli etenkin uskonsotien harras kannattaja, ja missä vain esimerkiksi protestantteja vastaan sodittiin, oli hän valmis rahoittamaan toimintaa.[3] Tästä esimerkkinä on hänen osallisuutensaFilip II:nvoittamattoman armadan rakennuskustannuksiin.[3]
Vuonna 1586 hän sääti säännön, jossa kardinaalien määrä rajoitettiin 70 kappaleeseen[4]. Sääntö pysyi voimassa aina vuoteen 1958, jolloin paaviJohannes XXII rikkoi sitä[5]. Jo seuraavana vuonna hän julkaisi bullanImmensa aeterni Dei. Bullalla yksinkertaistettiin päätöksentekojärjestelmiä ja muassa perustettiin lukuisia uusia kongregaatioita, esimerkiksi Pyhäinkvisitio (lat.Congregatio Sanctae Inquisitionis haereticae pravitatis), joka perustettiin työkaluksi taistelussa harhaoppeja vastaan ja kanonisaatioita käsittelevä kongregaatio nimeltäCongregatio pro sacris ritis et caeremoniis, jonka tehtäviin kuului muun muassa pyhimysten julistaminen.[6] Kolmantena uutena kongregaationa voidaan mainita painettujen julkaisujen sensuuriin keskittynyt kongregaatio (lat.Congregatio pro Indire librorum prohibitorum).[7]
Sixtus V julisti Henrik Navarralaisen (myöhemminRanskan Henrik IV) kirkonkiroukseen ja uudisti EnglanninElisabet I:n kirkonkirouksen.
Pyhien Vincenzon ja Anastasion kirkko Roomassa, jonne Sixtus V:n sydän on haudattu
Paavi Sixtus tunnetaan paaveista suurimpana mesenaattina ja rakennuttajana. Hän rakennutti lukuisia julkisia rakennuksia, teitä ja siltoja ja mm. viimeistelyttiPietarinkirkon kupolin. Itselleen hän rakennuttiSanta Maria Maggioren basilikaan suurellisen hautakappelin, jonne hänet haudattiin lopulta vuosi kuolemansa jälkeen. Hänen sydämensä tosin haudattiin aikakaudelle tyypilliseen tapaan toisaalle,Quirinalis-kukkulalla sijaitsevaan Pyhien Vincenzon ja Anastasion kirkkoon.[8]. Tämän ajan tuotoksia on näkyvillä runsaasti modernin ajan Roomassa. Niitä ovat muiden muassa lukuisat obeliskit, joita pystytettiin koristamaan Rooman kaupunkikuvaa. Sikstus V:n pystyttämiä obeliskeja ovat muun muassa Santa Maria Maggioren piazzalla oleva obeliski ja Vatikaanin aukion keskeltä löytyvä obeliski. Hänen rakennuttamansa ovat myös niin sanotutEspanjalaiset portaat. Näihin aikaansaannoksiinsa hän käytti hoviarkkitehtinaan Domenico Fontanaa (1543–1607).[9]
Sixtus V ei antanut mitään arvoa historialle:antiikin ajanpylväitä muokattiinpyhimysten patsaiden jalustoiksi, ja muita muistomerkkejä purettiin rakennusmateriaaleiksi.
Hanska, Jussi: Kristuksen sijaiset maan päällä? (Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Vammala 2005. ISBN 951-746-719-2
Heininen, Simo: Ihmistä suurempi: paaviuden historia. Edita, Helsinki 2004. ISBN 951-37-4184-2
_Cath%25C3%25A9drale_Sainte-C%25C3%25A9cile_-_Tr%25C3%25A8sor_-_Portrait_du_pape_Sixte_V_-_PalissyIM81001477.jpg)
