| Sinikala | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Percoidei |
| Heimo: | Sinikalat Pomatomidae |
| Suku: | Pomatomus Lacepède, 1802 |
| Laji: | saltatrix |
| Kaksiosainen nimi | |
Pomatomus saltatrix | |
| Katso myös | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Sinikala (Pomatomus saltatrix) on suurikokoinen ja kaupallisesti merkittäväahvenkala, joka elääsubtrooppisilla merialueilla kaikkialla maailmassa.[2][3] Se on heimonsa ja sukunsa ainoa laji.
Sinikalalla on pitkä, sivuilta litistynyt ruumis, jonka pituus on yleensä 20–60 senttimetriä. Suurin koskaan pyydetty sinikala oli 120 senttimetriä pitkä ja painoi 14 kilogrammaa. Sillä on vihertävänsininen selkä, hopeanhohtoiset kyljet ja vatsa sekä lähes suorakylkiviiva. Pää on suurikokoinen ja sen yläpinnalla kulkee selvä harjanne. Suu on eteenpäin suuntautunut ja alaleuka voi olla yläleukaa hieman pidempi. Sekä ylä- että alaleuassa on vahvoja, teräviä hampaita yhdessä tiiviissä rivissä. Päätä, ruumista ja evien tyveä peittävät pienet suomut.[3]
Sinikalalla on kaksi selkäevää, joista etummainen on lyhyt ja matala ja taempi selvästi pitempi. Etummaisessa selkäevässä on 7–8 ohutta, kalvon yhdistämää piikkiruotoa ja takimmaisessa yksi vankka piikkiruoto sekä 23–28 pehmeämpää ruotoa.[2][3] Peräevä on etummaista selkäevää hieman lyhyempi ja siinä on 2 piikkiruotoa ja 23–27 pehmeämpää ruotoa. Sekä selkä- että peräevät ovat vaaleanvihreät ja vivahtavat keltaiseen samoin kuin lovinen, sameanvihreä pyrstöevä. Rintaevät ovat tyvestään sinertävät ja yleensä niin lyhyet, ettei niiden kärki ulotu etummaisen selkäevän etureunan tasalle.[3]
Sinikala elää maailman kaikilla subtrooppisilla ja trooppisilla merialueillaTyynenmeren itä- ja luoteisosia lukuun ottamatta. Sitä tavataan niinAtlantin länsi- ja itäreunalla kuinVälimeressä jaMustassameressäkin.Intian valtameressä sen levinneisyysalue ulottuu lännessäOmanin etelärannikoltaItä-Afrikan rannikolle ja idässäIntian lounaisrannikoltaMalakan niemimaalle jaAustralian länsirannikolle. Tyynenmeren alueella se elää vain Australian jaUuden-Seelannin lähivesillä.[2][3]
Sinikala on pelaginen kala, joka eläämannerjalustan alueella 0–200 metrin syvyydessä. Yleensä se on aktiivinen päivällä ja muodostaa suuria parvia, jotka ovat nuorilla kaloilla tiiviitä ja täysikasvuisilla löyhempiä.[3] Talviaikaan se vaeltaa lämpimämmille alueille ja siirtyy kesäksi taas viileämpiin vesiin. Sinikala on nopea ja ahne petokala, joka tappaa ennemmän kuin tarvitsee syödäkseen. Se käyttää ravinnokseenkelttejä ja muita kaloja sekä vähemmässä määrinäyriäisiä japääjalkaisia.[2] Se lisääntyy keväällä ja kesällä ja voi elää enimmillään 9 vuotta.[2][3]
Sinikalaa kalastetaan verkoilla, siimoilla ja kurenuotilla sekä harvemmin pohjatrooleilla. Vuotuinen kokonaissaalis on ollut 2000-luvulla 14 000 – 44 000 tuhatta tonnia, josta suurimman osuuden ovat saaneetYhdysvallat jaTurkki.[3] Sinikalaa myydään enimmäkseen tuoreena tai savustettuna mutta jossain määrin myös kuivasuolattuna ja pakastettuna.[3][2] Se on myös suosittu urheilukalastuksen kohde, vaikka saattaakin purra varomatonta kalastajaa.[2]
