Pankkitoiminnassa kuluttajille tutuin sinetti lienee tunnuslukusinetti, joka peittää pankkikortin PIN-koodin.
Sinetti on henkilön tai yhteisön tunnus, joka painetaanleimasimella pehmeään aineeseen (esimerkiksivahaan tai sulaanlakkaan) tai puristetaan paperiin. Sillä voidaan sinetöidä eli sulkea asiakirja tai varmistaa sen aitous. Sinettiä käytetään myös ovien tai rasioiden sulkemiseen. Sinettejä tutkiisigillografia eli sinettitiede, joka on historian aputiede.
Henkilökohtainen sinetti korvasikeskiajalla allekirjoituksen, ja monien tuolloisten asiakirjojen alareunat ovatkin täynnä sinettejä[1]. Sinetti oli kuitenkinnuolenpääkirjoituksen muodossa käytössä jo 3000-luvulla eaa.Mesopotamiassa[2].
Sinettisormukset tulivat käyttöönantiikin Kreikassa jaRoomassa[2], ja ne olivat suosittuja 1100-luvulta keskiajan loppuun. Kuviona niissä oli yleensävaakuna. Sinettiä ja sinetöimistä käytetään raamatullisina symboleina joVanhassa testamentissa, esimerkiksi kertomuksessaJoosefista Egyptissä. Uuden testamentinJohanneksen ilmestys kuvaaSeitsemän sinetin kirjaa, jonka sinetit Karitsa avasi. Jeesuksen hauta lukittiin sinetillä[2].
Valtion sinetti olisinetinvartijan hallussa. Sinetin väärentämisestä tuomittiin kuolemaanselvennä. Suomen vanhin säilynyt sinetti on piispaBeron sinetti noin vuodelta 1250.
%2c_featuring_Polish_Eagle%2c_Lithuanian_Vytis_(Waykimas)_and_other_coats_of_arms%2c_1411.jpg)
