Silmu (lat.gemma) onversokasvien kehityksensä alussa olevaverso. Sen keskellä sijaitsevaakasvupistettä ympäröivätlehtien aiheet, jotka ovat painuneet tiiviisti toisiaan vasten.[1][2] Useillalajeilla silmun ja siitä kehittyvän verson välillä ei ole yksiselitteistä kasvullista rajakohtaa. Selvin ero niiden välillä on viileiden ja kuivien vyöhykkeidenpuihinkasvukauden lopulla muodostuvissa talvisilmuissa. Niissäkin on usein verraten kehittyneitä verson osia, kuten kukkasilmuissakukkien aiheita.[3] Lehdettömänpuuvartisen kasvin voi tunnistaa silmuista.[1]
Silmuasento elivernaatio tarkoittaa yksittäisen lehden asentoa silmussa. Silmuasento voi olla esimerkiksi vastalaskuinen, poimuinen tai kääryinen.[4] Se on eri taksonomisilla ryhmillä niille luonteenomaisella tavalla erilainen[5].Silmulimitys tarkoittaa silmun lehtien sijaintia toisiinsa nähden. Se voi olla vaikkapa avoin, limikierteinen, laskevasti limittäinen, sisäpoimuinen tai ulkopoimuinen.[4]
Silmun uloin kerros koostuu useinlavattomista ja kovapintaisistasilmusuomuista, jotka verson kasvun aiheuttaman silmun puhkeamisen jälkeen varisevat pois. Alkeissilmu (lat.plumula) onsiemenenalkiossa. Sijainnin perusteella on nimettyvarrenlatvassa tai verson kärjessä oleva kärkisilmu (nimenä myös päätesilmu tai terminaalisilmu),koppisiemenisten jokaisessalehtihangassa oleva hankasilmu jajuurien juurisilmut.[1] Hankasilmu muuttuu kehittyessään joko kukkaversoksi tai varren haaraksi eli se ylläpitää kasvin haarautumista.[6] Jono- eli seriaalisilmuja on esimerkiksikuusamilla ja rivi- eli kollateraalisilmuja kasvaasahramienmukulassa.[1] Itusilmut eli bulbillit kasvavat kukkien tilalle taikasvulehtien laitaan ja irtoavat emokasvista itsenäistyen uusiksi kasviyksilöiksi.[2] Tällaisia lisääntymiselimiä on muun muassaruskoliljalla janurmitattarella.[1] Monilla vedessä kasvavilla versokasveilla on talvehtimissilmuja eli hibernaakkeleita eli turioita. Tällainen kylmää kestävä silmu kehittyy vedenpinnan alla ja irtoaa emoyksilöstätalvehtiakseen pohjassa. Seuraavana vuonna talvehtimissilmusta kasvaa tytäryksilö.[7] Talvehtimissilmuja kehittyy esimerkiksikilpukkaan,vitaan jaisovesiherneeseen.[4]
Jos silmun syntymispaikka on jo jokseenkin erilaistunut, nimitetään silmua jälkisilmuksi eli adventiivisilmuksi.[3] Esimerkiksiitulehdellä niitä on lehdissä japelto-ohdakkeella juurissa.[1] Sellaisia kasvaa myös usein haavoihin ja muunlaisiin vioittumiin.[3] Trooppisissa puissa on usein leposilmuja. Niiden kasvun jatkuminen tapahtuu vasta vuosien kuluttua, kun esimerkiksi latva tuhoutuu taivesat alkavat kasvaakannosta. Muun muassakaakaopuun kukat kehittyvätrungon leposilmuista. Tällaista ilmiötä nimitetään runkokukinnaksi elikaulifloriaksi.[1]
